Onko totta että leski saa asua edesmenneen puolison asunnossa ihan rajattomasti?
Onko oikeasti totta että leski saa asua edesmenneen puolisonsa asunnossa ikuisesti (niin kauan kuin haluaa), vaikka ei omistaisi siitä mitään? Että perikunta joutuu odottelemaan jopa vuosikymmeniä ennen kun voi laittaa talon myyntiin tai että pääsee sinne itse asumaan?
Ymmärrän sen, ettei toista voi samantien heittää yhteisestä kodista pihalle, ei tietenkään. Mutta eikö joku esim 5v aikaraja olisi paljon järkevämpi?
Eihän tuossakaan ole järkeä, että jollakin ihmisellä on ikuinen hallintaoikeus taloon joka on täysin muiden omistuksessa.
Kommentit (795)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuota ei voi muuttaa niin että olisi kohtuullinen kaikille osapuolille?
Ei tuo minusta ole kohtuuton. Pääsääntöisesti näin se edesmennyt, jonka asunnosta on kyse, varmasti haluaakin asian menevän. Aviopari ei voi varmuudella tietää, kumpi kuolee ensin, joten omistussuhteita ei edes voi etukäteen varmuudella järjestää niin, että toisen kuollessa leski omistaisi asunnon kokonaan. Tai no periaatteessa testamentilla, mutta sekin olisi vähän hölmöä jos lähtökohtaisesti se omaisuus on kuitenkin siirtymässä perillisille kymmenen vuoden sisällä...
Hankalia tilanteet tietysti on silloin, kun toinen kuolee "nuorena" ja lesken asumisoikeus saattaa venyä vuosikymmeniin.
Vierailija kirjoitti:
Miten tasinko päätetään?
Jos potissa on asunto, mökki, metsää, maata, auto. Ei rahaa tai no jotain hiluja.
Miten noi käytännössä jaetaan lesken ja perillisten kesken? Kuka saa mitäkin?
Katsotaa niiden rahallinen arvo ja siitä summataan kummankin omaisuus ja lasketaan yhteen ja ja jaetaa kahdella , Kenellä enemmän omaisuutta, maksaa tasinkona toiselle niin että olemmilla yhtä paljon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuota ei voi muuttaa niin että olisi kohtuullinen kaikille osapuolille?
Ei tuo minusta ole kohtuuton. Pääsääntöisesti näin se edesmennyt, jonka asunnosta on kyse, varmasti haluaakin asian menevän. Aviopari ei voi varmuudella tietää, kumpi kuolee ensin, joten omistussuhteita ei edes voi etukäteen varmuudella järjestää niin, että toisen kuollessa leski omistaisi asunnon kokonaan. Tai no periaatteessa testamentilla, mutta sekin olisi vähän hölmöä jos lähtökohtaisesti se omaisuus on kuitenkin siirtymässä perillisille kymmenen vuoden sisällä...
Hankalia tilanteet tietysti on silloin, kun toinen kuolee "nuorena" ja lesken asumisoikeus saattaa venyä vuosikymmeniin.
No on se kohtuuton varattomalle lapselle, ei siksi että ei saa heti perintöä vaan siksi että ei pysty maksamaan asunnon remontteja.
Nykyään ei saa edes lainaa välttämättä remontteihin ja vaikka saisikin niin ihan älytöntä, että sitä maksaa asunnosta jossa ei asu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuota ei voi muuttaa niin että olisi kohtuullinen kaikille osapuolille?
Olen valmis äänestämään eduskuntavaaleissa sitä ihmistä, joka lupaa ajaa vanhan lain muuttamista. Jouduin avioliitossa kärsimään puolisoni saaman perinnön aiheuttamasta harmista. Se ei liittynyt leskeen, mutta muun henkilön oikeuteen asua puolisoni perimässä omakotitalossa. Perintöverot kyllä otettiin ja puolisoni opiskeli, meillä oli pienikokoisena syntynyt vauva. Silloisessa asuinmaassa ei ollut kattavaa päivähoitoa, että en voinut mennä työhönkään.
Mikäs se teidän tilanne nyt onkaan? Jos jäät leskeksi, oletko valmis lähtemään kodistasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täysin totta. Järkevä leski tosin muuttaa pois vapaaehtoisesti, mutta tunnen näitäkin tapauksia, joissa leski on päättäänyt tehdä puolisovainaansa lasten elämästä mahdollisimman vaikeaa ja monimutkaista. Asunnon poismyyntikin on mahdotonta, kun kukaan ei halua koko seutukunnan tuntemaa, vaikealuontoista ja juoruilevaa vanhusta kaupanpäällisinä.
Leskellä on tähän oikeus, ja tuskin monikaan jää asumaan kotiinsa syistä, joita mainitset vaan yksinkertaisesti haluaa jäädä asumaan kotiinsa. Kommentistasi paistaa henkilökohtainen katkeruus, ja toivon että opit puhuttelemaan vanhemmista ihmisistä vähän kauniimmin
Leski on vanha? Eipä taida olla.
Meillä vanhemmilla oli keskinäinen omistusoikeustestamentti ja toive, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan. Näin tehtiin, äiti maksoi perintöverot saamastaan perinnöstä, me lapset saimme sitten perintömme äidinkin kuoltua. Äiti ei joutunut maksamaan paljoa perintöveroa, koska mökki oli hänen perintöomaisuuttaan, maksoi siis vain puolesta kerrostalokolmiosta. Ja leskihän saa periaatteessa tällä hetkellä 110.000 ilman perintöveroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuota ei voi muuttaa niin että olisi kohtuullinen kaikille osapuolille?
Olen valmis äänestämään eduskuntavaaleissa sitä ihmistä, joka lupaa ajaa vanhan lain muuttamista. Jouduin avioliitossa kärsimään puolisoni saaman perinnön aiheuttamasta harmista. Se ei liittynyt leskeen, mutta muun henkilön oikeuteen asua puolisoni perimässä omakotitalossa. Perintöverot kyllä otettiin ja puolisoni opiskeli, meillä oli pienikokoisena syntynyt vauva. Silloisessa asuinmaassa ei ollut kattavaa päivähoitoa, että en voinut mennä työhönkään.
Mikäs se teidän tilanne nyt onkaan? Jos jäät leskeksi, oletko valmis lähtemään kodistasi?
Minä ainakin muutan johonkin pienempään. Omistan 50%, olemme avioliitossa, yhteiset lapset.
En aio alkaa lokkileskeksi, vaikka laillinen oikeus olisikin. Muutenkaan en ole ikävä ihminen, enkä nauttisi vihan kohteena olemisesta. Enkä aio mennä uudelleen naimisiin, tietenkään.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että rahamiehet saa nuoria naisia vaikka jo ködet tutisee mutta luultavasti myös on rahaakin jotta lapsille jää rahaa maksaa perintöverot ja jälkisäädökset kunnossa.
Täytyy olla jo tosirakkautta jos 30 v menee naimisiin vanhan ukon kanssa jolla jo aikuiset lapset ja ainoa omaisuus ilman säästöjä joku asunto.
Ennen uusilla papeilla oli velvollisuus naida entisen papin leski. Eikös nämä varattomat pojat voisi naida isänsä hehkeen lesken?
Meillä ei ollut rahaa pesässä, asunto vain noin miljoonan euron arvoinen, johon siis leski jäi asumaan. Asunut on jo siinä luki 30 vuotta. Kovaa se oli 30 vuotta sitten, opintovelat ja pienet lapset , maksella perintöveroja tuosta 0,5 miljoonan euron talosta (lainalla maksettiin ja hernekeittoa lapsille syötettiin), jotta leski saa jäädä surujensa keskelle öky lapsuuden kotiini.
No näitä paska juttuja on meiksin elämään osunut muitakin. Ja tilillä ei ole ennen palkkapäivää senttiäkään. Vaikka siis "papereilla" on se puoli miljoonaa egeä.
Joku sitten jaksaa aina keksiä satuja. Ja toiset uskoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että menee lesket ja avolesket sekaisin.
Leski on avioliiton kautta puolet omaisuudesta/asunnosta omistava osapuoli.
Avoleski ei omista välttämättä mitään.
-
Yritä jo ymmärtää, että avioehdon tehneillä leski ei omista yhtään mitään siitä asunnosta. Ei mitään. Nolla euroa.
Silti hänellä on tämä lesken asumisouäikeus, mikä on huutava vääryys.
Ei ole sitä asumisoikeuttakaan, vai kuka olisi niin hölmö että jos rajaa kaiken pois, niin jättäisi lastensa kiusaksi lesken asumisoikeuden.
Lesken asumisoikeutta ei voi rajata pois avioehdolla eikä testamentilla.
Koko lakipykälä on kohtuuton nykyaikana. Se on jäännös entisiltä ajoilta, jolloin maassa ei ollut sosiaaliturvaa ja kotoaan häädetty ihminen olisi joutunut kirjaimellisesti taivasalle. Lakia pitäisi pikaisesti muuttaa. Miksi kukaan ei ole puuttunut siihen? Laki pitää muuttaa sellaiseksi, että leski saa asua esim. 2 tai 3 vuotta. Siinä ajassa ehtii järjestää itselleen toisen asunnon. Kun on kyseessä ydinperhe ja asunto on aikanaan hankittu yhdessä, leski voisi saada asua 5 vuotta tai kauemmin, jos perillisille sopii. Itse olen pakosta elänyt yksin vuosikausia, koska tiedän, että yksi lapsistani ei kykenisi maksamaan perintöveroa eikä mitään asuntooni liittyviä kuluja. Mikään pankki ei lainaisi hänelle rahaa. Hän on sairas, pysyvästi työkyvytön ja ulosotossa. Joudun auttamaan häntä usein, vaikka itselläni on pienet tulot.
Laki on hyvä ja sitä ei ole tarpeen muuttaa. Se sopii valtaosalle kansasta aivan erinomaisesti. Jos ei pidä siitä, pitää järjestää asiat muuten oman halunsa mukaan. Jokaisen pitää pohtia, mitä haluaa jäämistölleen tapahtuvan kuoleman jälkeen ja millaiseen asemaan toivoo jälkeläistensä jäävän. Avioehdolla, testamentilla ja omaisuuden järjestelyillä voi tehdä paljon, mutta ilman asiantuntija-apua ei kannata yrittää. Erityisesti eronneiden ja uutta liittoa harkitsevien pitää olla valppaana. Valitettavasti monet ovat täysin tietämättömiä tai virheellisen tiedon varassa eivätkä ymmärrä, että pitäisi varautua, jotta oma tahto toteutuu siten kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunto jää leskelle, perintöverot menevät lapsille. Reilua?
Ei ole reilua.
Leskellä on vain asumisoikeus, perilliset omistaa asunnon. Onhan se ihan reilua.
Se ei ole reilua, kun nykyaikana moni asunto on kerrostaloasunto. Silloin tulee hyvinkin suuria taloyhtiön remonttikustannuksia ja moni perillinenon nykyään työtön (maan tilanne) ja varaton ja elää pienimmillä yhteiskunnan tuilla. Näille ihmisille lesken asumisoikeus on kauhea asia.
Jos leski on oma vanhempi, niin normaaliperheissä asiat ovat neuvoteltavissa. Jos leski on äiti/isäpuoli, niin usein asunnon toinen puoli on ollut perikunnan omistuksessa, jolloin lesken asumisoikeutta ei ole. Sitten, jos vanhempi on mennyt naimisiin ja asunto on vain vainajan tai yhdessä hänen puolison omistama, voidaan olla vaikeuksissa. Silloin vanhemman olisi pitänyt olla menemättä uudelleen naimisiin, ettei tahtomattaan ja tietämättömyyttään järjestä ansaa lapsilleen. Tai asua vuokralla.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei saa edes lainaa välttämättä remontteihin ja vaikka saisikin niin ihan älytöntä, että sitä maksaa asunnosta jossa ei asu
Maksaahan omistaja sijoitusasuntojensakin rempat vaikka ei niissä itse asu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuota ei voi muuttaa niin että olisi kohtuullinen kaikille osapuolille?
Olen valmis äänestämään eduskuntavaaleissa sitä ihmistä, joka lupaa ajaa vanhan lain muuttamista. Jouduin avioliitossa kärsimään puolisoni saaman perinnön aiheuttamasta harmista. Se ei liittynyt leskeen, mutta muun henkilön oikeuteen asua puolisoni perimässä omakotitalossa. Perintöverot kyllä otettiin ja puolisoni opiskeli, meillä oli pienikokoisena syntynyt vauva. Silloisessa asuinmaassa ei ollut kattavaa päivähoitoa, että en voinut mennä työhönkään.
Mikäs se teidän tilanne nyt onkaan? Jos jäät leskeksi, oletko valmis lähtemään kodistasi?
Ei tarvitse lähteä mihinkään. On sen verran muutakin varallisuutta ja hyvät tulot, että ei hätää. Voin maksaa lasten perintöverotkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuota ei voi muuttaa niin että olisi kohtuullinen kaikille osapuolille?
Olen valmis äänestämään eduskuntavaaleissa sitä ihmistä, joka lupaa ajaa vanhan lain muuttamista. Jouduin avioliitossa kärsimään puolisoni saaman perinnön aiheuttamasta harmista. Se ei liittynyt leskeen, mutta muun henkilön oikeuteen asua puolisoni perimässä omakotitalossa. Perintöverot kyllä otettiin ja puolisoni opiskeli, meillä oli pienikokoisena syntynyt vauva. Silloisessa asuinmaassa ei ollut kattavaa päivähoitoa, että en voinut mennä työhönkään.
Mikäs se teidän tilanne nyt onkaan? Jos jäät leskeksi, oletko valmis lähtemään kodistasi?
En ole enää avioliitossa ja eksäkin on kuollut. Erossa minä jouduin maksamaan eksälle tasinkoa, koska olin saanut pienen perinnön hyvin nuukasti eläneeltä äidiltäni. Eksmiehen suku on jälkeenpäin ihmetellyt tätä asiaa, mutta näin se meni. Se, että mieheni avioliiton alussa sai ei-myytävissä-olevan talon perintönä, johtui muista syistä. Siinä ei ollut ketään leskeä asumassa vaan joku muu henkilö, jolle vainaja oli jättänyt asumisoikeuden. Se sattui vastaperustetun perheemme kannalta huonoon aikaan, kun oltiin heikossa tilanteessa taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei saa edes lainaa välttämättä remontteihin ja vaikka saisikin niin ihan älytöntä, että sitä maksaa asunnosta jossa ei asu
Maksaahan omistaja sijoitusasuntojensakin rempat vaikka ei niissä itse asu.
Aivan eri asia, koska omistaja perii vuokraa, jolla kulut katetaan. Leskeltä ei voi periä vuokraa. Lesken kuitenkin pitää maksaa juoksevat kulut, joihin kuuluu myös hoitovastike. Rahoitusvastikketta voidaan periä niin paljon, että se yhdessä hoitovastikkeen kanssa vastaa käypää vuokratasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei saa edes lainaa välttämättä remontteihin ja vaikka saisikin niin ihan älytöntä, että sitä maksaa asunnosta jossa ei asu
Maksaahan omistaja sijoitusasuntojensakin rempat vaikka ei niissä itse asu.
Sijoitusasunnon omistajalla onkin asunnostaan tuloja. Lesken asumisoikeuden alaisen omistajalla on asunnosta vain menoja niin kauan kuin leski asuu siinä. Lisäksi sijoitusasunnon hankkiminen on täysin vapaaehtoista, kun taas perintöasunnon voi saada tahtomattaan. Perinnöstä luopuminen ei ole aina mahdollista, jos asunto menisi sitten alaikäisten lasten harmiksi.
Miten sitten toimitaan jos työtön köyhä ei pysty maksamaan perintöveroja ja joutuu ulosottoon? Miten silloin lesken asunnolle käy? Entä kun työtön köyhä hakee toimeentulo tukea elääkseen ja hänellä on omaisuutta mutta vain paperilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuota ei voi muuttaa niin että olisi kohtuullinen kaikille osapuolille?
Olen valmis äänestämään eduskuntavaaleissa sitä ihmistä, joka lupaa ajaa vanhan lain muuttamista. Jouduin avioliitossa kärsimään puolisoni saaman perinnön aiheuttamasta harmista. Se ei liittynyt leskeen, mutta muun henkilön oikeuteen asua puolisoni perimässä omakotitalossa. Perintöverot kyllä otettiin ja puolisoni opiskeli, meillä oli pienikokoisena syntynyt vauva. Silloisessa asuinmaassa ei ollut kattavaa päivähoitoa, että en voinut mennä työhönkään.
Mikäs se teidän tilanne nyt onkaan? Jos jäät leskeksi, oletko valmis lähtemään kodistasi?
En ole enää avioliitossa ja eksäkin on kuollut. Erossa minä jouduin maksamaan eksälle tasinkoa, koska olin saanut pienen perinnön hyvin nuukasti eläneeltä äidiltäni. Eksmiehen suku on jälkeenpäin ihmetellyt tätä asiaa, mutta näin se meni. Se, että mieheni avioliiton alussa sai ei-myytävissä-olevan talon perintönä, johtui muista syistä. Siinä ei ollut ketään leskeä asumassa vaan joku muu henkilö, jolle vainaja oli jättänyt asumisoikeuden. Se sattui vastaperustetun perheemme kannalta huonoon aikaan, kun oltiin heikossa tilanteessa taloudellisesti.
Omaan testamenttiin kannattaa laittaa ehto, että perinnönsaajan puolisolla ei ole avio-oikeutta perintöön. Jos ei ole muuta syytä tehdä testamenttia, niin ainakin tämä kannattaa tehdä, koska eroaminen on niin yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Sen takia tuollainen laki on, kun perilliset muuten ahneuksissaan heittäisivät leskeksi jääneet mummot ja papat ulos omista kodeistaan.
Kyse on minun käsittääkseni usein siitä että perikuntaa joutuu perunkirjoituksen valmistuttua maksamaan perintöverot osuudestaan siihen asuntoon. He eivät saa rahojaan takaisin ennenkuin asunto voidaan myydä. Mihin voi todellakin mennä ikuisuus lesken asumisoikeuden takia. Perintöveroa ei voi siirtää tulevaisuuteen , se tulee maksettavaksi onpa omaisuus myyty tai ei. Kaikella rakkaudella mummoja ja pappoja kohtaan niin onhan se Aika ikävä tilanne 3 lapsen pienituloisella perheellä maksella tuhansia euroja veroa omaisuudesta jota ei saa ehkä vuosikymmeniin itselleen.
Etkö vielä ymmärrä että on LAKIIN perustuva OIKEUS? Moneen kertaan kerrottu jo