Mitä jos en ikinä löydä kumppania?

Ei siihen kuole.

Jossain neljän kympin korvilla opin hyväksymään sen ettei minulle ole ketään.

Tulee vastaan,  jos on tullakseen. Älä ole liian vaativa, äläkä sekaannu sellaiseen jolla on jo suhde.

Koira on ihmisen paras kaveri.

Minäkin kipuilin tuon asian kanssa nuorempana. Kun vihdoin pääsin rauhaan sen kanssa, että kohtalonani on olla yksin, minulla oli elämässäni todella onnellinen jakso. Silloin tapasin mieheni ja epäröin mihinkään suhteeseen ryhtymistä, kun olin niin onnellinen ja tuntui ettei tässä kaivata mitään miestä sotkemaan asioita. Olen ollut miehenkin kanssa onnellinen, mutta eri tavalla. Vieläkin monesti tuntuu että juuri se aika ennen miehen tapaamista oli elämäni onnellisinta aikaa.

Sitten opettelet elämään hyvää elämää yksin. Ei se niin kamalaa ole. Täytät päiväsi kaikella tekemisellä ja hemmottelet itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen kuole.

Yksinäinen elämä ei silti houkuttele. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen kuole.

Yksinäinen elämä ei silti houkuttele. 

-ap

Mitä tuohon voi sanoa... joko on tai ei.

Sitten sinusta tulee vanhapiika/poika, kuten minusta tuli. M66

Vierailija kirjoitti:

Tulee vastaan,  jos on tullakseen. Älä ole liian vaativa, äläkä sekaannu sellaiseen jolla on jo suhde.

Mun unelma olisikin sellainen perusjamppa. Mutta tunnetasolla pitää mätsätä niin hyvin enkä usko että toista sellaista löydän koskaan.

-ap

jos on 30 vuotta halunnut olla yksin, niin miksi enää muuttaa mieltään?

Kun esivaihdevuodet alkavat 5-10 vuoden päästä, on todennäköistä, että haaveesi kumppanista taas hälvenevät.

Mutta jos todella haluat kumppanin, kannattaa kyllä nähdä vaivaa asian eteen tässä ja nyt. Ei voi vain jäädä odottelemaan, josko joku sattumalta joskus tulisi vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Koira on ihmisen paras kaveri.

 

Minäkin kipuilin tuon asian kanssa nuorempana. Kun vihdoin pääsin rauhaan sen kanssa, että kohtalonani on olla yksin, minulla oli elämässäni todella onnellinen jakso. Silloin tapasin mieheni ja epäröin mihinkään suhteeseen ryhtymistä, kun olin niin onnellinen ja tuntui ettei tässä kaivata mitään miestä sotkemaan asioita. Olen ollut miehenkin kanssa onnellinen, mutta eri tavalla. Vieläkin monesti tuntuu että juuri se aika ennen miehen tapaamista oli elämäni onnellisinta aikaa.

Kiitos tästä lohdullisesta viestistä. 

-ap

https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4rimulperi

Kelpaako incel?

Vierailija kirjoitti:

jos on 30 vuotta halunnut olla yksin, niin miksi enää muuttaa mieltään?

Hyvä kysymys! Jossain kohtaa se mieli muuttui ja nyt olen täysin päinvastaista mieltä! Sinkkuus on nyt koettu ja nähty.

-ap

Täytän kohta 39 ja olen tässä surrut, että yksin menee koko elämä. Terveys mennyt ja ulkonäkökin sen seurauksena. Ei auta kuin järjestellä loppuaika, miten kykenee. Lapsia en minäkään onneksi halunnut, joten sitä ei tarvitse surra.

Se on Jumalan päätettävissä joka tapauksessa. Välillä on voimaannuttavaa tuntea olevansa ikäänkuin airoissa. Mutta Jumalan virta on voimakkampi. Voimme vain vispata vettä ja toivoa että edessä ei ole vesiputousta. Voi siellä olla suvantokin ja kaikki vispaaminen olikin turhaa. Ehkä haluan sanoa että ei mitään väliä, tämä kaikki on Jumalan leikkiä kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kun esivaihdevuodet alkavat 5-10 vuoden päästä, on todennäköistä, että haaveesi kumppanista taas hälvenevät.

 

Mutta jos todella haluat kumppanin, kannattaa kyllä nähdä vaivaa asian eteen tässä ja nyt. Ei voi vain jäädä odottelemaan, josko joku sattumalta joskus tulisi vastaan.

Mutta väkisin etsiminen ei mielestäni ikinä tuota parasta lopputulosta. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos on 30 vuotta halunnut olla yksin, niin miksi enää muuttaa mieltään?

Hyvä kysymys! Jossain kohtaa se mieli muuttui ja nyt olen täysin päinvastaista mieltä! Sinkkuus on nyt koettu ja nähty.

-ap

neljäkymppisinä useimmat naiset haluavat erota, joten odota muutama vuosi, niin menee miehenhalu ohi

naiset eivät tiedä mitä haluavat. melkoisia tuuliviirejä