Narsistinen itsekkyys hälyyttävästi lisääntynyt. "Löysin itseni uudelleen" jne Linkki

Mikään määrä terapeutteja ei riitä tuon aiheuttaman pahoinvoinnin korjaamiseen, hän sanoo. 

Keltinkangas- Järvinen uskaltaa sanoa ääneen asioita, joita moni ei halua. Professorilla on kanttia ja osaamista. 

Kasvatus taitaa mennä nykyään pieleen. Monessa perheessä (kuten myös meillä) on vain 1 lapsi. Se ei hio ihmistä. 

Lisäksi aikuiset ovat tulleet itsekkäiksi. Erotaan liian helposti jne. 

Jaksaako joku koko jutun lukenut hieman kertoa, mitä jutussa oli lisäksi?

Hän kertoo, mitkä ajatusmallit ja kasvatustyylit ruokkivat tällaista. 

Mitä käytännössä tarkoittaa, kun en voi lukea maksullista juttua. 

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus taitaa mennä nykyään pieleen. Monessa perheessä (kuten myös meillä) on vain 1 lapsi. Se ei hio ihmistä. 

Lisäksi aikuiset ovat tulleet itsekkäiksi. Erotaan liian helposti jne. 

Mutta aina jos joku uskaltaa sanoa että nykyään erotaan liian hrlposti, alkaa huuto: "Mitä muut tietää toisten suhteista, sinnitellään liian pitkään huonoissa suhteissa", "Lapset kärsivät ja saavat huonon mallin jos vanhemmat ovat vain kavereita eikä täydellisessä rakkaussuhteessa.. " jne.

Itse keksin yhden: jos ystävästäsi on enemmän kuormaa kuin hyötyä, hylkää hänet. 

Vierailija kirjoitti:

Keltinkangas- Järvinen uskaltaa sanoa ääneen asioita, joita moni ei halua. Professorilla on kanttia ja osaamista. 

Onko kommentoinut mitrn mrna-rokotteet vaikuttavat tutkimiensa rna:den toimintaan?

Kyllähän naisen kuuluu olla itsekäs ja pikkuisen narsisti. Eihän muuten nainen kykene maksimoimaan omaa etuaan mikä on ainoa merkittävä asia. Mies on vain hyöty esine jota käytetään omiin tarkoituksiin

Tilastoharhaa pääosin. Ahneen sukupolven itsekkäitä käyttäytymismalleja ei ollut suuret joukot psykologeja analysoimassa, eikä kyseisen sukupolven edustajia saa lääkäriin menemään edes fyysisten vaivojen kanssa, saati psyykkisten, Tästä johtuen ei ole mitään diagnoosejakaan saaneet.

Vierailija kirjoitti:

Itse keksin yhden: jos ystävästäsi on enemmän kuormaa kuin hyötyä, hylkää hänet. 

Onko naiset tosiaan noin itsekkäitä että näkee muut vain hyväksikäytön kohteena? Ihmekään kun naiset ei tule edes keskenään toimeen kun kaikki hakee muista vain hyötyjä itselle antamatta takaisin saman arvoisesti

Minä löysin itseni uudelleen. Avioliitossa minut työnnettiin tiettyyn nurkkaan ja rooliin. Pikkuhiljaa 20 vuoden aikana elämäni oli muuttunut vain sellaiseksi, että mielistelin aviopuolisoa joka asiassa. Minulle suututtiin, jos sanoin jotain vastaan tai jos tein jotain oman pääni mukaan. Minulle oikeastaan suututtiin, jos edes itsekseni lauloin puolison mielestä väärää laulua. Narsistiksi ex minua kutsui, jos jotain kyseenalaistin. Sitten hiljenin nurkkaan taas muutamaksi viikoksi. 

Erosin ja koin aivan käsittämättömän helpotuksen. Kukaan ei enää paheksunut, tiuskinut, suuttunut. Sain olla oma itseni ja sanoa mitä haluan ja olla miten haluan.

Nykyään naisilta vaaditaan ihan käsittämättömän paljon. Laskut pitää maksaa puoliksi, mutta silti nainen hoitaa kodin ja lapset, ihan kaikki käytännön asiat ja oikeastaan sen puolison asiatkin. Miehen on niin helppo asettua avuttoman rooliin ja siihen on kasvatettu, että nainen hoitaa.

Todellakin. Ei esimerkiksi ennen ollut yleistä yrittää tahallaan tunkea toisten ihmisten parisuhteeseen. Yksi varmimpia narsistin merkkejä on se. Nykyään varmaan kuka tahansa on kuullut moisesta naisesta. Tai miespuolisesta vastaavasta, mutta itse tiedän vain joitakin naispuolisia esimerkkejä.

Se on just niitä juttuja, mitä empaattinen ihminen ei ikinä tee.

Monella myös unohtuu avioliittolupauksen myötä- ja vastamäessä. Erotaan, jos puolisosta alkaa olla taakkaa. (Esim masentuu.) Tällöin taakka kohdistuu (empaattisiin) lapsiin ja he kuormittuvat. Huoli yksin jääneestä vanhemmasta, jolla on vastamäkeä, on suuri.

Narsistinen itsekkyys on nykyajassa perseestä mutta Keltikangas-Järvistä en kyllä kuuntelisi. Tuo eukko haluaa vaan muuttaa koko maailman takaisin 50-luvun eteläpohjalaiseksi maalaiskyläksi. Niissä olikin hyvä olla. /s

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus taitaa mennä nykyään pieleen. Monessa perheessä (kuten myös meillä) on vain 1 lapsi. Se ei hio ihmistä. 

Lisäksi aikuiset ovat tulleet itsekkäiksi. Erotaan liian helposti jne. 

 

Mutta aina jos joku uskaltaa sanoa että nykyään erotaan liian hrlposti, alkaa huuto: "Mitä muut tietää toisten suhteista, sinnitellään liian pitkään huonoissa suhteissa", "Lapset kärsivät ja saavat huonon mallin jos vanhemmat ovat vain kavereita eikä täydellisessä rakkaussuhteessa.. " jne.

Ei tarvitse huutaa vaan sanon tuon että ei pidä hokea legenda sanontaa...nykyään erotaan liian helposti.

Kahden ihmisen päädyttyä eroon, siinä ei ole ulkopuolisilla nokan koputtamista.

Parisuhde on kahden ihmisen välinen ja se voi olla hirveää ja muut ei siitä tiedä ja aina ei tarvitse tietääkkään.

Ulkoiset kulissit voivat olla harhaa.

Onko työelämässä oikeuksiensa vaatiminen narsistista itsekkyyttä? Valtaapitävien kyseenalaistaminen? Itsestään huolen pitäminen?

Miten muka itsensä löytäminen olisi jonkun muun sortamista??

Kieltää kaikki oikeistopuolueet perustuslain vastaisina. Ne ovat käytännössä rikollisjärjestöjä.

Vierailija kirjoitti:

Minä löysin itseni uudelleen. Avioliitossa minut työnnettiin tiettyyn nurkkaan ja rooliin. Pikkuhiljaa 20 vuoden aikana elämäni oli muuttunut vain sellaiseksi, että mielistelin aviopuolisoa joka asiassa. Minulle suututtiin, jos sanoin jotain vastaan tai jos tein jotain oman pääni mukaan. Minulle oikeastaan suututtiin, jos edes itsekseni lauloin puolison mielestä väärää laulua. Narsistiksi ex minua kutsui, jos jotain kyseenalaistin. Sitten hiljenin nurkkaan taas muutamaksi viikoksi. 

 

Erosin ja koin aivan käsittämättömän helpotuksen. Kukaan ei enää paheksunut, tiuskinut, suuttunut. Sain olla oma itseni ja sanoa mitä haluan ja olla miten haluan.

 

Nykyään naisilta vaaditaan ihan käsittämättömän paljon. Laskut pitää maksaa puoliksi, mutta silti nainen hoitaa kodin ja lapset, ihan kaikki käytännön asiat ja oikeastaan sen puolison asiatkin. Miehen on niin helppo asettua avuttoman rooliin ja siihen on kasvatettu, ett

Saman kokenut, tosin emme vielä ole muuttanut erilleen. Se on kyllä väistämättä edessä. 

Myötäelin aiemmin liikaa puolison toiveiden mukaan ja perheen perustamisen myötä siirsin omat toiveet ja haaveet sivuun. Kun sitten lopulta uskalsin vaihtaa alaa ja kouluttautua, sekä hankin harrastuksen josta olin haaveillut. Sain ystäviä jotka eivät olleet meidäb yhteisiä. Aloin nähdä itseni muutenkin kuin toisen jatkeena. 

Toisaalta tunnen myös erään kolmikymppisen sinkkunaisen josta kuoriutui tuollainen itsekäs terapian jälkeen. Hän unohti että ihmissuhteissa yleensä ollaan vastavuoroisia eikä hänellä ole oikeuksia vaatia muilta oman mielensä mukaan toimimista. Pääsin tuosta ihmissuhteesta yli.