Miesystävällä hyvin tiukat rajat, miten suhtautua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaasuvalottamista. Koska onhan tuo sinun kolmesta pisteestä ärsyyntyminenkin tunne. Sano tyypille että olet aikuinen ihminen ja teet mitä lystäät.

 

"Teet mitä lystäät"? Kyllä parisuhteessa täytyy ajatella muitakin. Sillähän ne vuoria romahduttavat kiljumisriidat saadaan aikaan kun ei ajatella kuin omaa vinkkeliään.

Itse asiassa nämä "teen mitä lystään" ihmistyypit ovat juuri niitä, jotka pitävät raivoamista ihan normaalina tapana ratkoa erimielisyyttä. Minä, minä ja minä. Oksennan ulos, mikä painaa mieltä. Mitä muut tästä tykkäävät, on heidän ongelmansa.

Useimpia riitoja edeltää usein sen toisen "viattoman ja asiallisen" osapuolen perseily. Siihen kun hän vielä lisää, ettei pidä siitä palautteesta minkä sai ja "okei..." ei ole sekään asiallista viestintää, niin voi olla se raivoaja etsii uuden kumppanin, jonka kanssa ei tarvitse raivota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmonen jatkaa vielä, että myös omia toimintatapoja on aina hyvä miettiä. Kiroileminen ja huutaminen nyt ei oikein missään yhteydessä ole toimivia. Eikä mitään rakentavaa keskustelua pysty syntymään silloin, jos toinen huutaa ja kiroilee. Että miehellä on myös pointtinsa asiassa. Itse lopetan kanssa keskustelun siihen saakka, kunnes rauhallinen ja järkevä keskustelu on mahdollista.

 

Kuulostat passivis-aggressiiviselta.

Ei, vaan tyyneltä, hallitulta, maltilliselta, rakentavalta ja sivistyneeltä. Jalkaa polkevat prinsessat ovat sitten asia erikseen.

Puistattavia on ne ihmiset, jotka ovat tyyniä, hallittuja, maltillisia ja sivistyneitä niissä tilanteissa, joissa normaaleilla ihmisillä näkyy tunnereaktio. Muistan muuten erään Hannu Lauerman haastattelun tällaisista henkilöistä, psykopatiaahan se pitkälti on. 

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä huudeta tai kiroilla. Enkä koe sitä mitenkään oudoksi.

Tuo "okei..." jättää asian kesken. Tästä tulee tunne, että "asia on sinänsä okei, mutta". Toisin sanoen vastaus on epäselvä ja tulee enemmän tunne, että asia ei ole ok, mutta sitä ei haluta sanoa suoraan.

Juuri näin, tuonkolmen pisteen takia itse tulkitsisin sen tarkoittavan suunnilleen samaa kuin tuhahtamalla lausuttu whatever.

Tämän takia ei pide riidellä viesteitse, vaan kasvotusten tai ainakin puhelimessa, jos se ei kasvotusten ole mahdollista. Viestitse väärinymmärryksen todennäköisyys on aivan liian suuri.

Nää on näitä "ei draamaa!!!!1! Lol" miehiä, ei niistä kunnon miestä saa.

Mies jättää vessaan jarrujäljet ja parransilput, kun kerran otat asian esille että olisko reilua että kumpikin siivoaa omat jälkensä, alkaa itkupotkuraivari et en jaksa takakireitä draama muijia, ragequit mökötys päälle samantien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä saa riidellä ja saa rakastaa. 
Niin kauan kuin riidellessä korotan ääntä ja jopa huudan, olen valmis ratkomaan asioita. Jos hijenen, se suhde on sitten siinä ja mitään keskusteltavaa ei enää ole. 

Miksi sinun pitää korottaa ääntä riidellessä? Miksi et voi sanoa asiaa huutamatta? Hiljaisuuden ja huutamisen välillä on asiallinen välimuoto. 

Miten ilmaisette olevanne vihaisia? Sanomalla, että nyt olen vihainen, vai? Pitääkö vielä hymyillä sanoessaan? 

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on vihainen, siihen on usein joku syy. On tosi raskasta ja ikävää, jos keskustelu ohjautuu heti siihen, että vihaisuus näkyy jotenkin väärin tai on jotenkin väärin ilmaistu. Äänensävy ei ole kiva tai sanavalinnat ovat liian hapokkaita. Silloin väistetään se syy, mikä sai toisen suuttumaan. Sehän siinä on olennaista eikä äänensävy. Suuttumiseen vähän niinkuin kuuluu se, että sen huomaa toisesta, nyt se suuttui. Ja suuttuminen on läheisessä ihmissuhteessa ihan normaalia, sitä tapahtuu aika ajoin. Suuttumuksen ilmaisu on osa ihmisen henkilökohtaista vapautta ja ilmaisua. Laki asettaa rajoja, ei saa pahoinpidellä esimerkiksi. Sitten on yleisiä käytöstapoja, kuten se, ettei suuttuessakaan mennä sanomaan ihan mitä vaan. Mutta vihainen äänensävy on ihan ok, jokunen kirosanakin varsin normaalia etenkin läheisessä ihmissuhteessa.

Tietysti on mahdollista, että joku joskus suuttuu turhasta. Mutta sekin pitäisi sitten selvittää e

Itse en sellaista elämää edes haluaisi, että kaikki asiat, niin iloiset kuin raivostuttavatkin sanotaan samalla tasapaksulla äänellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä saa riidellä ja saa rakastaa. 
Niin kauan kuin riidellessä korotan ääntä ja jopa huudan, olen valmis ratkomaan asioita. Jos hijenen, se suhde on sitten siinä ja mitään keskusteltavaa ei enää ole. 

Miksi sinun pitää korottaa ääntä riidellessä? Miksi et voi sanoa asiaa huutamatta? Hiljaisuuden ja huutamisen välillä on asiallinen välimuoto. 

Miten ilmaisette olevanne vihaisia? Sanomalla, että nyt olen vihainen, vai? Pitääkö vielä hymyillä sanoessaan? 

Pahoin pelkään, että on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan vihaisia parisuhteessa... koska miksi ihmeessä olla parisuhteessa, jossa on joskus vihainen... he ovatkin usein sinkkuja 😎

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä saa riidellä ja saa rakastaa. 
Niin kauan kuin riidellessä korotan ääntä ja jopa huudan, olen valmis ratkomaan asioita. Jos hijenen, se suhde on sitten siinä ja mitään keskusteltavaa ei enää ole. 

Miksi sinun pitää korottaa ääntä riidellessä? Miksi et voi sanoa asiaa huutamatta? Hiljaisuuden ja huutamisen välillä on asiallinen välimuoto. 

Miten ilmaisette olevanne vihaisia? Sanomalla, että nyt olen vihainen, vai? Pitääkö vielä hymyillä sanoessaan? 

Olen eri. Mun mieheni ei ole koskaan huutanut mulle, mutta tiedän kyllä, milloin hän on surullinen tai vihainen. Näen sen kehosta, silmistä, kasvojen ilmeestä. Tekö muka ette näe tunteita ellei niitä ilmaista huutamalla?

Teetkö myös töissä näin eli huudat työkavereille? Tai saako tämän kokea vain puolisosi?

-

Minä huudan harvoin kenellekään, mutta avataan nyt tätä, kun se on sinulle pakkomielle. Huudan jos vastassa on oikein typerä ihminen, mille ei mene mikään järjen sana perille. Puolisokseni en sellasta edes valitse, joten puolison kanssa pystyn asiat selvittämään aikuismaisesti. Mutta sinunkaltaisesi ihminen voisi saada hihat palamaan. Jos ihmiseltä puuttuu sisälukutaidon lisäksi normaali ajattelukyky, niin vaikea on pysyä stooalaisen rauhallisena. Melkein kaikkeen tässä maailmassa pystyy suhtautumaan ymmärtäväisesti, mutta typeryksiin ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmonen jatkaa vielä, että myös omia toimintatapoja on aina hyvä miettiä. Kiroileminen ja huutaminen nyt ei oikein missään yhteydessä ole toimivia. Eikä mitään rakentavaa keskustelua pysty syntymään silloin, jos toinen huutaa ja kiroilee. Että miehellä on myös pointtinsa asiassa. Itse lopetan kanssa keskustelun siihen saakka, kunnes rauhallinen ja järkevä keskustelu on mahdollista.

 

Kuulostat passivis-aggressiiviselta.

Ei, vaan tyyneltä, hallitulta, maltilliselta, rakentavalta ja sivistyneeltä. Jalkaa polkevat prinsessat ovat sitten asia erikseen.

 

Puistattavia on ne ihmiset, jotka ovat tyyniä, hallittuja, maltillisia ja sivistyneitä niissä tilanteissa, joissa normaaleilla ihmisillä näkyy tunnereaktio. Muistan

Sullako ei ole huutamisen ja raivoamisen ja täyden tunne kylmyyden välillä yhtään mitään? Vihainen, pahalla mielellä tai mitä vain voi lla ilman raivoamistakin. Normaali ihminen tunnistaa toisten tunteita,vaikkei toinen huutaisi niitä ilmoille. Ehkä sinä et tunnista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä saa riidellä ja saa rakastaa. 
Niin kauan kuin riidellessä korotan ääntä ja jopa huudan, olen valmis ratkomaan asioita. Jos hijenen, se suhde on sitten siinä ja mitään keskusteltavaa ei enää ole. 

Miksi sinun pitää korottaa ääntä riidellessä? Miksi et voi sanoa asiaa huutamatta? Hiljaisuuden ja huutamisen välillä on asiallinen välimuoto. 

Miten ilmaisette olevanne vihaisia? Sanomalla, että nyt olen vihainen, vai? Pitääkö vielä hymyillä sanoessaan? 

Olen eri. Mun mieheni ei ole koskaan huutanut mulle, mutta tiedän kyllä, milloin hän on surullinen tai vihainen. Näen sen kehosta, silmistä, kasvojen ilmeestä. Tekö muka ette näe tunteita ellei niitä ilmaista huutamalla?

Aloittajan mies todennäköisesti valittaisi siitä kehosta, silmistä ja kasvojen ilmeestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei normaalit ihmiset huuda edes riidellessä. Viestien ylitulkitseminen menee toki ehkä vähän jo yli, hän voisi sen suhteen vähän rauhoittua.

Kyllä normaali ihminen voi kiukustuessaan myös huutaa. Mutta ap:n kuvailema kontrollofriikkiys kuulostaa todella oudolta. 

Uskonpa, että suurin osa ihmisistä korottaa ääntään suuttuessaan. Varmaan useimmat heistäkin, jotka tässä nyt jeesustelee, että ristiriidat voi ratkoa huutamattakin. 

 

Minä taas uskon, että suurin osa ihmisistä osaa puida erimielisyytensä asiallisesti. 

Täysin asiatonta tekstiä voi päästellä myös hillityllä äänellä. Voisin kuvitella, että ehkä jopa pahempaa, kun ei pääse puhaltamaan höyryä elkein, vaan ainoastaan sanallisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei normaalit ihmiset huuda edes riidellessä. Viestien ylitulkitseminen menee toki ehkä vähän jo yli, hän voisi sen suhteen vähän rauhoittua.

Kyllä normaali ihminen voi kiukustuessaan myös huutaa. Mutta ap:n kuvailema kontrollofriikkiys kuulostaa todella oudolta. 

Uskonpa, että suurin osa ihmisistä korottaa ääntään suuttuessaan. Varmaan useimmat heistäkin, jotka tässä nyt jeesustelee, että ristiriidat voi ratkoa huutamattakin. 

 

Minä taas uskon, että suurin osa ihmisistä osaa puida erimielisyytensä asiallisesti. 

Meillä vanhemmat eivät koskaat huutaneet kotona vaikka joskus riitelivät. Ei meille lapsillekaan koskaan huudettu vaan asi

Mistä tiedät, että he riitelivät? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhemmat huusivat ja raivosivat, varsinkin äiti. Joskus ajattelin, että joivat, jotta saisivat riidellä. 

Itse en ole aikuisiässä huutanut muille. Toki tunteet varmaan näkyvät käyttäytymisessäni, mutta en menetä malttiani. Sitäpaitsi olen "hyvä" suustani, joten se ehkä kompensoi. En kuitenkaan loukkaa muita kuin äärimmäisen harvoin.

Kuten sanoin raivoavalle työkaverille: heti, kun alat raivota, menetät pelin, koska raivoavaa ihmistä ei kukaan ota todesta.

Aa, sä olet sitten vain v-ttumainen ihminen. 

Huutava ja raivoava ihminen on arvaamaton. En katselisi huutavaa miestä, liian suuri riski, että käy käsiksi. Miehillä on ehkä fyysisen yliotteensa vuoksi enemmän toleranssia huutavia naisia kohtaan.

Mies haluaa hallita kaikkea tilanteessa, jossa häntä arvostellaan. 

Mielestäni huutaminen ei ole ok, mutta ei myöskään se, että nillittää jostain "okei..." -sanomisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Teetkö myös töissä näin eli huudat työkavereille? Tai saako tämän kokea vain puolisosi?

-

Minä huudan harvoin kenellekään, mutta avataan nyt tätä, kun se on sinulle pakkomielle. Huudan jos vastassa on oikein typerä ihminen, mille ei mene mikään järjen sana perille. Puolisokseni en sellasta edes valitse, joten puolison kanssa pystyn asiat selvittämään aikuismaisesti. Mutta sinunkaltaisesi ihminen voisi saada hihat palamaan. Jos ihmiseltä puuttuu sisälukutaidon lisäksi normaali ajattelukyky, niin vaikea on pysyä stooalaisen rauhallisena. Melkein kaikkeen tässä maailmassa pystyy suhtautumaan ymmärtäväisesti, mutta typeryksiin ei. 

Onnea vaan työelämään, tällä käytöksellä saa ensin huomautuksen, sen jälkeen varoituksen ja lopulta potkut. Ja harrastetoiminnassa saman tien porttikiellon, kaupasta lennät ulos (ja et ole tervetullut takaisin) ja jos poliisille huudat, niin vietät yön putkassa.

Ja kaikkien miesten puolesta toivon että et ikinä pariudu, harvinaisen huonoa puolisomateriaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä saa riidellä ja saa rakastaa. 
Niin kauan kuin riidellessä korotan ääntä ja jopa huudan, olen valmis ratkomaan asioita. Jos hijenen, se suhde on sitten siinä ja mitään keskusteltavaa ei enää ole. 

Olet varmaan aivan loistava puoliso. Ettei vain olisi paljon tälläisia "se suhde on sitten siinä" tapauksia vyön alla.

Olen loistava puoliso omalle puolisolleni En harrasta tuollaista rauhallista v-ttuilua kuin sinä  tekstissäsi, ja tämä elämä sopii meille. Näillä konsteilla rakkautta on riittänyt jo kymmeniä vuosia - tulevasta meistä ei kumpikaan tiedä, et sinäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmonen jatkaa vielä, että myös omia toimintatapoja on aina hyvä miettiä. Kiroileminen ja huutaminen nyt ei oikein missään yhteydessä ole toimivia. Eikä mitään rakentavaa keskustelua pysty syntymään silloin, jos toinen huutaa ja kiroilee. Että miehellä on myös pointtinsa asiassa. Itse lopetan kanssa keskustelun siihen saakka, kunnes rauhallinen ja järkevä keskustelu on mahdollista.

 

Kuulostat passivis-aggressiiviselta.

Ei, vaan tyyneltä, hallitulta, maltilliselta, rakentavalta ja sivistyneeltä. Jalkaa polkevat prinsessat ovat sitten asia erikseen.

Ja tässä näemme loistavan esimerkin tyynestä, hallitusta, rakentavasta ja sivistyneestä viestinnästä 🤣 

Voi elämän kevät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä saa riidellä ja saa rakastaa. 
Niin kauan kuin riidellessä korotan ääntä ja jopa huudan, olen valmis ratkomaan asioita. Jos hijenen, se suhde on sitten siinä ja mitään keskusteltavaa ei enää ole. 

Miksi sinun pitää korottaa ääntä riidellessä? Miksi et voi sanoa asiaa huutamatta? Hiljaisuuden ja huutamisen välillä on asiallinen välimuoto. 

Miten ilmaisette olevanne vihaisia? Sanomalla, että nyt olen vihainen, vai? Pitääkö vielä hymyillä sanoessaan? 

Olen eri. Mun mieheni ei ole koskaan huutanut mulle, mutta tiedän kyllä, milloin hän on surullinen tai vihainen. Näen sen kehosta, silmistä, kasvojen ilmeestä. Tekö muka ette näe tunteita ellei niitä ilmaista huutamalla?

Ahaa, eli teillä pidetään mykkäkoulua, kun vihaisuus pitää nähdä kehosta, silmistä, kasvojen ilmeestä. 
Sepä vasta rakentavaa.