Minkä helv..in takia isot lottovoitot menevät aina niille urpoille jotka eivät halua lopettaa työntekoa tai nauttia rahoistaan muuten?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nauttii niistä rahoista. Kaikki ei vaan ole sellaisia että odottaisivat vesi kielellä että pääsee törsäämään turhuuksiin. Me joilla on rahaa, tiedämme että ei siitäkään turhan ostelemisesta nauti pitkään. Itse asiassa se alkaa aika nopeasti inhottaa kunhan tarpeelliset lelut on hankittu.

"Alkaa inhottaa aika nopeasti, kunhan tarpeelliset lelut on hankittu" - tapaus2:  miten kertoa olevansa täysin mielikuvitukseton kertomatta, että on täysin mielikuvitukseton.

Ihmiset joilla on aina ollut rahaa, ovat tottuneet siihen ja sen käyttö on heille luonnollinen osa elämää. Ei siinä mikään inhota.

Itse ostaisin uuden purjeveneen ja lähtisin kiertämään maapalloa läheisten kanssa. Kiertäisin kaikki maailman upeimmat kolkat, sukeltaisin koralliriutoilla, näkisin ja kokisin paratiisisaaret Tyynellämerellä..

Kaikista naurettavimpia on ne juntit jotka haluaa pakottaa muille oman elämäntapansa ja arvomaailman.

No ensi järkytyksessä saattaa sanoa mitä vaan.  Mutta työ voi olla joillekin tärkeä elämänsisältö,  jonka jättäminen muuttaa identiteettiä ja eristää  monista asioista.   Voihan olla, että suhde työhön muuttuu rahojen myötä ja alkaa tehdä jotain muuta työtä kuin entistä, mutta se on niin iso elämänmuutos joka tapauksessa, että hyvin ymmärrän, jos sanoo, ettei työtä halua jättää.

Kummallista muutenkin, että kuvitellaan, että elämä ilman töitä olisi joku onni ja autuus.  Tylsäksi käy elämä, jos vain itseään hemmottelee ja vaikka reissaa viiden tähden hotelleissa, kyllä siihenkin kyllästyy.  Se, että tekee jotain merkityksellistä, on usein paljon enemmän elämänsisältöä tuova asia. 

Vierailija kirjoitti:

No ensi järkytyksessä saattaa sanoa mitä vaan.  Mutta työ voi olla joillekin tärkeä elämänsisältö,  jonka jättäminen muuttaa identiteettiä ja eristää  monista asioista.   Voihan olla, että suhde työhön muuttuu rahojen myötä ja alkaa tehdä jotain muuta työtä kuin entistä, mutta se on niin iso elämänmuutos joka tapauksessa, että hyvin ymmärrän, jos sanoo, ettei työtä halua jättää.

Kummallista muutenkin, että kuvitellaan, että elämä ilman töitä olisi joku onni ja autuus.  Tylsäksi käy elämä, jos vain itseään hemmottelee ja vaikka reissaa viiden tähden hotelleissa, kyllä siihenkin kyllästyy.  Se, että tekee jotain merkityksellistä, on usein paljon enemmän elämänsisältöä tuova asia. 

On totta että ihminen tarvitsee jotain merkitystä tuovaa elämänsä. Itse kyllä lopettaisin työt toisen palveluksessa jos voittaisin ison summan. Tekisin vapaaehtoistyötä tai perustaisin oman yrityksen, en olisi enää toisten käskytettävä todellakaan.

Luulen, että on ihan fiksua jatkaa kuten ennenkin. Herättää melkoisesti kateutta, jos paljastaa voittaneensa 74 miljoonaa euroa. Itse irtisanoutuisin vasta aikaisintaan seuraavana kesänä kun olisi suunnitelma edetä matalalla profiililla.

Varmasti lopettavat työt, mutta tuntuu kerskumiselta sanoa lehdelle muuta. Meillä on joku sisäänrakennettu nöyryys, kysyttäessä ei varmaan myönnetä edes että vaihdetaan Presidenttiin.

Tai sitten kukaan ei halua uskoa itsestään, että luksuselämä oikeasti kiehtoisi.

Sitten on näitä, joilla kajahtaa nuppi ja kohta onkin kaikki rahat menny kankkulan kaivoon.

Vierailija kirjoitti:

No ensi järkytyksessä saattaa sanoa mitä vaan.  Mutta työ voi olla joillekin tärkeä elämänsisältö,  jonka jättäminen muuttaa identiteettiä ja eristää  monista asioista.   Voihan olla, että suhde työhön muuttuu rahojen myötä ja alkaa tehdä jotain muuta työtä kuin entistä, mutta se on niin iso elämänmuutos joka tapauksessa, että hyvin ymmärrän, jos sanoo, ettei työtä halua jättää.

Kummallista muutenkin, että kuvitellaan, että elämä ilman töitä olisi joku onni ja autuus.  Tylsäksi käy elämä, jos vain itseään hemmottelee ja vaikka reissaa viiden tähden hotelleissa, kyllä siihenkin kyllästyy.  Se, että tekee jotain merkityksellistä, on usein paljon enemmän elämänsisältöä tuova asia. 

Mutta kun niitä merkityksellisiä asioita voi tehdä ilman, että se on työ. En minä missään viiden tähden hotelleissa viihtyisi, mutta keksisin kyllä mielekästä tekemistä vaikka kuinka paljon. Olen ollut viimeiset 6kk sairauslomalla, enkä vielä ole tylsistynyt, vaikken voi edes tehdä kaikkia asioita, joihin terveenä pystyisin. 

Mä en haluais voittaa noin valtavaa summaa, eihän sitä tällainen tyhmä tavis edes tajua. 1 milli riittäis mainiosti kun ikääkin jo on, saisi vanhuudenturvaa siitä.

Mulla on suunnitelma täysin valmis, ei ole vapaa-ajan ongelmia. Ostaisin tuosta erään myynnissä olevan rantatontin ja rakentaisin sinne uuden talon sekä keskittyisin oikeasti kiinnostavaan vapaaehtoistyöhön ja harrastuksiin. Nykyisen turhauttavan päivätyön lopettaisin välittömästi, työuraa on jo takana 30 vuotta joten riittää minulle.

Elämäni parasta aikaa olivat nuoruuden työttömyysjaksot liiton korvauksilla joskus 90-luvulla. Sai tehdä aivan mitä lystäsi ja oli rahaa tehdä mitä halusi. En ymmärrä ihmisiä jotka kaipaavat työyhteisöä. Yhteenkään edellisten työpaikkojen työkavereihin en ole pitänyt enää mitään yhteyttä. Miksi pitäisin? Ystävät ovat asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne monet sanoo alkujärkytyksissään, että työnteko jatkuu, mutta kun asiaa on tutkittu (esim. ne eurojaskan porukkamiljonäärit), niin moni jää vähin äänin töistä pois jonkun ajan päästä, kun summa alkaa konkretisoitua.

Jep, harvalla on suunnitelmat valmiina mitä sitten tapahtuu kun muuttuu miljonäärksi

Mulla on. Minusta tulee miljonääri seuraavan 10 vuoden aikana. Nyt on puoli miljoonaa kasassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat suomalaiset on sisimmältään syntyneet orjaksi eivätkä osaa ajatella oravanpyörän ulkopuolelle. Vapaus pelottaa.  Siksi moni, varsinkin vanhemman sukupolven kasvatti, ei uskalla hypätä tuntemattomaan. 

Moni tarvitsee arkeensa rytmiä ja kavereita ja työ antaa noita molempia. Työtön ja miljonääri joka ei käy töissä on oikeastaan samalla viivalla.

No joo, mutta ei tuon jälkeen olla enää kavereitten kanssa samalla viivalla. Toinen on monimiljonääri ja muut tavan duunareita. Voi alkaa olla hankalaa jutustella entiseen tyyliin. Siksikin useimmat luovuttaa pian ja jää pois duunista.

 

Vaikea keskustella työkavereiden kanssa kahvin hinnan noususta jos itsellä on 74 miljoonaa tilillä.

Itseasiassa ei ole. Voi ostaa Kultakatriinaa S-marketin Xtran parin euron kahvipaketin sijaan.

Täälläpäin eräs väkivaltainen ja harvinaisen epämiellyttävä mies voitti miljoonan. Ja ei todellakaan peitellyt asiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remontti hiukan outoa voittajalle kun voisi yhtä hyvin pistää jo vanhan sileäksi ja uutta tilalle?

 

Samaa mietin, täytyy olla ennestään jo hieno talo kun rahoilla saisi vaikka minkä palatsin.

No itse asun 120 vuotiaassa sukutalossa, jollaisia ei nykypäivänä oikein edes rahalla saa, koska rakennusmääräykset ja talolla on tunnearvoa aika paljon itselle ja koko suvulle. Olen remontoinut sitä nytkin, mutta ai että mitä kaikkea saisi tehtyä kun ei tarvitsisi budjettia miettiä!

Toki ensimmäisenä hankkisin varmasti varainhoitajan (olen talousalan ihminen itsekin, että jotain ymmärrystä on). Sijoittaisin yhden parikymmentä miljoonaa ainakin heti.

Lopettaisin palkkatyöt heti kun löytyy jatkaja. Rakastan työtäni, työkavereitani ja työpaikkaani, mutta minulla on muutakin elämää eli enpä jaksa uskoa, että viettäisin 40 h/vko toimistolla deadlineja vastaan kun saisin päättää omasta ajastani. Ehkä voisin korkeintaan haluta omistaa siivun nykyistä työpaikkaani.  

Makselisin kaikki perheeni ja lähipiirini lainat pois ja tekisin varmaan listaa ystävistä, joille antaisin siivun voitostani. Olisi tosi itsekästä käyttää kaikki itse, en uskoisi pystyväni sellaiseen vaan haluaisin jakaa siitä muillekin. 

Tykkään rakentaa ja remontoida eli todennäköisesti ostelisin remonttikohteita, joita saisi sitten laittaa ilman, että tarvitsisi miettiä budjettia. Näitä sitten myyntiin ja vuokralle. Tässä tulisi myös työllistettyä paljon väkeä siinä sivussa, samoin kuin oman talon remontoinnissa.

Lahjoittaisin parille paikalliselle yhdistykselle ja seuralle rahaa, jonka toiminnassa olen ollut mukana.

Matkailisin niin maan perkuleesti ja lisäksi käyttäisin suuria summia ravintoloihin, ulkonäkööni, hierojiin ym.

Autoa en varmaan edes vaihtaisi, niin kauan kuin se toimii, koska pidän nykyisestä tosi paljon :D 

Siinähän sitä jo olisikin. Ei auta kuin laittaa taas Eurojaska vetämään :D

"Miksi keittelisin edes aamukahveja, kun on ammattilaisia, jotka voivat tehdä sen?"

En juo kahveja aamuisin, mutta jos joisin, niin en haluaisi ketään toista ihmistä hyppyyttää oman elämäni aikataulun mukaan. En kehtaisi vaatia heräämään yhtenä aamuna laittamaan kahvikone päälle klo 8, toisena klo 10:35 ja kolmantena jättää kahvitukset väliin, koska haluaisikin suoraan lounasta. 

Jos tekisi noin, vaikka voisin maksaa kuinka suuren korvauksen. Kenenkään toisen ei pidä joutua aikatauluvankeuteen minun takiani. 

"Kummallista muutenkin, että kuvitellaan, että elämä ilman töitä olisi joku onni ja autuus.  Tylsäksi käy elämä, jos vain itseään hemmottelee ja vaikka reissaa viiden tähden hotelleissa, kyllä siihenkin kyllästyy.  Se, että tekee jotain merkityksellistä, on usein paljon enemmän elämänsisältöä tuova asia. "

Kummallisempaa on se, että te jotkut yritätte selittää, että nimenomaan hemmotteluun ja hotellissa asumiseen kyllästyy. Jos sinäkin olet noin helposti kyllästyvä, mikset puhu siitä, kuinka kyllästynyt olet työhösi, siis siihen työhön, jota et lopettaisi edes 74 miljoonasta eurosta. 

Suurimmalla osalla ei ole merkityksellistä ja suurta elämänsisältöä tuovaa työtä. Tuskin sinullakaan, mutta et uskalla sitä itsellesi myöntää.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi keittelisin edes aamukahveja, kun on ammattilaisia, jotka voivat tehdä sen?"

 

En juo kahveja aamuisin, mutta jos joisin, niin en haluaisi ketään toista ihmistä hyppyyttää oman elämäni aikataulun mukaan. En kehtaisi vaatia heräämään yhtenä aamuna laittamaan kahvikone päälle klo 8, toisena klo 10:35 ja kolmantena jättää kahvitukset väliin, koska haluaisikin suoraan lounasta. 

Jos tekisi noin, vaikka voisin maksaa kuinka suuren korvauksen. Kenenkään toisen ei pidä joutua aikatauluvankeuteen minun takiani. 

 

Tiedätkös, että on olemassa kahviloita ja ravintoloita, joissa ihmiset ihan työkseen laittelevat sinulle juuri sellaisia aamupaloja ja aterioita kuin haluat, hotelleista nyt puhumattakaan?

Tuo "aikatauluvankeus" on aika veikeä ilmaisu. Sehän voisi olla vaikkapa synonyymi työlle. Useimmat työt nimittäin oikeastaan ovat sitä, vaikka olisi liukuvia työaikoja tai ihan ns. vaativia asiantuntijatöitä etänä.

Vierailija kirjoitti:

"Kummallista muutenkin, että kuvitellaan, että elämä ilman töitä olisi joku onni ja autuus.  Tylsäksi käy elämä, jos vain itseään hemmottelee ja vaikka reissaa viiden tähden hotelleissa, kyllä siihenkin kyllästyy.  Se, että tekee jotain merkityksellistä, on usein paljon enemmän elämänsisältöä tuova asia. "

 

 

Kummallisempaa on se, että te jotkut yritätte selittää, että nimenomaan hemmotteluun ja hotellissa asumiseen kyllästyy. Jos sinäkin olet noin helposti kyllästyvä, mikset puhu siitä, kuinka kyllästynyt olet työhösi, siis siihen työhön, jota et lopettaisi edes 74 miljoonasta eurosta. 

Suurimmalla osalla ei ole merkityksellistä ja suurta elämänsisältöä tuovaa työtä. Tuskin sinullakaan, mutta et uskalla sitä itsellesi myöntää.

 

 

Niin ja aika kummallinen ajatus, että jos ei kävisi palkkatöissä, elämä olisi yhtä joutenoloa. Maailma on täynnä vapaaehtoistyötä, mahdollisuuksia perustaa miljoonien turvin vaikka minkälaista yritystoimintaa, jos haluaa jotain tehdä.  Aika käsittämätöntä, miten kapea joidenkin näkemys elämästä on. Että jos ei sitä 8-16 työtä ole niin on tuomittu yksinäisyyteen ja toimettomuuteen, mitään muuta ei ihminen voi omalla elämällään tehdä.