Lue keskustelun säännöt.
Mikä on elämäsi trauma tai tragedia?
Kommentit (199)
Aloitin nelikymppisenä uudelleen elämäni nollasta, lapset sain 20v liitosta mukaani. Tyhjästä kämpästä patjan päältä ekana aamuna herättyäni totesin silti, että ennemmin tämä kuin se helvetti, missä elimme kauan. Edelleen makselen uo-velkaa ja olen hakeutunut velkajärjestelyyn, silti olen päässyt elämässäni eteenpäin niin uralla kuin muutenkin. Lapsilla on turvallinen koti ollut eron jälkeen, nyt jo vanhimmat maailmalla. Sellainen tieto ja varmuus on tullut, että pärjään aina, tuli eteen mitä tahansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntymän jälkeen olin yli 3 kk erossa vanhemmistani sairaalassa, eivätkä he käyneet minua katsomassa kuin kerran viikossa välimatkn takia. Perusturvallisuuden tunnetta ei ole syntynyt koko elämän aikana ja oon monella tavalla kärsinyt siitä aina. Olen yli 50 v.
väkivaltainen lapsuus ja 90-luvun koulukiusaaminen. Siten menin naimisiin ja luulin elämän hymyilevän minulle ja vaikeuksiin olevan takana siten sain kehitysvammainen ja joka asuu ryhmä kodissa ja tämä vei uskon elämään. Olen itse terve nainen, mutta jollakin tavalla katkera lapsen sairaudesta.
Vierailija kirjoitti:
En tunne kunnolla eläväni. Suoritan elämää. Muut laittavat somet täyteen upeita kuvia elämästään, eivät pelkää tulla esiin, uskaltavat tehdä sen mitä haluavat. Minä en uskalla, en uskalla olla minä, en uskalla elää. Seuraan verhon takaa toisten elämiä. Näin se minun elämäni menee kai loppuun asti.
Samaa minullakin!
Tsemppiä sulle, ehkä me vielä joku päivä uskalletaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoppo isä. Pilasi täysin minun elämäni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon ja toivon puute. Jos olisi ollut ase niin se olisi varmaan ollut ohimolla ja liipasimen painallus liiankin helppoa siihen nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni teki itsemurhan ja minä sairastuin parantumattomaan syöpään. Jokainen voi miettiä miten ne vaikuttaa elämääni.
Se kun eron jälkeen mies kertoi ettei ollut koskaan tuntenut mitään minua kohtaan, että olin ruma eikän hän edes pitänyt minusta. Uusi nainen oli hänen unelmiensa täyttymys, minua ei kuulemma nähnyt edes ihmisenä. Monia kuolemia, sairauksia ja vastoinkäymisiä olen kokenut, mutta tuo on ainoa josta en ole henkisesti selvinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä paljon on traumoja mutta lapsen kuolema on pahin ehdottomasti
Vierailija kirjoitti:
Kyllä paljon on traumoja mutta lapsen kuolema on pahin ehdottomasti
Ei välttämättä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyväksikäyttö kun olin nukahtanut ja siitä seuranneet fyysiset ja henkiset ongelmat.
Miettiiköhän nää tekijät koskaa miten ovat toisen elämän tuhonneet, vai menevätkö ihan tyytyväisinä eteenpäin. Käyköhän edes mielessä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Orvoksi jääminen
Miyä ihmeellistä tässä nyt on? Elämä jatkuu ja alaikäisille järjestetään aina huostaanotto ja koti.
Vierailija kirjoitti:
Se kun eron jälkeen mies kertoi ettei ollut koskaan tuntenut mitään minua kohtaan, että olin ruma eikän hän edes pitänyt minusta. Uusi nainen oli hänen unelmiensa täyttymys, minua ei kuulemma nähnyt edes ihmisenä. Monia kuolemia, sairauksia ja vastoinkäymisiä olen kokenut, mutta tuo on ainoa josta en ole henkisesti selvinnyt.
Uskoisin ettei tuo sanomansa ollut totta, halusi vaan jotenkin loukata eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun eron jälkeen mies kertoi ettei ollut koskaan tuntenut mitään minua kohtaan, että olin ruma eikän hän edes pitänyt minusta. Uusi nainen oli hänen unelmiensa täyttymys, minua ei kuulemma nähnyt edes ihmisenä. Monia kuolemia, sairauksia ja vastoinkäymisiä olen kokenut, mutta tuo on ainoa josta en ole henkisesti selvinnyt.
Uskoisin ettei tuo sanomansa ollut totta, halusi vaan jotenkin loukata eron jälkeen.
Juuri näin, täytyy muistaa, että miehet voivat halutessaan olla toooodella julmia naisia kohtaan. Elämäni pahimmat loukkaukset olen kuullut miesten suusta ja ne kohdistuvat aina johonkin fyysiseen ominaisuuteen, jolle ei mitään voi. He kyllä osaavat iskeä vyön alle.
Tuskin