Entä kun EI HALUA ottaa yhtään vastuita iäkkäistä vanhemmistaan?

Todella, todella harva on siinä kohtaa omaishoitaja kun se puoliso tai äiti/isä on aggressiivinen, karkailee jatkuvasti jne. Jossain kohtaa voimat loppuvat ja omaa turvallisuuttakin pitää ajatella. 

Jättivät lastenkotiin 7 vuotiaana. Ei voisi vähempää kiinnostaa missä ja miten nyt sätkivät.

M51

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ap:n mielen mukaiset kommentit saa pikana tykkäyksiä 😅🤣😂

Ihan yleinen mielipide. Luuletko että monikin ottaa Alzheimer-potilaan hoidettavakseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten ei vain ota. Ei siihen mitään lakisääteistä velvoitetta ole.

Monet kokevat kuitenkin moraalista vastuuta ja auttavat vanhempiaan. 

Keksitty moraalinen vastuu. Sä et pyytänyt syntyä, etkä ole vanhemmillesi mitään velkaa.

 

Eivät sua hoitaneet, syöttäneet, kouluttaneet, rakastaneet jne? Älä sinä lisäänny itse ja muista se!!!!!!! 🤮

Minua ei ainakaan kukaan rakastanut, juurikaan hoitanut tai mitään opettanut. Syömishäiriön äiti "tartutti" minuun. En aio hoitaa heitä yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten ei vain ota. Ei siihen mitään lakisääteistä velvoitetta ole.

Monet kokevat kuitenkin moraalista vastuuta ja auttavat vanhempiaan. 

Keksitty moraalinen vastuu. Sä et pyytänyt syntyä, etkä ole vanhemmillesi mitään velkaa.

 

Eivät sua hoitaneet, syöttäneet, kouluttaneet, rakastaneet jne? Älä sinä lisäänny itse ja muista se!!!!!!! 🤮

Me puhutaan nyt suurista ikäluokista. Läheskään kaikki sen sukupolven edustajat eivät. Eivät hoitaneet, syöttäneet, rakastaneet. Koulutuksenhan hoiti joka tapauksessa yhteiskunta.

Noillehan voi laittaa avaimeen kaulaan ja sanoa "pärjäile" 😅👍

Olen pakotettuna vanhempani orjana. Olen sanonut monta kertaa, että en pysty tähän, enkä halua tätä, mutta se on kuin kuuroille korville sen sanoisi. Vihaan ja pelkään vanhempaani. Olen työtön autisti ja kärsin mielenterveysongelmista. En pysty huolehtimaan edes itsestäni ja voin niin huonosti, että itseänikin pelottaa. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta, enkä saa mitään apua mistään yhtään mihinkään. Olen yrittänyt hakea apua jo vuosia, mutta siis turhaan. 

Vierailija kirjoitti:

Todella, todella harva on siinä kohtaa omaishoitaja kun se puoliso tai äiti/isä on aggressiivinen, karkailee jatkuvasti jne. Jossain kohtaa voimat loppuvat ja omaa turvallisuuttakin pitää ajatella. 

Tässä on myös se pointti, että jos ilman ammattipätevyyttä ja kokemusta lähdet pelleilemään harhaisen vanhuksen kanssa, voi lopputulos olla aika karmea. Itse juurikin tämän vuoksi pesin käteni läheiseni hoidosta. Apua huolimaton vanhus, joka viikottain täysin ulkona realiteeteista, ei syö lääkkeitään, kuvittelee ties mitä, on harhainen. Huoli-ilmoituksen tein, näin siirsin vastuun muualle. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko. Jos et jaksa, niin et jaksa. Minä huolehdin alzheimer-äidistäni viisi vuotta enkä suosittele sitä kenellekään.

Anopilla on Alzheimer ja kaikki kolme lasta + muut sukulaiset on jo täysin loppu, ne jutut on niin rasittavia ja rasittaa kaikkia ihmisiä lennokkailla jutuillaan. 

Aloittaja hyvä sinun ei tarvitse huolehtia, et ole mitenkään velvollinen huolehtimaan vanhemmista, en minäkään velvoita omia lapsia huolehtimaan sitten joskus 

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini puoliso sai aivoveritulpan 40+ ja oli pitkään täysin autettavissa. Nyt vuosia myöhemmin hän pystyy varsin hyvin puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan, liikkumaan rollaattorilla, mutta toinen käsi jäi halvaantuneeksi ja lähimuistissa on vikaa. Työkaverini ei hylännyt puolisoaan. Arvostus. 

Puoliso on itse valittu ja useimmat asuu jo valmiiksi puolison kanssa. Älytöntä verrata siihen että muutat asumaan Alzheimer-potilaan luokse tai otat kotiisi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen pakotettuna vanhempani orjana. Olen sanonut monta kertaa, että en pysty tähän, enkä halua tätä, mutta se on kuin kuuroille korville sen sanoisi. Vihaan ja pelkään vanhempaani. Olen työtön autisti ja kärsin mielenterveysongelmista. En pysty huolehtimaan edes itsestäni ja voin niin huonosti, että itseänikin pelottaa. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta, enkä saa mitään apua mistään yhtään mihinkään. Olen yrittänyt hakea apua jo vuosia, mutta siis turhaan. 

Huoli-ilmoitus. Siitä liikkeelle. 

Entä jos vanhempi on häippässyt ollessasi vauva ja kieltäytynyt maksamaan elatusapua ym ja olemaan häneen missään yhteydessä. Pitäisikö hänestä mielestänne sitten huolehtia?

Entä jos on eronneita vanhempia  ja uusia puolisoita eri puolilla Suomea ja kaikki kiukuttelevat jostain. Ei oikein rahkeet riitä kellään

Vierailija kirjoitti:

Jälkeläiset äänestävät jaloillaan.

Sillä lailla kyllä että itse käytännössä pakenin ainoinani julmia ja toisaalta välinpitämättömiä vanhempiani eikä elämä suinkaan lähtenyt tuosta nousukiitoon kun niin kotivammainen olin. Pääsin kuitenkin kiinni työelämään ja lopulta riippumattomuuteen muiden arvostuksesta.

Tämä ei mitenkään estä näitä samoja pipipäitä vaatimaan minua takaisin heidän vanhoilla päivillään. Houkuttaa yhtä paljon kuin tulipaloon palaaminen vaikka rahatukkua heilutellaan nenän edessä. Mikään ei ole oikeasti muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa. Isä on ahdistellut seksuaalisesti aina ja äiti syyttää ja vihaa minua tästä. Perisin talon. Kaikki keskustelu ja kommunikointi aina puhtainta myrkkyä jossa säryn. Olen asunut elämäni muualla. Pitäisi jaksaa. En vaan jaksa enää. Räjähtelen, huudan, itken, olen mennyt pois tasapainosta. Molemmilla vahvoja narsistisia piirteitä, jokainen auttamistilannekin menee aina niin että heidän armostaan he auttavat tavallaan minua. Raskas näytelmä. Liian raskas mieli särkyy

 

No tämä on hyvin selkeä case: sinun ei tarvitse eikä suoraan sanottuna edes pidä auttaa heitä, jotta et riko omaa mielenterveyttäsi. Monissa kunnissa ikäihmiset saavat huonoa hoitoa ja ovat heitteillä jos omaiset eivät huolehdi heidän asioistaan. Sinun vanhempasi vaikuttavat ansaitsevan huonon hoitonsa. Kutsuisin tätä karmaksi.

Itse huolehdin omista vanhemmistani, mutta he olivat hoitaneet minua hyvin ja ansaitsivat huolenpitoni. Jos minulla olisi ollut samanlaiset vanhemmat kuin sinulla, olisin jättänyt heidät oman onnensa nojaan. 

Kun huomasimme äidin sairastuneen muistisairauteen, ensin autoimme kaupassa käynnillä ,siivous ja pyykkäys. Onneksi sai melko pian kotipalvelun ja otimme ruokapalvelun. Vein vain maidot , leivät ym. Nyt on jo palvelukodissa, hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Kun huomasimme äidin sairastuneen muistisairauteen, ensin autoimme kaupassa käynnillä ,siivous ja pyykkäys. Onneksi sai melko pian kotipalvelun ja otimme ruokapalvelun. Vein vain maidot , leivät ym. Nyt on jo palvelukodissa, hyvä.

Sinulla on käynyt tuuri. Minun vanhemmallani on harhoja, ja hän soittelee rikosilmoituksia milloin kenestäkin. Sen lisäksi häiriköi puhelimitse jopa öisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun huomasimme äidin sairastuneen muistisairauteen, ensin autoimme kaupassa käynnillä ,siivous ja pyykkäys. Onneksi sai melko pian kotipalvelun ja otimme ruokapalvelun. Vein vain maidot , leivät ym. Nyt on jo palvelukodissa, hyvä.

Sinulla on käynyt tuuri. Minun vanhemmallani on harhoja, ja hän soittelee rikosilmoituksia milloin kenestäkin. Sen lisäksi häiriköi puhelimitse jopa öisin. 

Edit: eikä todellakaan ota mitään kotihoitoja asuntoonsa - nehän ainakin varastaa, herraminvereni!

Tee huoli ilmoitus jos olet huolissaan. Siivooja , kauppapalvelu.

Älä hyvä ihminen ota vastuuta, jos et halua. 

Yhteiskunta kantaa vastuun ja hoitavalääkäri. Ja siksi lääkärit kirjaavat omakantaa potilaasta ensivaikutelman ja onko tullut muutoksia ja tarvitseeko apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös vanhuksien terveydentilasta ja käytöksestä. Minä en alkaisi omaishoitajaksi mistään hinnasta tai perinnöstä, enkä pesisi kenenkään ripuleita tai sietäisi agressiivista käytöstä. Enkä jaksaisi karkailevaa alzheimer vanhusta. Ihan sama olisiko omat vanhemmat vai vieras. Arkiapu oman jaksamisen ohella tottakai, mutta elämääni en uhraisi. 

 

Entäpä jos puolisosi saisi vakavavan vamman tai sairastuisi vakavasti esim. nopeasti etenevään muistisairauteen? Entäpä jos lapsillesi kävisi samoin tai synnyttäisit syvästi vammaisen lapsen? Entäpä jos itse sairastuisit, halvaantuisit tms? Onko itsekkyys nimesi? 

Eikö olisi itsekästä vaatia, että työikäinen lapsi lopettaa työnteon ja eläkkeensä kerryttämisen, jotta voi hoitaa kotona jotain totaali dementikko vanhempaansa? Ja siinä ohella luopuu vapaa-ajasta ja omista haaveista. Ja elää jollain muutaman satasen omaishoitajan tuella?

En todellakaan halua, että omat lapseni pilaavat elämänsä meidän vanhempien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Älä hyvä ihminen ota vastuuta, jos et halua. 

Yhteiskunta kantaa vastuun ja hoitavalääkäri. Ja siksi lääkärit kirjaavat omakantaa potilaasta ensivaikutelman ja onko tullut muutoksia ja tarvitseeko apua. 

Joopa joo. Kun haistavat , että omainen vähänkään kiinnostunut miten menee tms.niin käyvät kyllä " kiinni" . Minulle ehdotettiin eikö ( täys)ikäinen lapseni voisi kärrätä isovanhempaansa lääkäriin kun itse olin ilmoittanut , että en nyt ole pariin viikkoon paikkakunnalla. 

On hienoa jos jotkut , joilla on ns.normaalit vanhemmat pystyy jättämään heidät yhteiskunnan armoille.  En muista tarkkaan miten eräs kokemukseen perustuva ohje meni, mutta tähän suuntaan. Mies joutui viemään isänsä sairaalaan, sen jälkeen juoksi ja " katosi" kuukaudeksi sote-porukalta. Isästä huolehtiminen laitettiin kuntoon.