Kiitos kiitos kiitos sinä mieheni exä joka petit ja jätit hänet toisen miehen takia!
Sinun ansiostasi minulla on nyt täydellisesti koulutettu, kiltti ja hyväsydäminen mies, joka ei koskaan pettäisi minua ja arvostaa suhdettamme, minua ja perhettämme.
Toivon että sinäkin olet onnellinen uudessa suhteessasi, vaikka olen ymmärtänyt että näin ei ole. Olet huomannut uudessa kumppanissasi yllättäen aivan samoja ongelmie kuin exässäsi näit. Kas kun ne ongelmat eivät koskaan olleet vain hänessä, vaan siinä mitä sinä suhteeseen tuot. Kun olet hurjan kriittinen, negatiivinen ja uhriutuva, kanssasi sulkeutuu ja vetäytyy paraskin tyyppi, ja pyrkii vain selviytymään päivästä toiseen. Toivon että opit ilmeisemaan omia tunteitasi paremmin kuin passiivis-agressiivisesti tai natkuttamalla asioista marttyyrinä. Tiedän mistä puhun, koska ennen tätä suhdetta, minä olin omalle exälleni sellainen. Näin vain kaiken mitä hän jätti tekemättä ja koin sen henkilökohtaisena loukkauksena itseäni kohtaan. Nyt osaan arvostaa nykyistä miestäni, mutta se vaati ensin pitkän ajan yksin ja itsetutkiskelua, ehkä myös hieman terapiaa. Tsemppiä elämääsi.
Nään että kun kohtaamme, se on sinulle yhä vaikea pala, vuosien jälkeenkin. Nähdä exälläsi uusi puoliso, vaikka itse lähdit. Itse olit häneen tyytymätön. Ymmärrän sen että teillä on yhteinen historia ja arvostan sitä. Olen siitä ihan oikeasti vilpittömästi kiitollinen, sillä nään kaiken vaivan mitä olet nähnyt. Sinä et erityisemmin pidä minusta, eikä sinun tarvitsekaan. Toivon vaan että ymmärrät että minä en vihaa sinua, en halua loukata sinua tai aiheuttaa muuten pahaa mieltä sillä että olen olemassa, ja kuulun nyt lapsesi perheeseen. Enkä ole lähdössä mihinkään. Sillä toisin kuin sinä, minä arvostan miestä sellaisena kuin hän on. Toivoisin että sinäkin muistaisit enemmän sen kuinka et halunnut häntä, et arvostanut ja hän sai sinusta vain huonoimmat piirteesi esiin. Toivoisin että olisit onnellisempi uudessa suhteessasi, etkä niin rikki kuin tunnut olevan. Kaikkea hyvää sinulle.
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut nyt 14 vuotta yhdessä jätetyn miehen kanssa. Vieläkin ihmettelen, miksi eksä jätti hänet. Hän on aivan täydellinen aviomies. Viat ovat hyvin pieniä.
Me vaan ajauduttiin erilleen. Kummallakin oli omat menot ja harrastukset sekä seksikään ei enää kiinnostanut. En halunnut jatkaa kämppissuhteessa vaikka toinen ei olisi halunnut erota. Onneksi löysi sitten uuden kumppanin. Hän sanoin suoraan ettei halua asua yksin.
Kuka tahansa ajautuu erilleen, ellei ylläpidä suhdetta ja tee valintoja, joilla läheisyys pysyy.
Ap täällä moikka vielä,
Siis älkää ymmärtäkö väärin, mä olen all-in kaikessa feminismissä, naisten voimaantumisessa ja siinä että pidetään huolta että omat rajat on olemassa, kaikkea paskaa ei niellä ja parisuhteessa täytyy olla rakkautta.
Mutta kyllä musta välillä myös tuntuu että ollaan vähän menty metsään siinä mitä kaikkea odotetaan parisuhteen meidän elämässämme täyttävän, ja mikä on oikeasti hyvä suhde? Ei osata nähdä ja arvostaa hyvää silloin kun se on siinä, ja jälkikäteen demonisoidaan kaikki vielä huonommaksi kuin olikaan, ettei sen menettäminen sattuisi niin paljoa. Se on inhimillistä.
Todellisuudessa elämässä ei ole ikuisia sellaisia 100% täydellisiä rakkaustarinoita jotka olisivat olemassa passiivisesti, ilman omaa aktiivista eforttia. Sun pitää ensin valita itsesi rakastavana puolisona joka vaalii rakkaussuhdetta ja ansaitsee tulla rakastetuksi. Mitään rakkaudetonta suhdetta ei voi muuttaa rakkaudeksi tekemällä suhteen eteen töitä, mutta aktiivista tunnetyötä rakkaus vaatii. Ja kaikki eivät ole valmiita tekemään sitä koskaan. Omia virheitä ei nähdä yhtä kamalina kuin toisen ärsyttäviä piirteitä, ja sitä kriittisyyden tunnetta ei tavallaan kritisoida itse yhtään ja pyritä poistamaan suhteesta. Ei parisuhteen kuuulu olla sellainen jatkuvasti vaakalaudalla oleva talent show missä sun pitää performoida ansaitaksesi rakkauden, tai päättää onko toinen sun rakkauden arvoinen.
Eli, älä jätä sitä, jos ei ole ihan oikeasti hyvää syytä jättää. Ja kun jätät sen, niin sit viimeistään on hyvä hetki katsoa peiliin ja miettiä mitä seuraavaan suhteeseen itse viet. Kiitos.
Nostat itseäsi ja lasket miehen rakasta entistä puolisoa. Nyt kannattaisi kysyä itseltään pari tiukkaa kysymystä.
Vierailija kirjoitti:
Nostat itseäsi ja lasket miehen rakasta entistä puolisoa. Nyt kannattaisi kysyä itseltään pari tiukkaa kysymystä.
Kiitos, kun sanoitit puolestani.
Vierailija kirjoitti:
Nostat itseäsi ja lasket miehen rakasta entistä puolisoa. Nyt kannattaisi kysyä itseltään pari tiukkaa kysymystä.
- Tämä tulkinta on täysin sun omassa päässä, ja kertoo enemmän varmaan susta itsestäsi kuin ap:sta.
Vierailija kirjoitti:
Nostat itseäsi ja lasket miehen rakasta entistä puolisoa. Nyt kannattaisi kysyä itseltään pari tiukkaa kysymystä.
Miten ap nostaa itseään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut nyt 14 vuotta yhdessä jätetyn miehen kanssa. Vieläkin ihmettelen, miksi eksä jätti hänet. Hän on aivan täydellinen aviomies. Viat ovat hyvin pieniä.
Me vaan ajauduttiin erilleen. Kummallakin oli omat menot ja harrastukset sekä seksikään ei enää kiinnostanut. En halunnut jatkaa kämppissuhteessa vaikka toinen ei olisi halunnut erota. Onneksi löysi sitten uuden kumppanin. Hän sanoin suoraan ettei halua asua yksin.
Kuka tahansa ajautuu erilleen, ellei ylläpidä suhdetta ja tee valintoja, joilla läheisyys pysyy.
Olen tyytyväinen eroon enkä ole uutta suhdetta halunnut sen jälkeen. Olen mieluummin yksin kuin parisuhteessa. Toinen taas on tyytyväinen, kun löysi uuden kumppanin eikä tarvitse asua yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä moikka vielä,
Siis älkää ymmärtäkö väärin, mä olen all-in kaikessa feminismissä, naisten voimaantumisessa ja siinä että pidetään huolta että omat rajat on olemassa, kaikkea paskaa ei niellä ja parisuhteessa täytyy olla rakkautta.
Mutta kyllä musta välillä myös tuntuu että ollaan vähän menty metsään siinä mitä kaikkea odotetaan parisuhteen meidän elämässämme täyttävän, ja mikä on oikeasti hyvä suhde? Ei osata nähdä ja arvostaa hyvää silloin kun se on siinä, ja jälkikäteen demonisoidaan kaikki vielä huonommaksi kuin olikaan, ettei sen menettäminen sattuisi niin paljoa. Se on inhimillistä.
Todellisuudessa elämässä ei ole ikuisia sellaisia 100% täydellisiä rakkaustarinoita jotka olisivat olemassa passiivisesti, ilman omaa aktiivista eforttia. Sun pitää ensin valita itsesi rakastavana puolisona joka vaalii rakkaussuhdetta ja ansaitsee tulla rakastetuksi. Mitään rakkaudetonta suhdetta
Miksi sinun mielesi askartelee niin paljon miehesi ex-suhteen olosuhteissa ja sen päättymisen syissä?
Tuollaisen aloituksen kirjoittaminen vaatii oikeasti vaivaa ja sitoutumista. Asia on sulle selvästi merkittävä.
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla vieläkään sinut oman menneisyytesi kanssa siitä miten kerroit kohdelleesi omaa ex puolisoasi samoin aikoinaan.
Kun tiedostaa omat virheet niille voi tehdä jotain ja oppia niistä. Pöljät eivät tiedosta omia virheitään ja jatkaa niitten toistamista. Omat tehdyt virheet on tärkeä muistaa.
Huoh. Oon ihan varmasti parempi puoliso kuin miehen ex, mies on varmasti onnellisempi mun kaa.
Menneet on menneitä, hullua mustistaa ja olla epävarma jostain mitä et voi enää poiskaan päättää. Jokainen elää tässä hetkessä, tässä todellisuudessa, niin myös miehesi. Historiassaan voi olla jotain mitä hän muistaa lämmöllä, se ei silti ole pois tästä suhteesta ja tästä hetkestä.
Miten aloittaja on niin perillä miehensä exän nykyisen suhteen tilasta?
No ei tämä ole mitään sellaista mitä mä aktiivisesti kokoajan miettisin :D Nyt vaan kun kohtasin pitkästä aikaa puolisoni exän, ja tämä oli vähän outo minua kohtaan, tuli mieleen. Ja huvikseni nyt halusin vaan tänne kirjoittaa näkökulman mikä mulla tilanteeseen on.
Täällä on niin usein sellaista exien haukkumista ja kehotetaan jättämään kumppani, ja muutenkin tuntuu että aika vähän on mitään positiivista, ja itse koen vilpittömästi kiitollisuutta ja syvää onnellisuutta nykyisestä parisuhteestani.
Toivon kaikille hyvää ja turvallista parisuhdetta ja rakastetuksi tulemisen kokemusta.
En mä ihan saa kiinni tuosta ajatuksesta että jotenkin ylentäisin itseäni ja alentaisin "rakasta exää". Mun mielestä kunnnioitan exää ja ymmärrän häntä, ja tiedostan omat mahdolliset virheeni myös, vaikka tilanteeni olikin toinen, eikä omaa entistä suhdettani olisi pelastanut mikään koska pettäminen on mulle deal breaker. Eikä ne sukat lattialla saa pettämään.
Ihmisen persoona ja luonne ei ole mikään paikallaan pysyvä stabiili asia, vaan se muuttuu ajan ja elämäntilanteiden mukaan.
Omat toiveet siitä millaista elämää haluaa viettää voi muuttua myös.
Ei kummassakaan tarvitse olla mitään vikaa kun jossakin vaiheessa ei enää tunnu siltä, että haluaa jatkaa yhdessä.
Ap, nämä voi myös kirjoittaa ruutuvihkoon ja polttaa kun alkaa hävettää.
Homous on ok. Tule kaapista.
Vierailija kirjoitti:
Nostat itseäsi ja lasket miehen rakasta entistä puolisoa. Nyt kannattaisi kysyä itseltään pari tiukkaa kysymystä.
Näinpä. Jotenkin tuntuu, että ap:llä on jotain hampaankolossa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen persoona ja luonne ei ole mikään paikallaan pysyvä stabiili asia, vaan se muuttuu ajan ja elämäntilanteiden mukaan.
Omat toiveet siitä millaista elämää haluaa viettää voi muuttua myös.
Ei kummassakaan tarvitse olla mitään vikaa kun jossakin vaiheessa ei enää tunnu siltä, että haluaa jatkaa yhdessä.
Vain mt-häiriöisillä persoona ja luonne muuttuu ääripäästä toiseen.
Läheisriippuvaisesta voi esimerkiksi kuoriutua sadistisen pettäjä ja henkisen väkivallan tekijä. Kuten tälläkin mammapalstalla aikanaan on havaittu.
Vierailija kirjoitti:
Miten aloittaja on niin perillä miehensä exän nykyisen suhteen tilasta?
Mielikuvitus.
Ja ap on Pasi. Hertta-sarja-INCEL, joka palvoo bibbeleitä.
Et taida olla vieläkään sinut oman menneisyytesi kanssa siitä miten kerroit kohdelleesi omaa ex puolisoasi samoin aikoinaan.