Miesystävällä hyvin tiukat rajat, miten suhtautua?

Onko mihellä myös tiukka peräreikä? Jos on niin lähetä hänet tänne Dianapuistoon, niin vinkuu kohta kuin sika!

-Jussi

Minä olen yksi niistä jotka eivät huuda, koska en halua huutaa ja raivota. En myöskään halua, että minua kohdellaan siten. 

Aikuinen ihminen kyllä osaa hillitä tunteensa. Enhän minä lyökään ketään, huutaminen on sama asia. Se ei tarkoita tunne kylmyyttä, tottakai voin olla vihainen, turhautunut, pettynyt, ihan mitä vain. En myöskään koskaan halua olla ilkeä riidellessä. Puhutaan asiasta, mielummin sitten, kun on hetki rauhoituttu. En hyväksy toiselta ilkeilyä, v.ttuilua tai muuta. En itsekään käyttäydy niin, koska haluan kohdella rakastamaani ihmistä nätisti. Ja ihmisiä ylipäätään. Varmasti minustakin näkyy viha ja turhautuminen, miksi ei näkyisi silti voi käyttäytyä asiallisesti

En myöskään hyväksy mykkäkoulua, täytyy olla aikuismaisempi keino. Enkä jaksa mitään mielenosoituksia, väittelyitä tms. 

Elämässä tulee ihan riittävästi muutenkin erimielisyyksiä, kriisejä ja vaikeuksia ilman, että niitä hakee omalla käytöksellä lisää. Minä ajattelen että parisuhteessa ollaan yhdessä, joten miksi keikuttaisin yhteistä venettä omalla käytökselläni? 

Kyllä, minuakin ärsyttää ne partakarvat lavuaarissa, mutta onko se riidan arvoinen asia? Tai huutamisen. Kokisin todella loukkaavana jos minulle huudettaisiin moisesta. Lasten myötä on muutenkin saanut tottua hammastahnaroiskeisiin, jarrujälkiin pöntössä, kusen hajuiseen pyttyyn ja niihin partakarvoihin. Nätisti neuvomalla ja siivousvuoroilla se asia menee perille nuorellekin. Ei niilläkään huutaa tarvitse tai ilkeillä.  Miksi miehelle pitäisi? 

Tämähän muuttui mielenkiintoiseksi.

Huomaatteko, minkälaista kettuilua tämä hillitty porukka harrastaa? Heillä ei taidakaan riidat olla niitä rakentavia, vaan ne saattavat olla suorastaan henkistä vä kivaltaa. Vai puhuvatko he noin vain nimettöminä? 

Vierailija kirjoitti:

Huutava ja raivoava ihminen on arvaamaton. En katselisi huutavaa miestä, liian suuri riski, että käy käsiksi. Miehillä on ehkä fyysisen yliotteensa vuoksi enemmän toleranssia huutavia naisia kohtaan.

Huutavaa ei tarvitse pelätä, kun siitä näkee ja arvaa, että voi käydä käsiksi. Toisin sellainen päällepäin rauhallinen tunteiden patoaja, se räjähtää ja käy päälle arvaamatta ja yllättäen. Tunnen oloni aina epämukavaksi tällaisten seurassa. 

Vähän kun pitbulli, joka ei murise eikä hauku vaan käy suoraan kiinni tappo-otteella. Ei sellasta osaa varoa. Haukkuvaa ja murisevaa koiraa osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaasuvalottamista. Koska onhan tuo sinun kolmesta pisteestä ärsyyntyminenkin tunne. Sano tyypille että olet aikuinen ihminen ja teet mitä lystäät.

 

"Teet mitä lystäät"? Kyllä parisuhteessa täytyy ajatella muitakin. Sillähän ne vuoria romahduttavat kiljumisriidat saadaan aikaan kun ei ajatella kuin omaa vinkkeliään.

Itse asiassa nämä "teen mitä lystään" ihmistyypit ovat juuri niitä, jotka pitävät raivoamista ihan normaalina tapana ratkoa erimielisyyttä. Minä, minä ja minä. Oksennan ulos, mikä painaa mieltä. Mitä muut tästä tykkäävät, on heidän ongelmansa.

Useimpia riitoja edeltää usein sen toisen "viattoman ja asiallisen" osapuolen perseily. Siihen kun hän vielä lisää, ettei pidä siitä palautteesta minkä

Mutta sittenhän kaikki on hyvin! Mehän kaikki haluamme puolison, jonka kanssa ei "tarvitse" raivota.

Tosin, aloittajahan lienee ihminen, jonka "tarvitsee" raivota kenen tahansa kanssa. Viha hakee kohdetta.

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni ei suostu olemaan kuin perinteisessä lähetyssaarnaaja-asennossa. Joskus olen vihjannut muistakin asennoista. Hän on kauhistunut ja sanonut muiden asentojen olevan eläimellisiä ja rivoja.

Sinun on kunnioitettava miehesi rajoja. Et voi pakottaa häntä doggystyleen, vaikka se sinusta normaalia olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Teetkö myös töissä näin eli huudat työkavereille? Tai saako tämän kokea vain puolisosi?

-

Minä huudan harvoin kenellekään, mutta avataan nyt tätä, kun se on sinulle pakkomielle. Huudan jos vastassa on oikein typerä ihminen, mille ei mene mikään järjen sana perille. Puolisokseni en sellasta edes valitse, joten puolison kanssa pystyn asiat selvittämään aikuismaisesti. Mutta sinunkaltaisesi ihminen voisi saada hihat palamaan. Jos ihmiseltä puuttuu sisälukutaidon lisäksi normaali ajattelukyky, niin vaikea on pysyä stooalaisen rauhallisena. Melkein kaikkeen tässä maailmassa pystyy suhtautumaan ymmärtäväisesti, mutta typeryksiin ei. 

Vedätkö myös nekkuun jos huutaminenkaan ei tehoa typerykseen? Väkivalta on tapa selvittää erimielisyyksiä, niin fyysisesti kuin henkisesti (=huutamalla).

Vierailija kirjoitti:

Tämähän muuttui mielenkiintoiseksi.

Huomaatteko, minkälaista kettuilua tämä hillitty porukka harrastaa? Heillä ei taidakaan riidat olla niitä rakentavia, vaan ne saattavat olla suorastaan henkistä vä kivaltaa. Vai puhuvatko he noin vain nimettöminä? 

Tämä on sinun omaa kuvitelmaasi. Ilmeisesti sinä et vain ole koskaan kohdannut ihmistä, joka riitelee rakentavasti. Ei huuda, pidä mykkäkoulua eikä kettuile. 

Ei minun puolisoni ole minun viholliseni. Ihan itse olen hänet valinnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmonen jatkaa vielä, että myös omia toimintatapoja on aina hyvä miettiä. Kiroileminen ja huutaminen nyt ei oikein missään yhteydessä ole toimivia. Eikä mitään rakentavaa keskustelua pysty syntymään silloin, jos toinen huutaa ja kiroilee. Että miehellä on myös pointtinsa asiassa. Itse lopetan kanssa keskustelun siihen saakka, kunnes rauhallinen ja järkevä keskustelu on mahdollista.

 

Kuulostat passivis-aggressiiviselta.

Ei, vaan tyyneltä, hallitulta, maltilliselta, rakentavalta ja sivistyneeltä. Jalkaa polkevat prinsessat ovat sitten asia erikseen.

💀

Me ollaan kaikki erilaisia.

Ei huutaminenkaan aina väärin ole. Jos on esim. tullut pitkään jonkun kaltoinkohtelemaksi, voin hyvin kuvitella maltin menettksen huutamalla.

Suurin osa ihmisistä on reiluja, eikä heille tarvitse huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Teetkö myös töissä näin eli huudat työkavereille? Tai saako tämän kokea vain puolisosi?

-

Minä huudan harvoin kenellekään, mutta avataan nyt tätä, kun se on sinulle pakkomielle. Huudan jos vastassa on oikein typerä ihminen, mille ei mene mikään järjen sana perille. Puolisokseni en sellasta edes valitse, joten puolison kanssa pystyn asiat selvittämään aikuismaisesti. Mutta sinunkaltaisesi ihminen voisi saada hihat palamaan. Jos ihmiseltä puuttuu sisälukutaidon lisäksi normaali ajattelukyky, niin vaikea on pysyä stooalaisen rauhallisena. Melkein kaikkeen tässä maailmassa pystyy suhtautumaan ymmärtäväisesti, mutta typeryksiin ei. 

Väittäisin, että raivoamiseen taipuvaiselle ihmiselle jokainen raivoamistilanne on sellainen, jossa kokee, että vastassa on oikein typerä ihminen. Ihminen, jonka yläpuolelle raivoaja kokee asiakseen itsensä ylentää.

Tämän voi sitten järkeillä itselleen, että enhän minä muuten raivoaisi, mutta kun vastassa on oikein typerä ihminen. Raivoan vain oikein typerille ihmisille, en heille, jotka ansaitsevat minulta paremmat käytöstavat. 

Jos mies jotain napakasti  sanoo, niin ei se huutamista ainakaan meillä ole.  Huutaminen tehdään raivoissaan Siinä olen ekana lehmä. Idipotti. v.... ja  h....   Sitte  kaikki muut kirosanat. 

Vierailija kirjoitti:

Sen eksä on ollut varmaan joku raivopää huutaja eikä kestä sitä yhtään enää. 

Tai sitten mies on samanlainen kuin mun eks-mies. Hän ei sietänyt minulta mitään muuta kuin iloisuuden tunteiden näyttämistä alussa. Oli myös itse hyvin hyvin kylmän oloinen eli kommunikaatio oli todella asiallista. Parin vuoden jälkeen alkoi häneltä ihmeellinen räjähtely, huutaminen, haukkuminen ja syyttelyt kun ajan hänet kuulemma huutamaan. En ole itse mikään huutaja tai räjähtelijä jos menee hermot niin pyydän, että saan aikaa käsitellä asiat ja lähden pois tilanteensta. Hänen mielestään kaikki olisi pitänyt heti käsitellä ja kun en vain saa sanaa suusta siinä hetkessä ja pyysin, että antaa aikaa, niin alkoi huutaminen. Seurasi ja huusi sekä solvasi. Joka ikistä räjähtämistä seurasi seuraavat sanat: sä ajat mut tähän, sä ajat mut huutamaan kun et jumalauta saa sitä aina niin nohevaa suutasi auki kun on tilanne päällä.

Pistin poikki hänen kanssaan kun istuin junassa työpäivän jälkeen ja hän soittaa huutopuhelunsa. Koitti ja koittaa edelleen laittaa kaikkea käytöstään mun piikkiin. Erotessa totesin, että en kuuntele tuollaista käytöstä ja minulle riittää. Minä en voi aikuisen ihmisen tunteita ja käytöstään kontrolloida ja se ei ole edes minun tehtäväni, minä olen omat rajani asettanut ja pyydän kommunikoimaan nätisti ja nyt tuli raja vastaan. 

Onnea vaan työelämään, tällä käytöksellä saa ensin huomautuksen, sen jälkeen varoituksen ja lopulta potkut. Ja harrastetoiminnassa saman tien porttikiellon, kaupasta lennät ulos (ja et ole tervetullut takaisin) ja jos poliisille huudat, niin vietät yön putkassa.

Ja kaikkien miesten puolesta toivon että et ikinä pariudu, harvinaisen huonoa puolisomateriaalia.

Ai sinä olet miespuolinen, olisi pitänyt arvata :D Sitten ei maksa vaivaa tämän enempää :D

Minua ärsyttäisi, jos toinen ei näyttäisi tunteita ollenkaan riidellessä. Aina hillityn rauhallisesti käyttäytyvistä tulee mieleen elokuvien narsistiset psykopaatit. Ei nyt suoraa huutoakaan tarvitse huutaa, mutta jotenkin saisi näkyä ulospäinkin, jos riidellään tunteella. Täysin eleetön käytös saisi minut melko varmasti hakemaan reaktiota huutamalla täyttä kurkkua. Suhde ei toimisi.

Vierailija kirjoitti:

Onnea vaan työelämään, tällä käytöksellä saa ensin huomautuksen, sen jälkeen varoituksen ja lopulta potkut. Ja harrastetoiminnassa saman tien porttikiellon, kaupasta lennät ulos (ja et ole tervetullut takaisin) ja jos poliisille huudat, niin vietät yön putkassa.

Ja kaikkien miesten puolesta toivon että et ikinä pariudu, harvinaisen huonoa puolisomateriaalia.

 

Ai sinä olet miespuolinen, olisi pitänyt arvata :D Sitten ei maksa vaivaa tämän enempää :D

Mistäpä niin päättelet. Näin voi toivoa ihan sukupuolesta riippumatta.

En ymmärrä ollenkaan ap:n kysymyksen pointtia.  Siis, miksi hän ja miesystävänsä ovat ollenkaan kimpassa, jos riitelevät.  Ei ihmissuhteeseen kuulu riidat ja riitely.  Asiat voi selvittää riitelemättä tai lähteä pois suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä saa riidellä ja saa rakastaa. 
Niin kauan kuin riidellessä korotan ääntä ja jopa huudan, olen valmis ratkomaan asioita. Jos hijenen, se suhde on sitten siinä ja mitään keskusteltavaa ei enää ole. 

Miksi sinun pitää korottaa ääntä riidellessä? Miksi et voi sanoa asiaa huutamatta? Hiljaisuuden ja huutamisen välillä on asiallinen välimuoto. 

Miten ilmaisette olevanne vihaisia? Sanomalla, että nyt olen vihainen, vai? Pitääkö vielä hymyillä sanoessaan? 

Siis sä sanot olevasi vihainen huutamalla sen? 🤔

Kuinka moni nainen täällä sietää miehen huutoa ja miten vastaa siihen?

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttäisi, jos toinen ei näyttäisi tunteita ollenkaan riidellessä. Aina hillityn rauhallisesti käyttäytyvistä tulee mieleen elokuvien narsistiset psykopaatit. Ei nyt suoraa huutoakaan tarvitse huutaa, mutta jotenkin saisi näkyä ulospäinkin, jos riidellään tunteella. Täysin eleetön käytös saisi minut melko varmasti hakemaan reaktiota huutamalla täyttä kurkkua. Suhde ei toimisi.

Siinä varmaan olet oikeassa, että eleettömien lienee parasta pariutua keskenään, ja raivoajien keskenään. Kaikille parempi varmaan näin. Itse en voisi olla samassa huonetilassa täyttä kurkkua huutavan kanssa, saati parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Teetkö myös töissä näin eli huudat työkavereille? Tai saako tämän kokea vain puolisosi?

-

Minä huudan harvoin kenellekään, mutta avataan nyt tätä, kun se on sinulle pakkomielle. Huudan jos vastassa on oikein typerä ihminen, mille ei mene mikään järjen sana perille. Puolisokseni en sellasta edes valitse, joten puolison kanssa pystyn asiat selvittämään aikuismaisesti. Mutta sinunkaltaisesi ihminen voisi saada hihat palamaan. Jos ihmiseltä puuttuu sisälukutaidon lisäksi normaali ajattelukyky, niin vaikea on pysyä stooalaisen rauhallisena. Melkein kaikkeen tässä maailmassa pystyy suhtautumaan ymmärtäväisesti, mutta typeryksiin ei. 

En, pitää olla syvä luottamus, että voi kiukkunsa näyttää eikä ole pelkoa tulla hylätyksi. Töissä ollaan vain tekemässä ne työtehtävät, ei mitään tunteiden lieskuntaa mihinkään suuntaan.