Mikä on elämäsi trauma tai tragedia?

Vierailija kirjoitti:

Tsunami

Yhyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsunami

Ja toisen vanhemman kuolema 

Ei tsunamissa ollut perhettä missä vain toinen vanhempi kuoli ja yksi lapsi jäi eloon. Tiedän kadonneiden listoilta kaikki, niistä oli silloin paljon juttuja lehdissä.

Oli muka

Tekisi mieli kirjoittaa kaikki se henkinen väkivalta mitä koin lapsuudessani. Yksinäisyyttä, turvattomuutta, ulkopuolisuuden tunnetta. 

Lapsena tajusin kuinka aikuisetkin (opettajat) kohtelevat lapsia ja nuoria epätasa-arvoisesti, mikä lujitti minun tuntemusta ulkopuolisuudesta. 

Jätettiin mm. Yksin luokkahuoneeseen, kun muut menivät ulos retkelle. Tälläisiä tapauksia on paljon, missä minut jätettiin yksin pärjäämään ja selviytymään. 

Tähän lisäksi koulukiusaaminen, ruma ulkonäkö, mikä taisi vaan pahentaa tilannetta. 

Lopuksi, minun piti olla aina se ymmärtäinen ja tajuta muita. 

Nykyään en halua muuta kuin elää rauhassa, saada ansaita oma elanto ja suunnitella omaa tulevaisuutta. 

Omaa rauhaa en tule ikinä saamaan, sillä ihmiset ei tule muuttumaan ja samat piirit pyörii laajennettuna. 

Olen oikeastaan jo tottunut, välillä vaan alkaa turhauttaa ja vit**taa, kai se saa olla normaalia? 

Vierailija kirjoitti:

Muslimien ja nee... mustien seksuaalinen ahdistelu.

N31

Kanttisten ahdisteluko ei haittaa?

Täällä meillä ei ole noita sun mainitsemia ollenkaan, ja kyllä haittaa silti ahdistelu, jos sellaiseen törmää. 

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli kirjoittaa kaikki se henkinen väkivalta mitä koin lapsuudessani. Yksinäisyyttä, turvattomuutta, ulkopuolisuuden tunnetta. 

 

Lapsena tajusin kuinka aikuisetkin (opettajat) kohtelevat lapsia ja nuoria epätasa-arvoisesti, mikä lujitti minun tuntemusta ulkopuolisuudesta. 

 

Jätettiin mm. Yksin luokkahuoneeseen, kun muut menivät ulos retkelle. Tälläisiä tapauksia on paljon, missä minut jätettiin yksin pärjäämään ja selviytymään. 

Tähän lisäksi koulukiusaaminen, ruma ulkonäkö, mikä taisi vaan pahentaa tilannetta. 

 

Lopuksi, minun piti olla aina se ymmärtäinen ja tajuta muita. 

 

Nykyään en halua muuta kuin elää rauhassa, saada ansaita oma elanto ja suunnitella omaa tulevaisuutta. 

 

Omaa rauhaa en tule ikinä saamaan, sillä ihmiset ei tule muuttumaan ja samat piirit pyörii laajennettuna. 

Olen oikeastaan jo tot

Miksi jätettiin yksin luokkahuoneeseen?

Läheisten menettäminen Kaakkois-Aasian tsunamissa.

Miksi jätettiin yksin luokkahuoneeseen?

Minulla oli tietyt aineet eri luokissa, kuin omassani. Minulla oli ns. Oma opetus-suunnitelma, eli mukautettua opiskelua. 

Eli, jos ns. "vieras" luokka oli toivonut jotain retkeä, minut jätettiin yksin luokkaan opiskelemaan, kun muut lähtivät opettajan mukana retkelle. 

Niitä on useampia. Yksi on, että oma isäni ei saanut tavata ja luoda suhdetta minuun eikä

Hänestä koskaan puhuttu ääneen. Jouduin lapsena itseäni vanhemman aikuisen hyvöksikäyttämäksi, myöhemmin myös muitakin aikuisia, jouduin petetyksi ensimmäisessä avioliitossani, seuraava avopuoliso pahoinpiteli fyysisesti ja henkisesti onhan noita. 

Poikaystävän kuolema nopeasti edenneeseen syöpään.

Sisarukseni (ainoa sellainen ja samalla myös paras ystäväni) kuoli Konginkankaan bussiturmassa. Meidän perhe ei meinannut selvitä asiasta oikein mitenkään päin, vanhemmilleni se oli elämän kovin paikka. 

Itse en koe vieläkään olevani asian kanssa sinut, vaikka aikaa on kulunut jo paljon. Sitä on ikään kuin jäänyt pelko, että menetän pian jonkun muunkin ja mikään ei ole pysyvää. En ole uskaltanut kiintyä, enkä ole halunnut kenenkään lähelle, koska pieni ääni takaraivossa varoittaa, että he kuitenkin kuolevat pois ja minä jään taas yksin.

Vierailija kirjoitti:

Läheisten menettäminen Kaakkois-Aasian tsunamissa.

No pakkoko sinne oli mennä. Tämä tsunami on yksi turhimpia valitusten aiheita ikinä. Synnytään kultalusikka suussa ja lennellään köyhiin maihin viettämään ökylomia. Sitten itketään kun joku riski kerrankin realisoituu. Olisitte lukeneet säätiedotuksia tai ihan vaan pysyneet Suomessa. Turhaa saastuttamista ja ympäristötuhoa tuokin reissu. Sait sillä kerralla sitten opetuksen.

Mies seurusteli samanaikaisesti toisen naisen kanssa ja tämä tuli raskaaksi! Mies ghostasi minut täysin, ei vaivautunut edes selittelemään "katoamistaan". Tämä vei luottamuksen miehiin todella pitkäksi aikaa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisten menettäminen Kaakkois-Aasian tsunamissa.

No pakkoko sinne oli mennä. Tämä tsunami on yksi turhimpia valitusten aiheita ikinä. Synnytään kultalusikka suussa ja lennellään köyhiin maihin viettämään ökylomia. Sitten itketään kun joku riski kerrankin realisoituu. Olisitte lukeneet säätiedotuksia tai ihan vaan pysyneet Suomessa. Turhaa saastuttamista ja ympäristötuhoa tuokin reissu. Sait sillä kerralla sitten opetuksen.

Thaimaassa riski tsunamiin oli kyllä äärimmäisen pieni, edellinen tuhoisa tsunami oli sattunut joskus satoja vuosia aiemmin.

Koulukiusaaminen ala-asteella.

Yksinäisyys ja joukkoon kuulumattomuuden tunne.

Väkivaltaisen parisuhteen jäljiltä en ole ollut enää entiselläni. Lapsuus oli kurjahko myös, alkkisvanhemmasta huolehtiminen lankesi vastuulleni jo alakouluikäisenä. Silti pahinta oli tuo parisuhde, jossa sain nyrkistä, luitani murtui ja henkinen piina oli päivittäistä. Olisin todennäköisesti menehtynyt, jos en olisi lopulta onnistunut lähtemään. Vaikka kohtasin myöhemmin nykyisen hyvän puolisoni ja saimme ihanat lapset, minussa meni tuolloin jotain peruuttamattomasti rikki. En esimerkiksi ole sen jälkeen kyennyt onnellisuuteen, vaikka asiat ovat hyvin ja olen nykyään turvassa. Tunnen vain esittäväni jotain roolia tässä elämässä, mutta en oikein ole enää minä. Teen asiat, kuten pitää äitinä, vaimona ja työelämässä, ulkoisesti menee siis hyvin. Salaa murehdin ja pelkään kaikkea mahdollista, elämän ilot ja nautinnot valuvat ohi kuin hiekka siivilästä. Tätä tämä kai nyt vain on. 

Henkisesti yksinäinen lapsuus ja vaillejääminen, väkivallalla ja pelolla kasvattaminen.

Lasinen lapsuus. Kyllä se jättää ikuisen jäljen kun jää avuttomana lapsena toiseksi alkoholille. Ei auttanut itku eikä puhuminen. Vanhemmat suhtautuivat vain huumorilla pienen lapsen hätään. Hienoa herätä keskellä yötä siihen kun musiikkia pistetään kovemmalle ja vanhempien hässimisäänet kuuluu silti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisten menettäminen Kaakkois-Aasian tsunamissa.

No pakkoko sinne oli mennä. Tämä tsunami on yksi turhimpia valitusten aiheita ikinä. Synnytään kultalusikka suussa ja lennellään köyhiin maihin viettämään ökylomia. Sitten itketään kun joku riski kerrankin realisoituu. Olisitte lukeneet säätiedotuksia tai ihan vaan pysyneet Suomessa. Turhaa saastuttamista ja ympäristötuhoa tuokin reissu. Sait sillä kerralla sitten opetuksen.

Joo, tsunamithan näkee just säätiedotuksesta

Kuka ihme täällä alapeukuttaa?

Vuosien henkinen väkivalta isäpuolen taholta lapsuus-ja nuoruusvuosina. Vaikka olen toipunut siitä melko hyvin, välillä silti valtava häpeä ja alemmuus valtaa mieleni.

Aikuisiältä puolisoni psyykkinen sairastaminen ja siihen vuosia liittynyt sairaalarumba. Sen seurauksena koin itse massiivisen uupumuksen ja uupumuksen takia sain potkut unelmatyöstä. Onneksi tilanne on nyt tasaantunut, mutta olen muuttunut, en enää usko ihmisten hyvyyteen.