Mikä on suosikkikirjasi?
Aiemmasta ketjusta inspiroituneena. Kerro suosikkikirjasi, ja miksi juuri se?
Klassikko tai ihan joku muu, ei väliä!
Kommentit (208)
Lue Kurt Vonnegutilta ainakin kirjat : Teurastamo numero 5 ja Mestareiden aamiainen, John Irving iltä ainakin Garpin maailma. Timo K Mukan Ja kesän heinä kuolee. Vanhat tieteisromaanit - science fiction - ovat rajuja mielen kehittäjiä. Uusin kotimainen, Päivi Lukkarilan Skutsi. ( Sai viime vuonna nuorten kirjallisuuden Finlandia palkinnon ) Ja tietysti Mario Puzo Kummisetä ; kirjan tenttiminen tulisi olla oppivelvollisuuden suorittamisen edellytys - tosin herkemmät nuoret saisivat suorittaa sen vasta täytettyään 18 vuotta !
Luen niin paljon, että on mahdotonta valita sitä kaikkein parasta. Mutta elämäkerrat ovat suosikkejani.
Mikael Karvajalka
t. Reino-setä
Olen lukenut tuhansia kirjoja. Yksi "apina kaukaa" kerran jo edesmenneellä alustalla ehdotti lukemaan Leibnizin Monadologian. Sen lukeminen oli yllätyksekseni hieman "tahmaavaa". Olen kyllä lukenut filosofien tekstejä ihan monipuolisesti ennen ja jälkeen. Tuo jostain syystä piirtyi "taustakankaaseen". Ja palailee mieliin sirpaleina miten milloinkin linkittyen uuteen. Lukukokemus ei ollut ihastuttava ja notkea. Silti. Terveisiä vaan mahdolliselle luonteikkaalle perhoskoirallesi.
Mark Twainin kirjat erityisesti Huckleberry Finn ja Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo.
Aiemmin olisin sanonut ehdottomasti Taru Sormusten Herrasta mutta näköjään omiin suosikkeihinkin voi kyllästyä.
Melissa da Costa "Kaikki taivaan sini".
Ihana tarina sairaan miehen viimeisestä pakettiautomatkasta ja häneen tutustuneesta nuoresta naisesta. Pidän yleensä kovasti matkustuskirjoista ja aloin haaveilemaan, että pääsisin vielä joskus tässä elämässä patikoimaan Pyreneille.
Pidän monista kirjoista, mutta Ronja Ryövärintytär, siitä pidin jo nuorena ja pidän edelleen. Ajaton klassikko.
Ruutukokki : kodin paras keittokirja
Klassikko, jota tulee luettua säännöllisesti.
Mein kampf, suom. TAISTELUNI. Kirj. Aadolf Hitler.
Kyseinen oppikirja valaisee rakastettavasti Perussuomalaisuutta, sen aatteita, arvoja, tavoiteltavaa maailmajärjestystä. Ennen muuta peussuomalaisen valkoisen, arjalaisen, yli-ihmisen suhdetta alempiin ihmisrotuihin, kuten mongoleihin, mustiin ja kommunistisiin työläisiin sekä muuhun köyhälistöön.
SUOMI NOUSUUN !
Opin lukemaan 4- vuotiaana ja tuhansia kirjoja on historiassa..onneksi ( :
En tiedä parhaimmat mutta ensimmäiset oikeat kirjat, Sinuhe egyptiläinen ja Monte Criston kreivi.
Tänä päivänä kaikki dekkarit ja Millennium-sarjoista olen pitänyt.
Lucinda Riley ja Lucy Dillon. Monet kirjat heiltä tosi hyviä :)
L.M. Montgomery: Sininen linna
Se vaan on niin ihana! Olen lukenut sen jo varmaan yli 10 kertaa, ja joka kerta se on yhtä ihana! Ei liian lälly ja hyvä juoni ja kaunista kerrontaa!
Vierailija kirjoitti:
Mein kampf, suom. TAISTELUNI. Kirj. Aadolf Hitler.
Kyseinen oppikirja valaisee rakastettavasti Perussuomalaisuutta, sen aatteita, arvoja, tavoiteltavaa maailmajärjestystä. Ennen muuta peussuomalaisen valkoisen, arjalaisen, yli-ihmisen suhdetta alempiin ihmisrotuihin, kuten mongoleihin, mustiin ja kommunistisiin työläisiin sekä muuhun köyhälistöön.
SUOMI NOUSUUN !
Tämä on lähinnä harhaisen ihmisen tajunnan virtaa. Voisin veikata että jos Trump kirjoittaisi elämäkertansa itse se olisi vastaavaa tekstiä ilman ideologiaa.
Luin nuorena Lin Jutangin kirjoittaman 2-osaisen romaanin Lootus puhkeaa kukkaan, joka kertoi Mulan-nimisen naisen elämästä 11 vuotiaasta keski-ikään. Teoksessa kuvattiin mielenkiintoisesti ja laajalti Kiinan historiaa yli sata vuotta sitten. Luin saman teoksen nyt aikuisena uudestaan, ja se tuntui edelleen suosikkikirjaltani.
Marion Zimmer Bradley: Avalonin usvat
Kirjan tunnelma ja miten kerronta imaisee mukaansa on aivan eeppinen kuin ei lukisi kirjaa vaan olisi tapahtumien keskellä.
Viisikko jälleen yhdessä.
Klassikko on.
Nämä jäivät perustelematta.
Susikoira Kazan on oman lajityyppinsä ehdoton klassikko. Aivan erinomainen koirakirja myös tavallaan. Humanisoi eläimiä, mutta on myös erittäin liikuttava paikoin. Niitä aika harvoja kirjoja joka on itseäni itkettänyt.
Täällä pohjan tähden alla on niin hyvä, että sen paremmin suomalaisista ei ole voitu kirjoittaa, ei ainakaan maalaisympäristön ihmisistä. Linna ymmärtää ihmisiä, joita hän kuvaa. niin hyviä kuin pahempia. Täällä pohjan tähden alla menee omassa arvioinnissa selvästi edelle Tuntemattomasta sotilaasta.
Mikael Karvajalka oli itselleni yllättävä helmi. Sitä itse asiassa saattaisi pitää Sinuhea parempana. Se on loistava seikkailukirja, siinä on viisautta kuten Sinuhessa, siinä on huumoria enemmän, mutta myös järkyttäviä hetkiä on. Karvajalan jatko-osa Mikael Hakim on juoneltaan luultavasti vielä parempi, kirjan 50 viimeistä sivua ovat huikeaa trilleriä, jossa lukija aavistelee kaikenlaista, mutta ei tiedä, miten tarina päättyy. Kuitenkin koko ihmiselämän kirjavuuden kuvauksen vuoksi laitoin Karvajalan edelle.
Siintävät vuoret ovat vakavampaa Huovista. Yksinkertainen vähäeleinen kuvaus maisemasta ja nuoren vaeltajaparin pojan ajatuksista. Kirja, josta kaikki eivät pidä. Sitä saattaa pitää naivina ja yksinkertaisena tarinana - mutta kyllä se on tarkkanäköinen eleetön tunnelman kuvaaja. Kaikkea ei kerrota, mutta lukija uppoaa rivien väliin ja tunnelmaan - ainakin jos on joskus ollut nuori poika ja liikkunut metsämaisemissa. Toinen Huovisen vakavampi huikean hyvä kirja on Pojan kuolema. Siinä vanha mestari näyttää, miten vähäelisesti ja aidosti kuvataan satuttavia asioita.