Lue keskustelun säännöt.
Mikä tää juttu on että ihmiset (yleensä naisia) SANOITTAA asioita. Mikä vika on kertoa-verbissä?
10.01.2026 |
Toisessa ketjussa vaimo sanoittaa miehelleen, että hänellä on kipuja. Miksei voi ilmaista asiaa ihan perinteiseen tapaan: "kerron miehelle, että minulla on kipuja"?
Kommentit (66)
Sosiaalialan ihmiset käyttävät tuota termiä. Usein samoilla ihmisillä on älyttömän suppea verbaalinen ulosanti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun nippanappa läpi päässeet ja siihen koulutuksensa lopettaneet täällä taas jauhaa...
Miten noin fiksu ihminen alensi itsensä saapumalla meidän seuraan? Eikö kotona ole ketään johon tuntea olevansa parempi ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Sanoittaaon eri asia kuin kertoa. Ap:n esimerkissä on käytetty väärin ilmaisua sanoittaa.
KUN SANOJA TULEE SUUSTA, se on kertomista, juttelua, keskustelua, puhumista, ei mitään ihmeen "sanoittamista. Biisejä sanoitetaan, ei muuta.
Oikeastihan sanoittaja tekee biisitekstejä.
Tunteiden tai minkä tahansa ajatuksen pukeminen sanoiksi on sanallistamista. En ymmärrä, miksi tämä hyvä käsite-ero halutaan purkaa.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalialan ihmiset käyttävät tuota termiä. Usein samoilla ihmisillä on älyttömän suppea verbaalinen ulosanti.
He toistavat kuin alzheimer-potilaat jonkun muu kirjoittamaan akateemista humpuukia.
Ja kyllä olen ihan amis. Sain sanottua, hävettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun nippanappa läpi päässeet ja siihen koulutuksensa lopettaneet täällä taas jauhaa...
Olisi sinunkin kannattanut jättää opinahjot peruskouluun, niin osaisit vielä suomea ja perussanat menisi oikeaan käyttöön.
Hemmetin ärsyttävä ilmaisu! Kuten myös resonoida, reflektoida, tulla kuulluksi ja nähdyksi, voimaantua ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoittaaon eri asia kuin kertoa. Ap:n esimerkissä on käytetty väärin ilmaisua sanoittaa.
Myös sinä käytät sitä väärin. Oikea suomenkielinen ilmaisu tälle on "pukea sanoiksi", mikä on eri asia kuin "sanoittaa", joka taas tarkoittaa laulun/muun musiikkiesityksen lyriikoiden kirjoittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ymmärrän tuon sanoittamisen sellaisena, että yritetään kuvailla jotain vähän hankalasti kuvattavaa asiaa sanoilla. Esimerkiksi tunteiden sanoittaminen = yritetään kuvailla sanoin, miltä tuntuu. Ei siis ole mikään synonyymi puhumiselle, sanomiselle tai kertomiselle, vaikka sitä sellaisena näköjään moni käyttää.
No eikö voi ihan normaalisti kertoa, että päätäni särkee, rakastan sinua, minulla on nälkä, ulkona on kylmä, töissä on stressiä, naapuri ärsyttää. Miksi mitään tunteita pitäisi sen kummemmin KUVAILLA?
Tapailin henkilöä, joka puhui KOKO ajan, miltä hänestä tuntuu. Aamulla herätessään selitti, oliko nukkunut hyvin vai huonosti ja millaisia unia oli nähnyt ja mitä ne hänen mielestään merkitsivät ja miltä aamiainen maistui hänen mielestään ja pitäisiköhän hänen ruveta syömään aamiaiseksi kaurapuuroa, kun kahvi ja paahtoleipä aiheuttavat hänelle ärsyttävää tunnetta mahassa ja ummetusta; kun syö puuroa, ulostaminen on helpompaa ja kakka vaikuttaa kuohkeammalta eikä kokkareiselta, mutta kuitenkaan häntä ei huvittaisi herätä niin aikaisin kuin mitä aamupuuron keittäminen vaatisi. Seksiinkin liittyi jatkuva selostus: huomaan, kuinka nännisi kiihottuvat kosketuksestani ja tunnen, kuinka hengityksesi kiihtyy. Ei tuollaista päätöstä jaksa kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastihan sanoittaja tekee biisitekstejä.
Tunteiden tai minkä tahansa ajatuksen pukeminen sanoiksi on sanallistamista. En ymmärrä, miksi tämä hyvä käsite-ero halutaan purkaa.
Minä en kyllä tajua tätä "sanallistamisenkaan" tarvetta. Mikä helvetin sana sekin on, totta kai puhuessa käytetään sanoja, pitääkö se rautalangasta vääntää ajateemisissa piireissä?! Minä en ymmärrä näiden uudissanojen käyttöä, kun voi puhua ihan normisanoillakin. Tunteiden pukeminen sanoiksi on puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Äänimaljahoito avasi tunnelukkoni, ja nyt voin fasilitoijan tukemana sanoittaa ne.
Sinulla on lupa olla hauras ja tarkastella omaa polkuasi. Käymme tätä matkaa yhdessä, pysähdymme itsemme äärelle työstämään omaa naiseuttamme. Mitä sinun sisäinen lapsesi kaipaa juuri nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa sarjaa kuin vaikkapa toksinen. Vaikka yhtä hyvin voisi sanoa suomeksi myrkyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Hemmetin ärsyttävä ilmaisu! Kuten myös resonoida, reflektoida, tulla kuulluksi ja nähdyksi, voimaantua ...
Juu. Mitä noi edes tarkottaa, miksei voi puhua selvää suomea. Aina kun näen tekstissä vilisevän näitä, menee maku lukea loppuun asti. Ihmiset jotka viljelevät tämmöistä kieltä, kuvittelevat vaikuttavansa älykkäiltä. Vaikutus ainakin itseeni on ihan päinvastainen. 😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanasti te sanoitatte näitä teidän sisäisiä tunteitanne täällä! Jotenkin tosi voimaannuttavaa! Ei välitetä noista toksisista jankkaajista joilla on joku tunnelukko päällä.
Vierailija kirjoitti:
Ihanasti te sanoitatte näitä teidän sisäisiä tunteitanne täällä! Jotenkin tosi voimaannuttavaa! Ei välitetä noista toksisista jankkaajista joilla on joku tunnelukko päällä.
Tämä on sitä sanoittamisen taikaa. Ihmiseltä toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Samaa sarjaa kuin vaikkapa toksinen. Vaikka yhtä hyvin voisi sanoa suomeksi myrkyllinen.
Niin. Millaisia ajatuksia tämä herättää sinussa?
Sinulla on lupa tutkailla sisintäsi ja hengitellä naiseutta turvallisen tilan periaatteiden mukaisesti ja se on ihan fine.
Sanoittaminen on usein vallankäyttöä, sanoitetaan toisen puolesta eli kerrotaan, miltä toisesta tuntuu, mikä toisen tilanne on, mutta pohjautuen omaan kokemukseen tai tarkoitusperiin. Siihen käyttöön sana on keksitty. Hyvän tekemiseksi naamioitua kontrollia.
Vierailija kirjoitti:
Ihanasti te sanoitatte näitä teidän sisäisiä tunteitanne täällä! Jotenkin tosi voimaannuttavaa! Ei välitetä noista toksisista jankkaajista joilla on joku tunnelukko päällä.
Puhumattakaan ulkoisista tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ymmärrän tuon sanoittamisen sellaisena, että yritetään kuvailla jotain vähän hankalasti kuvattavaa asiaa sanoilla. Esimerkiksi tunteiden sanoittaminen = yritetään kuvailla sanoin, miltä tuntuu. Ei siis ole mikään synonyymi puhumiselle, sanomiselle tai kertomiselle, vaikka sitä sellaisena näköjään moni käyttää.
No eikö voi ihan normaalisti kertoa, että päätäni särkee, rakastan sinua, minulla on nälkä, ulkona on kylmä, töissä on stressiä, naapuri ärsyttää. Miksi mitään tunteita pitäisi sen kummemmin KUVAILLA?
Tapailin henkilöä, joka puhui KOKO ajan, miltä hänestä tuntuu. Aamulla herätessään selitti, oliko nukkunut hyvin vai huonosti ja millaisia unia oli nähnyt ja mitä ne hänen mielestään merkitsivät ja miltä aamiainen maistui hänen mielestään
voi apua toi tapailukumppani :D sen jälkeen haaveilee varmaan puolen vuoden hiljaisuusretriitistä.
Peruskoulun nippanappa läpi päässeet ja siihen koulutuksensa lopettaneet täällä taas jauhaa...