Entä kun EI HALUA ottaa yhtään vastuita iäkkäistä vanhemmistaan?
Olen uupunut jo nyt, en halua yhtään lisävelvotteita.
Kommentit (61)
Kunnalta/hyvinvointialueelta saa varmastikin neuvoja, mitä kaikkia tukipalveluita on saatavilla. Esim. voidaan soittaa pari kertaa päivässä lääkkeenoton aikoihin ja muistuttaa siitä ja kysellä muutenkin kuulumiset. Voidaan käydä kotona pesemässä kerran viikossa. Näistä kokemusta, kun vielä riittävät hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Myyt heidän omaisuuden ja käytät sen ostopalveluihin. Raahaat perseesi avuksi ja jonain päivänä saat perinnön.
Kunnalta tai kaupungilta saa hyvin vähän apua.
Nimim. tienasin 200 000 e
Eipä toisten omaisuutta voi myydä ellei ole virallistettu holhooja eli vanhemmat syyntakeettomia.
Vierailija kirjoitti:
Mietin samaa. Isä on ahdistellut seksuaalisesti aina ja äiti syyttää ja vihaa minua tästä.
Minulla samaa 😳
Vierailija kirjoitti:
Sitten ei vain ota. Ei siihen mitään lakisääteistä velvoitetta ole.
Monet kokevat kuitenkin moraalista vastuuta ja auttavat vanhempiaan.
Keksitty moraalinen vastuu. Sä et pyytänyt syntyä, etkä ole vanhemmillesi mitään velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tee heille miten toivoisit itsellesi tehtävän eli jätä oman onnensa nojaan pärjäilemään 🤷 ja jos ei pärjää niin voi voi voi
Ahaa. Saanko kohdella niin kuin he kohtelivat minua? Esimerkiksi fyysistä kuritusta jos kiukuttelee?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Riippuu myös vanhuksien terveydentilasta ja käytöksestä. Minä en alkaisi omaishoitajaksi mistään hinnasta tai perinnöstä, enkä pesisi kenenkään ripuleita tai sietäisi agressiivista käytöstä. Enkä jaksaisi karkailevaa alzheimer vanhusta. Ihan sama olisiko omat vanhemmat vai vieras. Arkiapu oman jaksamisen ohella tottakai, mutta elämääni en uhraisi.
Entäpä jos puolisosi saisi vakavavan vamman tai sairastuisi vakavasti esim. nopeasti etenevään muistisairauteen? Entäpä jos lapsillesi kävisi samoin tai synnyttäisit syvästi vammaisen lapsen? Entäpä jos itse sairastuisit, halvaantuisit tms? Onko itsekkyys nimesi?
Vierailija kirjoitti:
toivottavasti jäät rotta ilman perintöä. Vanhempasi tuksin miettivät noin kun perseilit teinivuotesi. Vi ttu mikä omahyväinen paska.
Hiljainen "kympin tyttö" olin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten ei vain ota. Ei siihen mitään lakisääteistä velvoitetta ole.
Monet kokevat kuitenkin moraalista vastuuta ja auttavat vanhempiaan.
Keksitty moraalinen vastuu. Sä et pyytänyt syntyä, etkä ole vanhemmillesi mitään velkaa.
Eivät sua hoitaneet, syöttäneet, kouluttaneet, rakastaneet jne? Älä sinä lisäänny itse ja muista se!!!!!!! 🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Myyt heidän omaisuuden ja käytät sen ostopalveluihin. Raahaat perseesi avuksi ja jonain päivänä saat perinnön.
Kunnalta tai kaupungilta saa hyvin vähän apua.
Nimim. tienasin 200 000 e
Eipä toisten omaisuutta voi myydä ellei ole virallistettu holhooja eli vanhemmat syyntakeettomia.
Silloinkin holhooja on vastuussa siitä, mihin käyttää omaisensa rahoja. Kaikesta pitää pystyä tekemään selkoa jälkeenpäin. Kuitteja pitää olla tositteena jne. Vähän hankalaa nykymaailmassa, kun pankit eivät millään halua antaa asiakkaille tiliotteita ja kaikenlainen digitaalisuus vain lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu myös vanhuksien terveydentilasta ja käytöksestä. Minä en alkaisi omaishoitajaksi mistään hinnasta tai perinnöstä, enkä pesisi kenenkään ripuleita tai sietäisi agressiivista käytöstä. Enkä jaksaisi karkailevaa alzheimer vanhusta. Ihan sama olisiko omat vanhemmat vai vieras. Arkiapu oman jaksamisen ohella tottakai, mutta elämääni en uhraisi.
Entäpä jos puolisosi saisi vakavavan vamman tai sairastuisi vakavasti esim. nopeasti etenevään muistisairauteen? Entäpä jos lapsillesi kävisi samoin tai synnyttäisit syvästi vammaisen lapsen? Entäpä jos itse sairastuisit, halvaantuisit tms? Onko itsekkyys nimesi?
Ei kovinkaan moni ole edes puolison omaishoitaja kun muistisairaus etenee tarpeeksi pitkälle. Ja typerää edes verrata omaa vanhempaa omaan lapseen, jälkimmäiseen olet holhoojan roolissa, edelliseen et.
Tosiaan, jos hoitaisi heitä nyt vanhoina niinkuin he lapsena hoitivat minua? a) jättivät kenen tahansa huostaan b) jättivät lapsena viikoiksi yksin lomamatkojensa ajaksi c) löivät milloin milläkin tekosyyllä kun luulin vain leikkineeni, oli aina housut kintuissa ja piiskaa tuli d) ei viikkorahaa, ei mitään omaa koskaan e) sain olla rauhassa vain jos sulauduin tapettiin tai auton takapenkkiin ja kuljin työ/ aikuistenmatkoillaan mukana. f) ja nyt, aikuisena, kun uskallan sanoa vastaan, tuplakaasuvalotus molemmilta
Sama kohtelu äidille ja isälle vanhuksina?
Ei hyvänen aika. Kuinka typerä täytyy olla että vertaa vanhuksen ripulien siivoamista oman pikkulapsen hoitamiseen 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu myös vanhuksien terveydentilasta ja käytöksestä. Minä en alkaisi omaishoitajaksi mistään hinnasta tai perinnöstä, enkä pesisi kenenkään ripuleita tai sietäisi agressiivista käytöstä. Enkä jaksaisi karkailevaa alzheimer vanhusta. Ihan sama olisiko omat vanhemmat vai vieras. Arkiapu oman jaksamisen ohella tottakai, mutta elämääni en uhraisi.
Entäpä jos puolisosi saisi vakavavan vamman tai sairastuisi vakavasti esim. nopeasti etenevään muistisairauteen? Entäpä jos lapsillesi kävisi samoin tai synnyttäisit syvästi vammaisen lapsen? Entäpä jos itse sairastuisit, halvaantuisit tms? Onko itsekkyys nimesi?
Ei kovinkaan moni ole edes puolison omaishoitaja kun muistisairaus etenee tarpeeksi pitkälle. Ja typerää edes verrata omaa vanhempaa omaan lapseen, jälkimmäi
Iso osa on, ainakin he jotka rakastavat, ja toista voi joutua auttamaan syömisessä, wc-asioissa jne. jne. muulloinkin kuin vain muistisairauksissa esim. halvaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten ei vain ota. Ei siihen mitään lakisääteistä velvoitetta ole.
Monet kokevat kuitenkin moraalista vastuuta ja auttavat vanhempiaan.
Keksitty moraalinen vastuu. Sä et pyytänyt syntyä, etkä ole vanhemmillesi mitään velkaa.
Eivät sua hoitaneet, syöttäneet, kouluttaneet, rakastaneet jne? Älä sinä lisäänny itse ja muista se!!!!!!! 🤮
Me puhutaan nyt suurista ikäluokista. Läheskään kaikki sen sukupolven edustajat eivät. Eivät hoitaneet, syöttäneet, rakastaneet. Koulutuksenhan hoiti joka tapauksessa yhteiskunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee heille miten toivoisit itsellesi tehtävän eli jätä oman onnensa nojaan pärjäilemään 🤷 ja jos ei pärjää niin voi voi voi
Ahaa. Saanko kohdella niin kuin he kohtelivat minua? Esimerkiksi fyysistä kuritusta jos kiukuttelee?
Ap
Ap, paljastit olevasi idioootti.
"tee niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän?" Jos vanhempi ajatteli aikanaan noin niin miksi nyt pitäisi toimia toisin...?
Työkaverini puoliso sai aivoveritulpan 40+ ja oli pitkään täysin autettavissa. Nyt vuosia myöhemmin hän pystyy varsin hyvin puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan, liikkumaan rollaattorilla, mutta toinen käsi jäi halvaantuneeksi ja lähimuistissa on vikaa. Työkaverini ei hylännyt puolisoaan. Arvostus.
Vierailija kirjoitti:
Teet huoli ilmoituksen.
tuohon pitkä matka. ihan tavallista apua, kauppaa ja siivousta, netti-laskut. jos ihan puhdas ihminen ja tekee itsekin kevyempää, osaa huolehtia, että nyt on laskujenmaksun aika---voitko tulla auttamaan- niin toi ei tarvii huoli ilmoja. valveutunut ja tuntee velvoitteensa, mutta teknisesti vaikeuksia älylaitteiden kanssa. ei maksuhäiriöitä, käy kampaamossa, ehostaakin, huoliteltu, tekee ruokaa. mutta ei uskalla kiivetä siivouksissa, ostoskassit raskaita, ikkunanpesut raskaitya, verhojen ottamnen-laittaminen, lumityöt jne.
Vierailija kirjoitti:
toivottavasti jäät rotta ilman perintöä. Vanhempasi tuksin miettivät noin kun perseilit teinivuotesi. Vi ttu mikä omahyväinen paska.
Ja tällaisia vanhempia pitäis lasten jaksaa hoitaa?
Jännä miten ap:n mielen mukaiset kommentit saa pikana tykkäyksiä 😅🤣😂
Minä myös sain tuon verran perintöä, mutta jos voisin palata ajassa taaksepäin, säilyttäisin mieluummin terveyteni ja jäisin ilman perintöä. Lopulta, kun äitini vaikeasti dementoituneena pääsi palvelutaloon, sain kuulla että hän olisi päässyt sinne paljon aikaisemmin, jos minä en olisi huolehtinut hänestä!
- 11