Onko totta että leski saa asua edesmenneen puolison asunnossa ihan rajattomasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olivat naimisissa, niin hänellä on oikeus asua siinä. Avokille voi antaa kenkää.

Avokki perii vaikka asuisi muualla jos ei lapsia

Mikä tampio sinä olet? Jos et asu samassa osoitteessa, et ole avopuoliso :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-ai sun mielestä kun puolisot ovat yhdessä hankkineet ja perustaneet kodin, niin sun pitäis se sitten toisen puolison kuoltua saadakin nopsaan itsellesi?

 

Puoliso A on ostanut ja maksanut asunnon. Jää leskeksi,ja nai 76v iässä puolison B 25v. Ku  puoliso A kuolee,puoliso B asuu tuossa asunnossa niin kauan kuin haluaa, vaikka seuraavat 50 vuotta eikä asia kuulu A:n perikunnalle. 

 

No siis esimerkiksi näin. Olisi aivan järjetön tilanne oikeasti. 

 

 

Mutta vainaan eli sen oikean omistajan tahto.  Vain lakia muuttamalla voi kävellä yli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on keskinäinen testamentti, niin kukaan ei voi puuttua mihinkään🥰

Kyllä lapset saa lakiosan.

Ja perintöveroa maksaa ensin leski, lesken kuollessa vielä uudemman kerran lapset. Ei mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski perii lapsettoman puolisonsa (periminen kyseessä), mutta se ei ole täydellinen koska lesken kuoltua ensiksi kuolleen toissijaiset perilliset saavat lesken pesästä puolet. Eikös olekin kiva. 

 

Testamentilla voi tämänkin asian hoitaa. 

 

Niin, jos haluaa, että molempien omaisuus menee vain toisen suvulle. Täytyy myös muistaa, että kukaan ei tiedä, kumpi heistä kuolee ensin. 

 

Ensiksi kuollut voi testamentissa määritellä kenelle haluaa oman osuuden omaisuudesta menevän sen jälkeen kun toinenkin puolisoista kuolee. Molemmat tekevät tietenkin testamentin omasta osuudestaan. 

 

Lapseton täti kuoli, eikä ollut tehnyt testamenttia. Hänen puolisonsa kuoli myöhemmin ja oli testamentannut koko yhteisen omaisuuden omalle suvulleen. 

Tädon puolison suku sai kuitenkin vain puolet, ositus tehtiin ja toinen puolisko tuli tätini sisaruksille tai sisarusten lapsille.

Meillä isä oli kahdesti naimisissa ja perukirjoituksessa tuli iso riita siitä, että isä ei omistanutkaan taloa, jossa olivat asuneet, se oli puoliksi isän ja puoliksi äidin kuolinpesän eli siis meidän ekan liiton lasten. Leskellä ei ollut asumisoikeutta, vaikka hän avio-oikeuden perusteella sai puolet oman ja isän yhteenlasketun omaisuuden arvosta (joka oli enemmän kuin mitä hän yksin omisti). Talo voitiin myydä ulkopuoliselle, toki sitä ensin tarjottiin leskelle, mutta ei tällä ollut varaa sitä ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Noistahan usein on riitoja. 

Tämän vuoksi lesken ei kannattaisi ottaa ketään kotiinsa asumaan, paitsi jos haluaa ongelmia uuden kumppaninsa ja perikuntansa välille. 

Ai jos jää leskeksi niin pitää vaan tyytyä olemaan lopun ikänsä yksin? Toivon että ainakaan omat vanhempani ei sitä tee vaan toimivat sillä tavalla joka heidät tekee onnelliseksi, olkoonkin sitten että perikunta aikanaan siitä jotenkin kärsii. 

 

Vastuullista toimintaa on olla menemättä uudelleen naimisiin. Ainakin itse haluan toimia vastuullisesti jälkipolveani kohtaan. Naimisiinmeno leskenä olisi pelkkä rituaalin ja erittäin itsekäs ja ajattelematon sellainen.

Ai vanha äijä on hommannut taikkuvaimon joka saa tasinkoa vaikka ei omistakaan asuntoa ja saa asua siinä loppuikänsä

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo lesken lähes rajaton asumisoikeus aivan älytön. Pelkkä turha jäänne jostain sadan vuoden takaisilta ajoilta, jolloin naisilla ei ollut tuloja eikä mahdollisuutta järjestää omaa asumistaan.

Nykyään naiset käyvät töissä ja leski voi aivan hyvin vuokrata asunnon itselleen.

Joku rajaus pitäisi olla, esim. saisi asua niin pitkään kuin haluaa jos omistaa vähintään 50% asunnosta. Muussa tapauksessa vaikka vuoden.

Ja vastineeksi asumisoikeudestaan leski olisi yksin vastuussa asunnon kunnossapidosta.

Suurin osa leskeksi jäävistä on edelleen 70-80 vuotiaita naisia, joiden eläkkeet eivät ole kovin suuria. Ja takana jopa kymmeniä vuosia avioliittoa kuolleen kanssa.

Asumisoikeuden voisi kyllä suhteuttaa avioliiton kestoon, esimerkiksi vuosi+avioliiton kesto. 

Tässä tositapahtuma: Mies oli naimisissa, mutta asuivat erillään, eivätkä olleet yhteydessä edes toisiinsa. Mies omisti asunnon ja hänellä oli 20 vuotta avopuoliso ja asuivat tässä asunnossa. Eivät olleet tehneet mitään kirjallisia sopimuksiaasumismahdollisuuksista. 

Mies kuoi ja avovaimo asui asunnossa, mutta vain seuraavat kuukaudet. Tämä erillään asuva vihitty  vaimo peri kaiken ihan kaiken ja piti myös omanaan. Avovaimo 65-vuotias joutui hankkimaan itselleen asunnon.

Miten voi olla näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on keskinäinen testamentti, niin kukaan ei voi puuttua mihinkään🥰

Kyllä lapset saa lakiosan. 

 

Huh, entä lapseton aviopari? Meneekö sisaruksille myös lakiosa? Kauhistus. Vai vasta molempien kuoltua?

 

Eivät sisarukset kuulu lakiosan piiriin. Lapseton aviopari voi testamenteilla määrätä omaisuudestaan. Ei ole pakko sukulaisille testamentata. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo lesken lähes rajaton asumisoikeus aivan älytön. Pelkkä turha jäänne jostain sadan vuoden takaisilta ajoilta, jolloin naisilla ei ollut tuloja eikä mahdollisuutta järjestää omaa asumistaan.

Nykyään naiset käyvät töissä ja leski voi aivan hyvin vuokrata asunnon itselleen.

Joku rajaus pitäisi olla, esim. saisi asua niin pitkään kuin haluaa jos omistaa vähintään 50% asunnosta. Muussa tapauksessa vaikka vuoden.

Ja vastineeksi asumisoikeudestaan leski olisi yksin vastuussa asunnon kunnossapidosta.

 

Suurin osa leskeksi jäävistä on edelleen 70-80 vuotiaita naisia, joiden eläkkeet eivät ole kovin suuria. Ja takana jopa kymmeniä vuosia avioliittoa kuolleen kanssa.

 

Asumisoikeuden voisi kyllä suhteuttaa avioliiton kestoon, esimerkiksi vuosi+avioliiton kesto. 

 

 

Kyllä tuo olisi oikeus ja kohtuus, että oma vanhempi saisi asua edelleen. Mutta toinen vaimo ja hänenkin lapsensa tulisivat jakosalle, on kyllä kauhea asia. 

Juu u. Linkin takana tosiaan todetaan:

Jos joku kolmas omistaa asuntoa edes osittain, lain mukaista asumisoikeutta ei ole.  Esimerkiksi uusperheessä on voitu luovuttaa vaikka 1/10 asunnosta ennen avioitumista vanhoille omille lapsille.

Tuo "ennen avioitumista" on nähdäkseni tuossa se ratkaiseva tekijä. Eli naimisissa ollessa ei enää auta, että lahjoittaa 5 % lapselleen, se olisi pitänyt tehdä jo ennen naimisiinmenoa. Jep jep. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä tositapahtuma: Mies oli naimisissa, mutta asuivat erillään, eivätkä olleet yhteydessä edes toisiinsa. Mies omisti asunnon ja hänellä oli 20 vuotta avopuoliso ja asuivat tässä asunnossa. Eivät olleet tehneet mitään kirjallisia sopimuksiaasumismahdollisuuksista. 

Mies kuoi ja avovaimo asui asunnossa, mutta vain seuraavat kuukaudet. Tämä erillään asuva vihitty  vaimo peri kaiken ihan kaiken ja piti myös omanaan. Avovaimo 65-vuotias joutui hankkimaan itselleen asunnon.

Miten voi olla näin?

 

Ihan omaa saamattomuutta jos ei ole ottanut avioeroa. Aikaa olisi kuitenkin ollut se yli 20 vuotta.

Jos lapseton aviopari omistaa kaiken yhdessä, niin omasta osuudestaan ei tietenkään tarvitse maksaa perintöveroa, vaan ainoastaan puolisolta perimästään osuudesta riippuen perinnön määrästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Noistahan usein on riitoja. 

Tämän vuoksi lesken ei kannattaisi ottaa ketään kotiinsa asumaan, paitsi jos haluaa ongelmia uuden kumppaninsa ja perikuntansa välille. 

Ai jos jää leskeksi niin pitää vaan tyytyä olemaan lopun ikänsä yksin? Toivon että ainakaan omat vanhempani ei sitä tee vaan toimivat sillä tavalla joka heidät tekee onnelliseksi, olkoonkin sitten että perikunta aikanaan siitä jotenkin kärsii. 

 

Vastuullista toimintaa on olla menemättä uudelleen naimisiin. Ainakin itse haluan toimia vastuullisesti jälkipolveani kohtaan. Naimisiinmeno leskenä olisi pelkkä rituaalin ja erittäin itsekäs ja ajattelematon sellainen.

 

Mutta miten erotilanteet käysitellään? Siinä jää lapsia sieltä sun täältä, jos mennään uusiin naimisiin ja taas uusiin.  Sitten tulee näistä kaikista lapsista perikunnan jäseniä. Onneksi meillä ei sellaista ollut.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tositapahtuma: Mies oli naimisissa, mutta asuivat erillään, eivätkä olleet yhteydessä edes toisiinsa. Mies omisti asunnon ja hänellä oli 20 vuotta avopuoliso ja asuivat tässä asunnossa. Eivät olleet tehneet mitään kirjallisia sopimuksiaasumismahdollisuuksista. 

Mies kuoi ja avovaimo asui asunnossa, mutta vain seuraavat kuukaudet. Tämä erillään asuva vihitty  vaimo peri kaiken ihan kaiken ja piti myös omanaan. Avovaimo 65-vuotias joutui hankkimaan itselleen asunnon.

Miten voi olla näin?

 

Ihan omaa saamattomuutta jos ei ole ottanut avioeroa. Aikaa olisi kuitenkin ollut se yli 20 vuotta.

 

 

Myöhäistä se oli kun kuolema yllätti 65-vuotiaan. Eivät olleet otteneet puheeksi, ja luultavasti mies sai verotuksessa helpotusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olivat naimisissa, niin hänellä on oikeus asua siinä. Avokille voi antaa kenkää.

Avokki perii vaikka asuisi muualla jos ei lapsia

 

Mikä tampio sinä olet? Jos et asu samassa osoitteessa, et ole avopuoliso :D

 

Kuka tahansa voisi ilmoittautua avokiksi.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tulikin mieleeni, että pitää laittaa avioero vireille. Minulla on syöpä ja haluan, että 100% itse omistamani asunto menee perintönä minun omalle lapselleni niin, että hän voi halutessaan itse muuttaa siihen, tai myydä, jos tarve on.

Ei tarvitse laittaa avioeroa vireille. Myy osuus asunnosta lapsellesi, niin leskellä ei ole hallintaoikeutta, koska asunnolla on muitakin omistajia. Tai tee avioehto, jos puolisosi suostuu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu, jos perilliset eivät maksa sitä putkiremonttia, eikä leskikään halua sitä maksaa?

Jos kyseessä as.oy. niin se maksamaton remonttikulu jää velkaosuudeksi, jota lyhennetään vastikkeena kuukausittain.

 

 

Eikö tästä vasta ollut puhetta, kun on asuntoyhtiöitä joilta puuttuu tämä omavastuu ja silloin KAIKKI taloyhtiön omistajat maksavat nämä korjaukset.

Kyllä nyt on taas kommentteja sieltä sun täältä. Avo- ja aviopuolisot ovat kaksi aivan täysin eri asiaa. Aviopuolisoleskellä on oikeus perunkirjoituksessa ilmoittaa pitävänsä yhteisen kodin hallinnassaan ja siinä asuvansa. Piste.