Lue keskustelun säännöt.
Mikä on suosikkikirjasi?
Aiemmasta ketjusta inspiroituneena. Kerro suosikkikirjasi, ja miksi juuri se?
Klassikko tai ihan joku muu, ei väliä!
Kommentit (255)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kustannusyhtiö Tammen Keltaisen kirjaston perustaneelta Jarl Hellemanilta jossain haastattelussa kysyttiin miksi Taru Sormusten Herrasta ei ole päätynyt Keltaiseen kirjastoon. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: Se ei ole kirjallisuutta. Itse olen samaan mieltä, se on jotain hömppää vailla mitään samaistumispintaa tai kiinnekohtaa oikeaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Kustannusyhtiö Tammen Keltaisen kirjaston perustaneelta Jarl Hellemanilta jossain haastattelussa kysyttiin miksi Taru Sormusten Herrasta ei ole päätynyt Keltaiseen kirjastoon. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: Se ei ole kirjallisuutta. Itse olen samaan mieltä, se on jotain hömppää vailla mitään samaistumispintaa tai kiinnekohtaa oikeaan elämään.
Olen joiltain osin samaa mieltä. Mutta en teilaa tämän takia fantasiakirjallisuutta, joka pitäisi ottaa ehkä laajemmin huomioon tälläisissä tapauksissa. Onhan olemassa fantasiakirjallisuutta, joka myös ottaa paremmin kiinnekohtia todellisuuteen.
Mutta pohtinut olen tätä niin että miksi sellaiset hyvin mustavalkoisesti hyvän ja pahan näkevät teokset on niin suosittuja varsinkin nuorilla, mukaanlukien Harry Potterit tai Tähtien sodat : mihin se peilautuu sinänsä, että näkeekö ihmiset he jotain muuta musta-valkoisesti, mitä peilaavat ehkä vähemmän tietoisesti? Vai onko maailma niin kiireinen että he käsittelevät sen avulla sitä mitä ei ehdi tietoisesti käsitellä?
Fantasiakirjallisuus on kuitenkin aika länsimainen ilmiö, kun lajityypit kehittyneet mm.elintason kasvun myötä. Ja monesti ns.todellisuuspakona sen kuluttajat perustelevat kiinnostustaan. Mutta se että kaikki on silti tavalla tai toisella kiinni todellisuudessa siltikin. Vaikka se Tolkienkin naputti TSH:ta autotallissa kirjoituskoneella vuosikaudet. Ja teoksen vahvuudet on siinä maailmassa, joka nimenomaan luodaan "irrallisena" ja kuvitteellisena pienintäkin yksityiskohtaa myöten, jossa paljon myös riittänyt tutkittavaa monet vuosikymmenet.
Vierailija kirjoitti:
Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.
Kevyemmistä Typerysten salaliitto ja High Fidelity. Teininä rakastin Bukowskia ja Henry Milleriä ja Steinbeckia. Pääsiäistraditiona Waltarin Ihmiskunnan viholliset ja Valtakunnan salaisuus.
Meillä on samoja teini-iän suosikkeja. Pidin myös Kurt Vonnegutista ja erityisen paljon John Irvingista.
Saatana saapuu Moskovaan on yksi raskaimmista lukukokemuksistani. Kirja oli pettymys.
Suosikkikirjani on Jumalat juhlivat öisin tai Kaikki isäni hotellit tai ehkä Garpin maailma.
Taru sormusten herrasta on minullakin kokenut inflaation elokuvahypen myötä. En oikei pidä elokuvatrilogian versiosta, liian mahtipontista paasausta ja taistelun mäiskettä. Aiempaan lukukokemukseen on hankala palata.
Täällä mainittiin Verne. Jules Verne oli lapsuuden suosikkikirjailijani, kirjat Salaperäinen saari ja Sukelluslaivalla naapallon ympäri luin monta kertaa. Muutamia vuosia sitten luin läjän Verneä nuorimmaiselleni iltasaduksi, mainittujen lisäksi Kapteeni Grantia etrimässä & Kapteeni Grantin lapset, Matka Maan keskipisteeseen ja Matka Kuuhun sekä Matka maailman ympäri 80:ssa päivässä.
Verne oli se, joka minut lapsena sai lumoutumaan kirjoista. Osansa asiaan oli 70-luvun lopussa telkussa pyörineellä sarjalla "Kapteeni Nemo" joka perustui "Salaoeräinen saari" - romaaniin.
t: nimim. Assburger
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko mainita tässä lapsuuteni mielikirja Kaislikossa suhisee.
Olen lukenut paljon klassikoita ja ns. hypetyskirjoja. Silti omat suosikkini löytyvät ihan perinteisistä "rivikirjoista", kuten Tuija Lehtisen Laura- ja Sara- sarjat, joita luin paljon nuorena ja palaan joskus edelleen, koska niistä tulee hyvä mieli.
Viime vuosilta pariin kertaan olen lukenut samoista syistä esim. Elina Pullin Kuumottava Pesänjako, Elina Kilkun Lasikatto ja Aino Leppäsen Pieni Pihapiiri pyörii.
Nykymaailman epävarmuudessa lukemisesta on tullut minulle eräänlaista eskapismia, jossa tällä hetkellä kaipaan nimenomaan kevyttä luettavaa. Voi olla, että joskus myöhemmin siirryn taas vakavampiin teoksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suon villi laulu, Delia Owens. Aivan huippu ensimmäisestä sanasta viimeiseen!
Septuakinta, Illijaan ja Odysseuksen seikkailut, Sota ja Rauha sekä Niko Saarisen elämänkerta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut paljon klassikoita ja ns. hypetyskirjoja. Silti omat suosikkini löytyvät ihan perinteisistä "rivikirjoista", kuten Tuija Lehtisen Laura- ja Sara- sarjat, joita luin paljon nuorena ja palaan joskus edelleen, koska niistä tulee hyvä mieli.
Viime vuosilta pariin kertaan olen lukenut samoista syistä esim. Elina Pullin Kuumottava Pesänjako, Elina Kilkun Lasikatto ja Aino Leppäsen Pieni Pihapiiri pyörii.
Nykymaailman epävarmuudessa lukemisesta on tullut minulle eräänlaista eskapismia, jossa tällä hetkellä kaipaan nimenomaan kevyttä luettavaa. Voi olla, että joskus myöhemmin siirryn taas vakavampiin teoksiin.
Törppö! Ethän sinä osaa edes lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Luolakarhun klaani"
Miehenä uin tuon sarjan, ensin meni hyvin, mutta sitten sankaritar Aula alkoi käyttäytymään sen verran ikävästi,vettä maku meni sarjasta, edes loppu ei enää pelastanut sitä alun tunnelmaa.
Olen nainen, mutta sama. Luolakarhun klaani oli vielä hyvä. Tai on vieläkin. Hevosten Laaksokin oli vielä ok, vaikka se alkoi jo aavistella tulevaa, kun Ayla kesytteli eläimiä ja keksi joka päivä jonkin uuden mullistavan keksinnön. Tapasi miehen, oppi kielen tietenkin helposti ja siitä se alamäki alkoi. Olen yrittänyt lukea jatko-osia, mutta ei vaan pysty.
Kannattaa lukea Ilmestyskirja. Siellä on kuvattu, mitä tulee tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on tähän aikaan sopivaa lukemista:
Me sotasankarit (Catch-22)
Me sotasankarit (engl. Catch-22) on Joseph Hellerin vuonna 1961 kirjoittama satiirinen mustan huumorin sävyttämä sotaromaani.
"Nimi Catch 22 viittaa sääntöön, jonka mukaan lentäjä saisi vapautuksen lennoilta ainoastaan todistamalla olevansa mielisairas. Toisaalta vapautuksen hakeminen hengenvaarallisilta lennoilta olisi nimenomaan järkevän ihmisen toimintaa. Vapautusta anova lentäjä siis todistaa jo hakemuksellaan olevansa täysjärkinen, eikä vapautusta näin ollen voida myöntää."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Me_sotasankarit
Astrid Lindgrenin Minä en tahdo nukkumaan
Lapsuuden suosikki ja tulin käsittämättömän onnelliseksi kun hankin tämän aikuisena kirjahyllyyni.
Mukava ketju, josta saa paljon hyviä lukuvinkkejä. :-)
Yksi hyvä kirja jota ei näytettäisi vielä mainittaneen täällä on Kotiopettajattaren Romaani.
Linnan Täällä Pohjantähden alla. Varsinkin osat 1 ja 2.
Jos pitää hitaasta tunnelmoinnista, niin samalta tekijältä myös mm."Hidas valssi" ja "Rajaseudun musiikkia" ihan mieleenpainuvia. Tunnelma on niissäkin tiivis ja kerronta hidasta, ei ihan yhtä romanttisia kuin Sillat.