Lue keskustelun säännöt.
Ruokia, jotka ei vain onnistu kotona tehtyinä
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EtVaanOsaa.
Sanoo mummo jonka mielestä se leivinpaperin päällä paistettu pullapizza on parempaa kuin italialainen.
Missä italialainen kotiäiti paistaa pitsansa ?
Aito italialainen pizza kehitettiin 1700-luvun Napolissa, jossa varakkaan kauppias-poliitikon vaimon alkoi tehdä mieli lämminbtä leipää, jollainen olisi korttelin rouvien leivistä ylivoimaisin; suurin, kuumin ja herkullisin. Niinpä hän tuotatti kaukaa uudelta mantereelta valurautaisen erityisen kaasulla lämpiävän uunin ja idästä turkkien maalta italialaistakin tummemman ja käsikarvaisemman suvun leipiä leipomaan. Korttelin seurapiirirouvat menivät vallan sanattomiksi saadessaan kutsuilla mainiota leipää, jonka tämä nimesi pizzaksi turkkilaisen perheen pienen tyttären mukaan.
Naapuruston rouvat yrittivät jäljitellä pizzaa kukin tavallaan. Tulipa joku paistaneeksi valurautapannussakin pizzansa liedellä, paremman puutteessa. Tästä ei pitänyt kuitenkaan kukaan muu kuin joku Toscanalainen maalaisperhe, joka sattui olemaan sukuloimassa juuri silloin.
Sen jälkeen pizza tuli muotiin ensin ylempien kansanluokkien keskuudessa ja lopulta rahvaan joukossa. Rahvas alkoi jäljentää pizzauuneja maalaismaisesti kivestä ja savesta kyhäilemällä puulämmitteisiksi alkeellisiksi sovitellen ja kuohkean hienosti kohonneen pohjan sijaan tavaksi tuli tehdä kylmässä pitkään viruneesta jämätaikinasta vaatimattomia litteitä lättyjä. Päälle roiskittiin mitä sattuu tähteitä. Tämä köyhien ruoka meinasi kokonaan unohtua vaurauden saavuttaessa maaseudutkin kautta euroopan, kunnes viimein kommunismin nousu ajoi ihmiset aivan uudenlaisen köyhjyyden partaalle ja itäblokin jäistä kaalia järsimään tottuneille lapsille pizzasta tuli yhtäkkiä vaurauden ja yltäkylläisyyden vertauskuva ja suuri länsimainen unelma. Trendin jatkumo iski Suomessa 90-luvun laman kourissa ohrapuuronsa kylmänä syöneisiin nuoriin, jotka tänä päivänäkin yhä pitävät pizzaa karkkipäivän herkkuna ja elämänilon juhlistamisen ruokana, ateriana, joka yhdistää nousuhumalassa kuin krapulassa kovia kokeneen kansan.
Niin, siis pizzaa on paisteltu monin tavoin. Pihtiputaan mummon leivinpaperilla uunnipellillä paistama pizza, jossa täytteenä uunilenkkiä ja meetwurstia, on makuasianomaisuus huomioiden ihan pizzaa sekin. Ei siitä jokaisen tarvitse tykätä. Toscanalaisetki yhä edelleen tekee ällöttäviä pannupizzojaan, vaikka vauvapalstallakin tiedetään miten väärin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metri-pizza - kotiuuni on vain 60 senttinen.
Elintarvikemetri on eri kuin SI-järjestelmän. Metripitsat ja -lakut eivät ole metrisiä.
Saarioisten äidin metri on siis 80 senttiä?
Vierailija kirjoitti:
Intialainen/nepalilainen ruoka. Mausteet jää jotenkin pistävinä ja erillisinä ruokaan, eivät sekoitu semmoiseksi täyteläiseksi mauksi, niinkuin ravintolasta ostetussa. Vaatisi usein myös kastikkeiden soseutuksia yms, joka tuntuu vaivalloiselta.
Nämä oli itsellekin hankalia, juuri tuo maustamispuoli. Mutta parit opetusvideot ja itse tehdyt kokeilut johtivat nopeasti hyvään lopputulokseen, nyrkkisääntönä se että mausteet ostetaan "kokonaisena", vältetään jauheita ja valmiita seoksia ja paahdetaan mausteita kuivalla pannulla niin maut "aukeaa". Joissain tilanteissa/resepteissä toki mausteet lisätään pannuun jonkin rasvan kanssa mutta periaate on sama, mausteet pannulle ensin "aukeamaan". Soseuttaminen on vaivatonta sauvasekoittimella ja aika monet raaka-aineet voi vetäistä huhmareessa jauheeksi/soseeksi.
Vierailija kirjoitti:
Hernekeitto
Oletko niin tumpelo, että et osaa maailman helpoimmin valmistuvaa keittoa tehdä?
Kaupan pakasteranskalaiset teen silleen, että reilusti öljyä ( ihan rypsi) paistinpannulle ja kunnolla kuumaksi. Sitten nakkaan ne potut sinne tirisemään. Kestää hetken aikaa kyllä käännellä niitä. Väristä voi päätellä millon on valmista. Sit kippaan lautaselle, talouspaprun päälle ne ja suolaan. Ja ihan on ku grillillä. Makkarat tietty voi heitellä sinne sekaan sit puolessa välissä niin onnistuu kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksalaatikko
Tämän olen kuullut myös parin ammattikokin suusta. Saarioisten äitien resepti on niin ylivoimaisen hyvä, ettei kannata yrittää tehdä itse.
Tuon tekemättä jättämiseen on myös yksi hyvin yksinkertainen syy. Se syy on se, että moni perusmarket ei nykyään myy jauhemaksaa. Joissakin marketeissa saattaa olla pakastettua maksaa, mutta siitä tehtyä laatikkoa ei voi enää uudelleen pakastaa yhtä ainoaa annosta. Itse en lähde erikseen hypermarketiin maksajahtiin, koska muut perusruoat löydän aivan hyvin lähimarketistani, ostan siis Saarioisten laatikon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hernekeitto
Oletko niin tumpelo, että et osaa maailman helpoimmin valmistuvaa keittoa tehdä?
On aika paljon tumpeloita, jotka eivät ymmärrä yhden tärkeimmän komponentin merkitystä ruoanlaitossa. Siis ajan. Aika on ratkaisevan tärkeää monien erilaisten ruokien kyspymisen ja valmistumisen suhteen. Esimerkiksi ex-puolisoni oli täysi aikaidiootti vaikka teki muuten ruokia tarkasti ohjeiden mukaan ja hyvistäkin aineksista, mutta ei ymmärtänyt eri vaiheiden vaatimaa aikaa. Kaikki oli aina raakaa, vetistä, sitkeää tai muuten vaan kuvottavan pilalle mennyttä, kun tämä ihminen oli olevinaan liian kiireinen antaakseen ruoalle sen tarvitseman ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusavuttomat pois keittiöstä!
Meinaatko, että ruoanlaiton opettelu on ehdottoman kiellettyä? Sinä sitten mielelläsi maksat lisää veroja, jotta heille voidaan kustantaa myös wolttaus. Sinä itse olet uusavuton päästäsi, ajatus ei näytä kulkevan ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EtVaanOsaa.
Sanoo mummo jonka mielestä se leivinpaperin päällä paistettu pullapizza on parempaa kuin italialainen.
Missä italialainen kotiäiti paistaa pitsansa ?
Ei taida kannattaa ollenkaan tehdä kotona pizzaa Italiassa. Pizza on edullista ja lähes joka kylässä on joko laadukas leipomo tai pizzeria josta voi edullisesti hakea pizzansa vaikka kymmenelle hengelle. Asun siis Italiassa. Itselläni on ulkovarastossa leivinuuni, merkki Fontana - sellaisia ei taideta myydä Suomessa kun katsoin googlesta juuri. Uuni on puulämmitteinen ja paistan siellä vaikka mitä: leivät, laatikot, kaikenlaiset paistit. Uuni lämpiää vähillä puilla aina 500 asteeseen. Nyt ollut 10 v. ja risat jo käytössä. Jos jotakuta kiinnostaa katsoa googlesta millainen uuni on, voi laittaa hakusanat forno fontana ja nähdä uunin. Näitä uuneja näkee Italiassa melkein joka ok-talon pihoilla ja ulkovarastoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki onnistuu ja itse maustamalla saa mieleisiä. Siitä maksalaatikostakin :) Teen poronmaksasta yleensä
Missäpä kaupoissa myydään poronmaksaa? Harva kauppa myy edes naudanmaksaa jauhettuna, palanakin harvemmin.
Hampurilaiset pikaruokapaikkojen tapaan. Ja tämä ei nyt liity siihen, kuinka hyviä tai laadukkaita ne ovat vs. kotitekoinen. Sitä vaan, että saman makuista ja rakenteista ei tule kotitekoisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon ruisleipä. Itse asiassa mikä tahansa hapanjuurileipä. Leipurit tietävät että mitä isompi taikina ja isompi uuni, sen parempi leipä.
Höpö löpö. Normaalissa kuuden-yhdeksän leivän kotileivinuunissa tulee parasta. Mikään teollisuusuuni ei pysty parempaan paistotulokseen eikä taikinan kasvatus siitä isommaksi tuo mitään lisäarvoa. Teillisuusuunit on jotain peltikuorisia kaasulla tai öljyllä lämpiäviä halleja ja kaukana aidosta puilla lämmitettävästä kertalämmitteisestä kiviuumista. Isompia taikinoitakaan ei enää voi vaivata käsin ja säätää koostumusta täydelliseksi aistinvaraisesti.
Meinasitko, että nuo on helppo muurata kerrostalo- tai rivarikeittiöihin? Eikä taida nykyaikaisissa omakotitaloissakaan enää olla leivinuuneja, joku takka korkeintaan. Jos on leivinuuni, ei siihen mahdu kuin joku kolme leipää, jos sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Uusavuttomat pois keittiöstä!
Ei tietenkään, vaan lisää treeniä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hampurilaiset pikaruokapaikkojen tapaan. Ja tämä ei nyt liity siihen, kuinka hyviä tai laadukkaita ne ovat vs. kotitekoinen. Sitä vaan, että saman makuista ja rakenteista ei tule kotitekoisesta.
Jaa. Minusta kun niitäkin on kovin monenlaisia. Varmasti joka tyyli on toistettavissa kotikeittiössä. Pitää vain toistaa samat valnisyusvaiheet, mausteet jne.
Teolliset lihajalosteet olisi ainakin tosi haastavia.
Miten ihmeessä voisi tehdä kaupan halpis nakkeja kotioloissa? Tosi vaikea olisi saada samanlainen maku ja koostumus.
Vierailija kirjoitti:
Metri-pizza - kotiuuni on vain 60 senttinen.
Suurin osa muuten 50-senttisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon ruisleipä. Itse asiassa mikä tahansa hapanjuurileipä. Leipurit tietävät että mitä isompi taikina ja isompi uuni, sen parempi leipä.
Höpö löpö. Normaalissa kuuden-yhdeksän leivän kotileivinuunissa tulee parasta. Mikään teollisuusuuni ei pysty parempaan paistotulokseen eikä taikinan kasvatus siitä isommaksi tuo mitään lisäarvoa. Teillisuusuunit on jotain peltikuorisia kaasulla tai öljyllä lämpiäviä halleja ja kaukana aidosta puilla lämmitettävästä kertalämmitteisestä kiviuumista. Isompia taikinoitakaan ei enää voi vaivata käsin ja säätää koostumusta täydelliseksi aistinvaraisesti.
Meinasitko, että nuo on helppo muurata kerrostalo- tai rivarikeittiöihin? Eikä taida nykyaikaisissa omakotitaloissakaan enää olla leivinuuneja, joku takka korkeintaan. Jos on leivinuuni, e
Ei keskustelua ole rajattu kerrostaloasumtoihin. Oma valinta millaiseen koirankoppiin muuttaa ja mitä sen vuoksi joutuu luopumaan.
Vierailija kirjoitti:
Teolliset lihajalosteet olisi ainakin tosi haastavia.
Miten ihmeessä voisi tehdä kaupan halpis nakkeja kotioloissa? Tosi vaikea olisi saada samanlainen maku ja koostumus.
Ne jää tekemättä ihan siksi, kun harva haluaa jauhaa lehmän utareita ja mahalaukkuja kotikeittiössä.
Purkkitonnikala. Hankala ja työläs tehdä.
Makkara. Vaatii kauheasti kamaraa ja kanan-nahkoja sekä erilaisia lisäaineita.
Erilaiset Juustot. Työläitä ja vaatii usean vuoden kypsytyksen.
Intialainen/nepalilainen ruoka. Mausteet jää jotenkin pistävinä ja erillisinä ruokaan, eivät sekoitu semmoiseksi täyteläiseksi mauksi, niinkuin ravintolasta ostetussa. Vaatisi usein myös kastikkeiden soseutuksia yms, joka tuntuu vaivalloiselta.