Tuore tieteellinen tutkimus: Kummituksiin uskominen tukee hyvinvointia!

Faktat eivät ole uskon asia. Surullista, että joidenkuiden elämä ei toimi ilman illuusioita.

Vierailija kirjoitti:

Faktat eivät ole uskon asia. Surullista, että joidenkuiden elämä ei toimi ilman illuusioita.

Kyllä varmaan noihin uskovien elämä toimisi ilmankin sitä uskomusta. Ei joku henkiin uskominen juuri kellekään niin keskeinen osa maailmankuvaa ole. Mutta saattaapa vaan rikastuttaa elämää. Samoin kuin monelle vaikka uskonto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faktat eivät ole uskon asia. Surullista, että joidenkuiden elämä ei toimi ilman illuusioita.

Kyllä varmaan noihin uskovien elämä toimisi ilmankin sitä uskomusta. Ei joku henkiin uskominen juuri kellekään niin keskeinen osa maailmankuvaa ole. Mutta saattaapa vaan rikastuttaa elämää. Samoin kuin monelle vaikka uskonto.

Jostain syystä ihmiset löytävät merkityksellisyyden kokemusta elämäänsä asioihin uskomisesta, vaikka niiden takana ei olisikaan minkäänlaista tieteellistä todistusaineistoa. 

Eli katoliset ja vatikaani sotii hyvinvointia vastaan manaamalla henkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faktat eivät ole uskon asia. Surullista, että joidenkuiden elämä ei toimi ilman illuusioita.

Kyllä varmaan noihin uskovien elämä toimisi ilmankin sitä uskomusta. Ei joku henkiin uskominen juuri kellekään niin keskeinen osa maailmankuvaa ole. Mutta saattaapa vaan rikastuttaa elämää. Samoin kuin monelle vaikka uskonto.

Tämän pointin toki ymmärrän oikein hyvin. Lähinnä ongelma tulee silloin, jos antaa sen illuusion kasvaa liian suureksi. Mutta kummitusten tapauksessa tätä toki tuskin helpolla syntyy.

Uskon tämän tosi hyvin. Itsellä oli perinteisestä uskonnollisuudesta luopumisen jälkeen ehdottoman tiukan ateismin ja yliluonnolliseen uskomattomuuden kausi. Halveksin melkein ihmisiä jotka uskoi sellaiseen. Saarnasin, että sun pitää vaan kohdata kova ja kylmä todellisuus, ettei tuollaisia ole, ja elää sen kansssa. 

Ehkä vuosikymmen sitä, ja sitten aloin todeta, että mun elämästä puuttuu jonkinlaista "taikaa", ja kaipaan sitä. En onnistunut siinä, että vaan kiinnostuisin niin syvästi materiaalisesta maailmasta kuten tieteestä ja luonnosta, että se korvaisi transsendenttisen. Vähitellen sitten olen sallinut itselleni taas enemmän "hörhöillä" ajatuksilla leikittelyä, ja se on lisännyt onnellisuuttani. Esim. kummitukset, en 100% usko niihin, mutta en enää kielläkään, ilmiö on kiinnostava ja tykkään katsoa ohjelmia niistä. TLC:ltä tullut Kindred Spirits / Henkien piinaamat oli erityisen hyvä. Mun maailmankuva ei ole enää niin tiukan materialistinen, että kieltäisin ehdottomasti kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Eli katoliset ja vatikaani sotii hyvinvointia vastaan manaamalla henkiä.

Kirkon mukaan ihmisen kuuluu olla nöyrä ja elää kurjuudessa.

Skepsis Ry jakoi Mehiläiselle vuoden Huuhaa-palkinnon uskomushoitojen tarjoamisesta osana lääketieteellistä hoitoa, mutta onko se todella huuhaata, kun otetaan huomioon se, että ihmisen uskolla ja placebo-vaikutuksella voi olla kanssa vaikutus hoidon ennusteeseen? 

Vierailija kirjoitti:

Eli katoliset ja vatikaani sotii hyvinvointia vastaan manaamalla henkiä.

Ei ne kaikkia henkiä manaa pois. Vain sellaisia, jotka ihmiset kokee häiritseväksi ja aggressiiviseksi. Toiseksi, heidän uskomusten mukaan ei niitä henkiä mitenkään "hävitetä", koska kuolematonta sielua ei edes voi hävittää. Se vaan lähetetään jatkamaan matkaansa tuonpuoleisessa, pois täältä maan päältä jumittamasta.

Vierailija kirjoitti:

Uskon tämän tosi hyvin. Itsellä oli perinteisestä uskonnollisuudesta luopumisen jälkeen ehdottoman tiukan ateismin ja yliluonnolliseen uskomattomuuden kausi. Halveksin melkein ihmisiä jotka uskoi sellaiseen. Saarnasin, että sun pitää vaan kohdata kova ja kylmä todellisuus, ettei tuollaisia ole, ja elää sen kansssa. 

Ehkä vuosikymmen sitä, ja sitten aloin todeta, että mun elämästä puuttuu jonkinlaista "taikaa", ja kaipaan sitä. En onnistunut siinä, että vaan kiinnostuisin niin syvästi materiaalisesta maailmasta kuten tieteestä ja luonnosta, että se korvaisi transsendenttisen. Vähitellen sitten olen sallinut itselleni taas enemmän "hörhöillä" ajatuksilla leikittelyä, ja se on lisännyt onnellisuuttani. Esim. kummitukset, en 100% usko niihin, mutta en enää kielläkään, ilmiö on kiinnostava ja tykkään katsoa ohjelmia niistä. TLC:ltä tullut Kindred Spirits / Henkien piinaamat oli erityisen hyvä. Mun maailmankuva ei ole enää niin tiukan materialistinen, että kieltäisin ehdottomasti kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuuden.

Olen itse alkanut ajatella tästä niin, että tosiasiassa on paljon sellaista, jota emme ymmärrä, ainakaan vielä. Tiedehän on pitkä prosessi ja koko ajan opitaan lisää. 

Selittääkö yliluonnollisia kokemuksia esimerkiksi mielenterveyden pettäminen, psykoosi, tai harhat? Vai voiko niiden taustalla oikeasti olla jotain muuta? Jos on, miten sitä pystyttäisiin mittaamaan? 

Skepsis muuten jakaa 20 000 euroa sille, joka pystyy todistamaan heille yliluonnollisen kyvyn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon tämän tosi hyvin. Itsellä oli perinteisestä uskonnollisuudesta luopumisen jälkeen ehdottoman tiukan ateismin ja yliluonnolliseen uskomattomuuden kausi. Halveksin melkein ihmisiä jotka uskoi sellaiseen. Saarnasin, että sun pitää vaan kohdata kova ja kylmä todellisuus, ettei tuollaisia ole, ja elää sen kansssa. 

Ehkä vuosikymmen sitä, ja sitten aloin todeta, että mun elämästä puuttuu jonkinlaista "taikaa", ja kaipaan sitä. En onnistunut siinä, että vaan kiinnostuisin niin syvästi materiaalisesta maailmasta kuten tieteestä ja luonnosta, että se korvaisi transsendenttisen. Vähitellen sitten olen sallinut itselleni taas enemmän "hörhöillä" ajatuksilla leikittelyä, ja se on lisännyt onnellisuuttani. Esim. kummitukset, en 100% usko niihin, mutta en enää kielläkään, ilmiö on kiinnostava ja tykkään katsoa ohjelmia niistä. TLC:ltä tullut Kindred Spirits / Henkien piinaamat oli erityisen hyvä. Mun maailmankuva ei ole enää niin tiukan materialistinen, että kieltäisin ehdottomasti kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuuden.

Olen itse alkanut ajatella tästä niin, että tosiasiassa on paljon sellaista, jota emme ymmärrä, ainakaan vielä. Tiedehän on pitkä prosessi ja koko ajan opitaan lisää. 

 

Selittääkö yliluonnollisia kokemuksia esimerkiksi mielenterveyden pettäminen, psykoosi, tai harhat? Vai voiko niiden taustalla oikeasti olla jotain muuta? Jos on, miten sitä pystyttäisiin mittaamaan? 

 

Skepsis muuten jakaa 20 000 euroa sille, joka pystyy todistamaan heille yliluonnollisen kyvyn. 

Uri Gellerhän oli joskus kova juttu.

Ehkä usko yliluonnolliseen ja hengellisyys on ainoa asia, joka erottaa meidät eläimistä?

Minun pitkän elämänhistorian aikana olen kyllä tullut siihen tulokseen että asiakeskeiset realistit on niitä tervepäisimpiä ja kaikenmaailman hihhulit, uskovaiset ja johonkin kulttiin tai aatteeseen hurahtaneet on niitä jotka sairastuu mt ongelmiin, masennukseen jne.

Vierailija kirjoitti:

Faktat eivät ole uskon asia. Surullista, että joidenkuiden elämä ei toimi ilman illuusioita.

Itse asiassa ovat. Tieto on faktoja. Tieto taas on hyvin perusteltu tosi uskomus. Faktat ovat siis uskon asia pohjimmiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faktat eivät ole uskon asia. Surullista, että joidenkuiden elämä ei toimi ilman illuusioita.

Itse asiassa ovat. Tieto on faktoja. Tieto taas on hyvin perusteltu tosi uskomus. Faktat ovat siis uskon asia pohjimmiltaan.

Osa faktoista on sellaisia, että niistäkin kiistellään tiedeyhteistössä. Esim ns pimeän aineen olemassaolo, tai ihmisen aivojen toimintaan liittyvät seikat. Kaikkea ei tiedetä. 

Vierailija kirjoitti:

Minun pitkän elämänhistorian aikana olen kyllä tullut siihen tulokseen että asiakeskeiset realistit on niitä tervepäisimpiä ja kaikenmaailman hihhulit, uskovaiset ja johonkin kulttiin tai aatteeseen hurahtaneet on niitä jotka sairastuu mt ongelmiin, masennukseen jne.

Mutta ovatko onnellisimpia?

up