Mitä jos en ikinä löydä kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen kuole.

Moni kuolee. Aika moni on masentunut tuon takia ja tehnyt itsarinkin. Eli olet väärässä. Aviomies 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen kuole.

 

Moni kuolee. Aika moni on masentunut tuon takia ja tehnyt itsarinkin. Eli olet väärässä. Aviomies 

Ugh. Kiitos kannustavasta kommentista 😬 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä toivot parisuhteelta?

Kummpanuutta, huumoria päiviin, niitä kahdenvälisiä insidejuttuja, hellyyttä, pussailua, seksiä, toisen tukemista ja kannustamista henkisesti, yhteisiä tavoitteita, yhdessä elämän ihmettelyä, se että "vain on", yhdessä sohvalla pätköttelyä, kissanristiäisiin osallistumisia, sitä että olemme yhdessä tiimi "me vastaan maailma", hulluttelua ja hassuttelua, naurua, uusia näkökulmia, unelmointia ja kaiken yhdessä saavutetun muistelua ja kunnioittamista. Hetki me täällä vain ollaan, parempi viettää se kivassa seurassa.

-ap

Sinulla on vähän liian kepeä käsitys kahden ihmisen yhteiselämästä. Se on paljon vaativampaa kuin toiveenasi esität, koska parisuhteessa on aina kaksi henkilöä, joiden täytyy sopeutua toistensa hyviin ja huonoihin puoliin hyvinä ja huonoina päivinä. Onnea kuitenkin ja toivon että onnistut ja jaksat vääntää silloinkin, kun on vaikeammat ajat menossa. Tarvitaan suomalaista sisua ja paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako incel?

Voi luoja, ei tod.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen kuole.

 

Moni kuolee. Aika moni on masentunut tuon takia ja tehnyt itsarinkin. Eli olet väärässä. Aviomies 

Miehet joutaakin kuolla, luonnevikaiset turhamulkut.

Jos pelkää elämää, se jää elämättä. Ja noin vahva elämänpelko  on mielenterveyshäiriö, jota yleensä näkee vain miehillä.  

No lasket reippaasti sitä rimaa niin kyllä sopiva kaveri löytyy. 

M48

Vastauksena otsikon kysymykseen: siinä tapauksessa elät yksiksesi. Sen voit valita, elätkö tyytymättömänä vai tyytyväisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen kuole.

 

Moni kuolee. Aika moni on masentunut tuon takia ja tehnyt itsarinkin. Eli olet väärässä. Aviomies 

Miehet joutaakin kuolla, luonnevikaiset turhamulkut.

Tuo vastaus kyllä viittaa juuri päinvastaiseen mutta en minä toivo kenenkään pirkon rajan taa siirtymistä. Kenen kanssa minä sitten väittelisin ...

M

Vierailija kirjoitti:

Sitten sinusta tulee vanhapiika/poika, kuten minusta tuli. M66

Sama täällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako incel?

Voi luoja, ei tod.

Voihan Ap:kin olla incel

Voit pelastaa jonkun kyynelihtivän yh äidin🥺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen kuole.

 

Moni kuolee. Aika moni on masentunut tuon takia ja tehnyt itsarinkin. Eli olet väärässä. Aviomies 

Miehet joutaakin kuolla, luonnevikaiset turhamulkut.

Että sellaista miesvihaa eli telaketjufeminismiä

No mulla ei varsinaisesti ole sitä pelkoa koskaan ollutkaan, koska mulle tuli jo 22-vuotiaana tieto siitä kuka tuleva kumppani on. En kuitenkaan ollut vielä silloin ihastunut häneen, nyt olen. Vieläkään ei kylläkään olla yhdessä ei lähellekään. Olen 27 nyt. Kuitenkin edelleen luotan tähän tietoon joka silloin tuli. Eli tämä tapahtuu aikanaan kyllä mulle. Enemmänkin pelkään juuri sitä: että tulen seurustelemaan hänen kanssa. Vaikka olenkin ihastunut, se tuntuu todella vieraalta mulle sillä en ole vielä koskaan ollut kenenkään kanssa yhdessä.

Surullista, mutta kaikki asiat, joita toivoo, eivät aina toteudu.

Itselläni melkein vastaava kriisin paikka oli se, kun mies totesi, ettei halua lapsia (oli ollut ennen suuri ehkä-linjalla). Surin sitä aikani, mutta myös ymmärsin mieheni näkökulman. Meillä ei ole minkäänlaisia turvaverkkoja ja molemmat epävarmassa pätkätyökierteessä. Elämä on aivan tarpeeksi stressaavaa ilman huollettaviakin. Nyt olen oppinut olemaan tuosta miehen päätöksestä tyytyväinen.

(Ja ei, miehen jättäminen ei olisi ollut vaihtoehto, vaikka sitäkin vaihtoehtoa hän rakkaudesta tarjosi. Olin sinkku ja ihmissuhteissa kokematon yli 30-vuotiaaksi eli miehiä ei todellakaan tule ovista ja ikkunoista. Hän on myös kallioni ja elämäni rakkaus).

Minua auttoi, kun listasin paperille, mitä hyötyä siitä on, ettei minulla ole lapsia (esim. olen aina saanut nukkua niin paljon kuin haluan, ei tarvitse olla huolissaan lapsen pärjäämisestä jne jne.). Lopulta opin hyväksymään, että minun elämäni nyt vain meni näin ja ehkä ihan hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen kuole.

 

Moni kuolee. Aika moni on masentunut tuon takia ja tehnyt itsarinkin. Eli olet väärässä. Aviomies 

Kuolemanjohtavaa tai ei, on typeryyttä heittäytyä tuleen ihan itse päässäkokoonkeitettyjen otaksumien takia tai vain koska kulttuuri on velvoittanut. Jotkut masentuvat jo työttömyydestäänkin, mikä ei ole itseaiheutettu tilanne. Ei ole töitä? Oho, ei se mitään. Ei ole parisuhdetta? Oho, ei se mitään. Ja jatketaan vain elämää. Karavaani kulkee, ei ole aikaa jäädä haukkumaan tai hautautumaan hiekkaan.

Minä taas kuumeisesti hain kumppania sinne neljän kympin korville, kunnes viimein pääsin kokemaan millaista se touhu on (vaikkakin vakavasti mielenterveysongelmaisten kanssa) ja totesin että joop eip, yksin hyvä loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Jossain neljän kympin korvilla opin hyväksymään sen ettei minulle ole ketään.

Sama, kun 40 tuli mittariin niin peli oli selvä.

"Sinulla on vähän liian kepeä käsitys kahden ihmisen yhteiselämästä. Se on paljon vaativampaa kuin toiveenasi esität, koska parisuhteessa on aina kaksi henkilöä, joiden täytyy sopeutua toistensa hyviin ja huonoihin puoliin hyvinä ja huonoina päivinä. Onnea kuitenkin ja toivon että onnistut ja jaksat vääntää silloinkin, kun on vaikeammat ajat menossa. Tarvitaan suomalaista sisua ja paljon. "

Jos minulat mieheötä olsit kysynyt samaa, niin olisin voinut vastata paljossa samalla tavoin kuin Ap. - Uskon näet, että kyllä niitä ikävämpiä ja kurjempia asioita saa meistä itse kukin kokea ja kohdata elimme yksin tai pariuhteessa, ilman, että niitä ikisinkkuna täytyisi erikseen lisätä  silloin kun omaa pariuhde unelmaansa elättele mielessään tai kertoo siitä sitä ksyvälle..  

Voi aina lukea filosofiaa ja ihmetellä kosmoksen syvyyksiä. Luonto on paras intiimi sanaton taiteilijaystävä.