Narsistinen itsekkyys hälyyttävästi lisääntynyt. "Löysin itseni uudelleen" jne Linkki

Onko muunlaista itsekkyyttä kuin narsistista? En ole kuullut esim. empaattisesta itsekkyydestä.

Vierailija kirjoitti:

"Ei tuo ole mikään oikea perustelu. Vain pelkkä narsistinen "ite oot" -vastaus. Ainakin perustelin oman juttuni."

 

Et perustellut, esitti vain väitteen. On niin kovasti tuo leima on sinulla käytössä, että se vie uskottavuutesi.

Mikä tässä nyt on ongelma sulla, kun sanoit itseäsi narsistiksi aivan itse ekassa viestissä? Käytännössä sanoin vaan että niin ootkin. Muut ei saa sanoa?

Tuo oli hyvä huomio, että nykyään on hämmästyttävän paljon ihmisiä, joiden mielestä jokin asia on totta, koska se kuulostaa/näyttää hyvältä, todelta. Tällainen pinnasta lumoutuminen on kyllä vaarallista. Juuri tällaisiin ihmisiin pystyy narskut ja sosiopaatit iskemään, hehän alussa aina kertovat juuri niitä asioita joita arvaavat uhrin pitävän mukavina juttuina, näitä kuztaan silmään poliitikkojen toimesta kybällä, kerrotaan vain hyvältä kuulostavia juttuja, totuudesta viis.

Ja nämä kaikenmaailman konsultit, kouluttajat, terapoijat, tsygolokit hokevat hyvän kuuloisia mantroja, ja hyvin uppoaa. Yksi tyypillisimmistä on vanha, kulunut 'Ole vain oma itsesi, se riittää'. No ei kyllä useimmiten riitä yhtään mihinkään, (mutta et ole sortunut feikkaamiseen, voit siitä olla hyvillä mielin), mutta nuoret ikäpolvet odottavat jotenkin jotain palkintoa siitä, että ovat omia itsejään. Että se riittää todellakin, ja sinut valitaan heti töihin, opiskelemaan, deittailemaan jne. 

Sananhelinä on sananhelinää. 

Iltalehdestä löytyy ilman maksumuuria, otsikolla Toksinen positiivisuus on mielelle riski Käytätkö sinäkin jatkuvasti näitä sanoja?

Vierailija kirjoitti:

Onko muunlaista itsekkyyttä kuin narsistista? En ole kuullut esim. empaattisesta itsekkyydestä.

Pelkkä itsekeskeisyys ei kuitenkaan riitä diagnoosiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus taitaa mennä nykyään pieleen. Monessa perheessä (kuten myös meillä) on vain 1 lapsi. Se ei hio ihmistä. 

Lisäksi aikuiset ovat tulleet itsekkäiksi. Erotaan liian helposti jne. 

 

Mutta aina jos joku uskaltaa sanoa että nykyään erotaan liian hrlposti, alkaa huuto: "Mitä muut tietää toisten suhteista, sinnitellään liian pitkään huonoissa suhteissa", "Lapset kärsivät ja saavat huonon mallin jos vanhemmat ovat vain kavereita eikä täydellisessä rakkaussuhteessa.. " jne.

Kyllä kaveripohjainen suhde on paljon terveempi kasvatukselle kuin ne kännitappelut ja pettämiset ja muut mitä siihen "tuliseen rakkauteen" liittyy.

Vierailija kirjoitti:

Onko työelämässä oikeuksiensa vaatiminen narsistista itsekkyyttä? Valtaapitävien kyseenalaistaminen? Itsestään huolen pitäminen?

Työelämä on kaiken narsismin kehto.

Jokainen ei itsekäs, joka tienaa esimerkiksi yli 8 tonnia, voisi ottaa 2 tonnilla työttömän avustelijaksi, mutta näin ei toimi kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Iltalehdestä löytyy ilman maksumuuria, otsikolla Toksinen positiivisuus on mielelle riski Käytätkö sinäkin jatkuvasti näitä sanoja?

Kiitos. Lisätietoa noista jutuista lähdin täältä kommenteista etsimäänkin, mutta sainkin lukea aimo annoksen narsistien henkilökohtaisia loukkaantumisia uutisjutusta.

Vierailija kirjoitti:

Miten muka itsensä löytäminen olisi jonkun muun sortamista??

Tekee Sannulit, kroppa kuntoon, mies ja lapsi sivuun ja maailmalle rikkaiden kanssa bilettämään, että on se niin ihanaa kun voi tälla tavalla "löytää itsensä".

Tämä on sitä mulle kaikki, muille ei mitään menoa...ai miksi no KUN MÄ VOIN!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus taitaa mennä nykyään pieleen. Monessa perheessä (kuten myös meillä) on vain 1 lapsi. Se ei hio ihmistä. 

Lisäksi aikuiset ovat tulleet itsekkäiksi. Erotaan liian helposti jne. 

 

Mutta aina jos joku uskaltaa sanoa että nykyään erotaan liian hrlposti, alkaa huuto: "Mitä muut tietää toisten suhteista, sinnitellään liian pitkään huonoissa suhteissa", "Lapset kärsivät ja saavat huonon mallin jos vanhemmat ovat vain kavereita eikä täydellisessä rakkaussuhteessa.. " jne.

Kyllä kaveripohjainen suhde on paljon terveempi kasvatukselle kuin ne kännitappelut ja pettämiset ja muut mitä siihen "tuliseen rakkauteen" liittyy.

Luot keinotekoista ja valheellista diktomiaa. Ei parisuhteet jakaudu joko ystäväkämppissuhteisiin tai huonoihin intohimosuhteisiin. Välissä on paljon ihan aidolle intohimoiselle rakkaudelle perustuvia turvallisia suhteita, jotka eivät ole kuihtuneet kämppistelyksi. Sitä ihmiset haluavat ja toivovat kun eroavat siitä epätyydyttävästä kämppistelystä eikä heistä valtaosa koskaan ajaudu rakastuessaan johonkin tappelusuhteeseen. Sinä vain et kykene käsittämään ettei intohimolla ja tulisuudella tavalliset ihmiset tarkoita jotain epävakaata on off riitelyrakastelusuhdetta, vaan ihan vain sitä romanttista rakkautta ja hyvää yhteensopivuutta niin henkisesti kuin fyysisesti. Jotain mikä ei kuulu ystävyyssuhteeseen, mutta kuuluu normaaliin hyvinvoivaan rakkauteen perustuvaan parisuhteeseen. Ei ole millään lailla väärin tahtoa tuntea parisuhteen toista osapuolta kohtaan muutakin kuin kaveruutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No, minä sitten ilmeisesti olen nyt narsisti? Olin lapsesta ja nuoresta pitäen täysi ovimatto, joten sellaiseksi sitten olisi pitänyt aikuisenakin jäädä, vai? Sen sijaan, että opettelee rajoja ja löytää itsestään niitä voimavaroja.

Mutta okei, mieluummin olen sitten narsisti.

Kuulostat sellaiselta ainakin. Tuolla tavalla myös narsisteja syntyy, ja asenne on sen mukainen tekstissä. Ei narsismi ole pysyvä malli ja filosofia, koska katsoppa varsin (jos minkäänlaiseen aitoon objektiivisuuteen kykenet), että miten paljon narsistit kärsii. Ne joutuu aina pettymään omiin rajoihin ja surkeus vaanii aina kulman takana.

Ap ei kuulosta narsistilta, vaan terveeltä. Sinä se tässä kuulostat henkilöltä, jonka ajatusmaailma on jotenkin vinksallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muunlaista itsekkyyttä kuin narsistista? En ole kuullut esim. empaattisesta itsekkyydestä.

Pelkkä itsekeskeisyys ei kuitenkaan riitä diagnoosiin.

En väittänytkään niin, mutta narsisti on aina itsekäs.

Hyvä että asioista puhutaan. Näissä otsikoissa ja uutisissa on kuitenkin se riski, jos ei kunnolla tiedä näistä asioista tulee herkästi väärinkäsityksiä, ahdistusta, epävarmuutta ja asiat menevät sekaisin. Ne voivat myös aiheuttaa leimaamista herkästi esimerkiksi narsistiksi, joka on aika iso leimaus. Itsensä uudelleen löytäminen on henkilökohtainen ja lavea termi ja tarpeellistakin itsetutkiskelun kannalta. Narsistinen itsekkyys on myös mielestäni harhaanjohtava otsikko, koska itsekkyys ja narsistinen käytös ovat eri asioita. Termit ovat tärkeä erottaa toisistaan, kun julkaistaan tällaisia uutisia. Ihminen tarvitsee tervettä itsekkyyttä jotta voi asettaa rajat eikä tule esimerkiksi hyväksikäytetyksi tai vahingoitetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuon oman kommenttini tuohon erotaan liian helposti -asiaan. Nykyäänhän some ja lehdet ovat täynnä somettajien ja julkkisten eroilmoituksia, joissa lässytetään, että rakkaus on muuttanut muotoaan, jatkamme parhaina ystäviä ja vanhemmuuskumppaneina ym. lässytystä. Tässä narsistisessa kaikki mulle heti -kulttuurissa ei ymmärretä sitä, että ruuhkavuosina se rakkaus muuttaa vääjäämättä muotoaan, ja on mahdollista, että tilanne muuttuu elämäntilanteen helpottaessa. Tätä ei kuitenkaan voi kukaan luvata, eikä itsekäs ihminen pysty siirtämään sitä omaa romanttisen ja tulisen rakkauden tarvettaan toistaiseksi sivuun, jotta lapset saisivat pitää perheensä, etenkään kun lopputulos on epävarma (ei voi etukäteen tietää, paraneeko parisuhde jälleen lasten kasvaessa). 

Lapsi saa pitää perheensä ja molemmat vanhempansa. Aikuiset vain asuvat eri kodeissa tai aikuisten asuminen järjestetään muulla tavoin. Lapsen saaminen ei velvoita pysymään toisen vanhemman kanssa yhdessä. Vanhemmuus ei ole yhtä kuin parisuhde toiseen vanhempaan, vaan koostuu aivan muista asioista ja säilyy sataprosenttisesti eron jälkeenkin. Hienoa jos yhteiselo pelaa ja haluaa yhdessä olla, aina parempi. Jos kuitenkin katsoo elämälleen parhaaksi erota on se yhtä lailla hyväksyttyä. 

Parempi on hyvinvoiva vanhempi kuin huonostivoiva haitallisia malleja lapseen siirtävä vanhempi. Kynnysmattovanhempi, joka ei pidä huolta itsestään ja rajoistaan kasvattavat lapsia, jotka samalla tavalla laiminlyövät itseään aikuisena ja päätyvät esimerkiksi suhteeseen, jossa he onnettomuudestaan huolimatta eivät uskalla tai kehtaa erota ja tekevät pahimmillaan siihen lapsetkin. 

Parhaiten eroja vähennetään sillä, että kasvatetaan lapset tunnistamaan rajansa, tarpeensa ja pitämään huolta itsestään. Kun kasvatetaan lapset näkemään itsensä kykenevinä toimijoina oman elämänsä suhteen, joilla ei ole mitään velvollisuutta antaa veto-oikeutta sen päätöksistä muille vain siksi että he haluavat tai vaativat. Ei tehdä eroista tabua, vaan luvallinen osa kunkin itsemääräämisoikeutta. 

Sitä todennäköisemmin kukaan ei tee lapsia suhteeseen, joka jo kitkuttelee viimeisiään tai ei edes ala suhteeseen vain koska pelkää yksinoloa, haluaa miellyttää, tehdä ns. ulkopuolisten mielestä hyvältä näyttävän ratkaisun tai pyrkii täyttämään vaillinaiseksi kasvatetun itsetunnon ja itseluottamuksen aiheuttamaa tyhjyyttä lopulta vääränlaisella ihmisellä. Lisäksi on täysin normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Silloin elämänvalintojakin saatetaan laittaa uusiksi, vaikka se sinua kuinka ulkopuolisena harmittaisi. Kenenkään ei ole pakko pysyä yhdessä sen ensimmäisen teiniheilansa kanssa vaikka lapsiakin olisi. Ei vaikka miten kauhistelisit. 

Olen käynyt tällaisen "itsensä löytämisen" koulun tässä viime vuosina läpi jonka johdosta elämästäni jäi kokonaan pois pahimmat narsistit. Itse en ole somessa, en jaa mitään kenellekään, mitä vähemmän ihmissuhteita ja piippaavaa kännykkää sen parempi. Olenko minä nyt meistä sitten siis tämän psykologin arvion mukaan se narsisti? Vaikka he yrittävät edelleen laitella silloin tällöin viestejä ja muuten päästä yhteyksiin minun kanssani, ei suinkaan toisinpäin? En ole elämässäni voinut paremmin kuin nyt kun nämä ihmiset eivät kuulu enää arkielämääni ja ankeuta sitä. En ikävöi heitä lainkaan.

Siinä vaiheessa kun ihminen alkaa nähdä narsisteja ja liian positiivisia ihmisiä kaikkialla, minä yleensä vaihdan seuraa. Ei näitä ankeuttajanihilistejä kukaan jaksa. 

Nainenkin muuten voi olla narsisti, jopa psykologi voi olla. Naisen narsismi on yleensä hienovaraisempaa, joten ehtii siinä pari pätevää lasten kasvatusopasta kirjoittaa ennen kuin kukaan huomaa mitään. Viimeistään eläkkeellä alkaa muurit murtua. Some ei ole terve ympäristö, mutta narsistille some on kaikkein epämiellyttävin paikka. Siellä joutuu näkemään ihmisten onnea, vaikka tekaistua sellaista. 

Mitä tieteeseen ja 70-lukuun tulee, niin 70-luvulla harrastettiin vielä lobotomiaa. Sillein tiede voi minusta välillä kehittyäkin. 

Vierailija kirjoitti:

"Miksi avioliitot kariutuvat, kun kuitenkin on itse saanut valita puolisonsa?"

 

Moni on voinut avioitua ennen kuin on kunnolla vielä tuntenut itseäänkään. Jos olisi ollut vähän itsekkäämpi ja tutustunut itseensä ensin, olisi saattanut todeta, ettei halua avioitua ensinnäkään.

Osa varmaan edelleenkin avioituu, koska niin "kuuluu" tehdä.

Jep. Olen nyt liki 60v. ja elämä on mahtavaa kun saa elää tasan niin kuin haluaa. Käyttää rahat miten haluaa. Asua missä haluaa. Mennä ja tulla niin kuin haluaa. Lähteä reissuun kun siltä tuntuu. Muuttaa vaikka ulkomaille. Ei tarvitse sovitella erilaisia elämänpolkuja yhteen, tehdä jatkuvia kompromisseja. Nuorena siihen on mukautuvampi, tässä iässä tajuaa elämän rajallisuuden ja haluaa tehdä niitä asioita, mistä saa muistoja kiikkustuoliin. 

Ja lapsiakin on, nyt tietenkin jo isoja ja aikuisia. 

Keltinkangas toteaa, ettei itseään tarvitse rakastaa, jotta voisi rakastaa muita. Totta tämäkin, mutta terveellä itsetunnolla varustettu ihminen kykenee vastavuoroiseen suhteeseen. Narsistien "rakkaus" on yleensä kaikkea muuta kuin tervettä. Jos haluaa voida suhteessa hyvin, kannattaa valita tervepäinen kumppani. Ja tervepäisyyteen kuuluu itsensä rakastaminen edes sen verran, että osaa sanoa mitä tarvitsee. 

Keltinkangasta kuvaillaan vissiin aika ristiriitaiseksi persoonaksi. Ihmettelen mikä tarve empaattisella ihmisellä on toisia läksyttää. Miten voi neuvoa muita käyttäytymään hyvin, mutta itse saa tehdä mitä huvittaa. Jos on asiaa ihmisille, sen voi kertoa ilman narsistisyytöksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko muunlaista itsekkyyttä kuin narsistista? En ole kuullut esim. empaattisesta itsekkyydestä.

Itsekkyys on aina itsekkyyttä. Narsistilta taas puuttuu tunteet. Paitsi viha ja kateus.