Ärsyttää terapiapuhe

Vierailija kirjoitti:

Terapeutit varjelevat visusti kertomasta, että terapian asiakkaista 90 % on naisia ja 10 % miehiä. Miksi terapeutit eivät sano sitä suoraan? Miksi sitä salataan? Onko terapiassa jotakin salattavaa?

Terapiaan menevät uhrit, eivät väkivallantekijät (paitsi harvoissa tapauksissa). Ja mitä taas tulee miespuolisiin uhreihin, he oletettavasti häpeävät tilaansa ja selittelevät sitä pois. 

Sitä paitsi tuo 90/10 suhdeluku ei edes pidä paikkaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutit varjelevat visusti kertomasta, että terapian asiakkaista 90 % on naisia ja 10 % miehiä. Miksi terapeutit eivät sano sitä suoraan? Miksi sitä salataan? Onko terapiassa jotakin salattavaa?

 

Syynä on juurikin se, että vain 10% miehistä käy terapiassa. Paradoksi. Jos miehet osaisivat puhua muiden keinojen sijaan, kävisivät terapiassa, ei naistenkaan tarvitsisi käydä.

Tämä.

"Miten sinä suhtautuisit naapurin paperimies-Peraan, joka tulisi aidan yli pätemään lääkärisloganeillaan vain siksi, että kävi eilen lääkärissä. Ja tyrkyttäisi sinulle diagnoosia, että taitaa rouvalla olla skolioosi, kun mummon siskollakin oli.

Useimpia tuo ärsyttäisi tai huvittaisi. Mutta varmasti sinä vain toteaisit, että hänelläkin on oikeus käyttää lääkärisanastoa."

Kyllähän tätä tapahtuu, ja aika usein se, jolla itsellään tai jonka läheisellä on jokin tietty diagnoosi, tunnistaa saman diagnoosin muillakin tai osaa epäillä sitä. Ja monesti se osuu jopa oikeaan. Sanotaan nyt vaikka, että joku kertoo, että pitää jatkuvasti käydä pissalla, ja kohta naapurin paperimies-Pera sanoo, että tuolla tavalla se meidän Pirren diabetes alkoi.

Miksi nämä terapia puhetavalla lautassilmillä lässyttäjät itse sitten suuttuvat jos tuo puhetyyli on ookoo kun heille alkaa myös noin puhumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä tunnekasvatusta, ap. Sinulle opetetaan tunnetaitoja. 
Emotionaalinen koskemattomuutesi ja itsemääräämisoikeutesi ja yksityisyydensuojasi ei ole paskankaan arvoinen näille ihmisille, ovat todennäköisesti kasvatusalalla ja harjaantuneet lasten kanssa tämänlaiseen väkivaltaan ja manipulointiin, niin ei tunnu missään tehdä samoin aikuiselle. 

 

Tämä. Eli sellainen keskustelu ei ole tasa-arvoinen vaan se toinen kokee olevansa pätevä kouluttamaan toista näkyvästi kuten lasta.

****

Tuossa on joku oma siilipuolustusreaktio. 

Ainakin itse puhuisin terapiakieltä vain ihmiselle, jonka oletan olevani omalla tasollani ja kynenevä aikuiseen vuorovaikutukseen. 

Tyhmien ja tapausten, joiden suhteen toivo on menetetty, kanssa laskeudutaan heidän tasolleen tai otetaan etäisyys. 

Mua ärsyttää yli kaiken terapiapuhe fiktiossa nykyään. 

Yhtäkkiä henkilöt alkaa analysoimaan itseään tai muita täysin epäluonnollisella tavalla. Tai puhumaan tunteistaan ylianalyyttisella tavalla. Ikään luin tarkastelee niitä ulkopäin, sen sijaan että kokisi tunteita. 

Heittää mut ulos tarinasta joka kerta. 

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa opitaan mm. työkaluja selvitä masennuksesta, traumasta tms. Yksi työkalu on ilmiöiden, tilanteiden ja asioiden nimeäminen, jotta tiedostaa ne ja voi terapian ulkopuolella vaikuttaa niihin. Ajatus siitä, että terapeutti kieltäisi käyttämästä tätä sanastoa, "soo soo, tämä on ammattisanastoa, ei saa käyttää" on melko koominen, absurdi. Terapiatyö on ihmistyötä, ei voi verrata toisen ammatin ammattisanastoon, joka ei aina aukea ulkopuoliselle. 

Eihän sitä terapeutin tarvitsekaan kieltää. Aikuisella ihmisellä pitäisi olla itsellään sen verran tilannetajua, että ymmärtäisi jättää terapian terapiaan.

Kyllä, terapiassa voidaan oppia vaikkapa tunteiden nimeämistä. Mutta ne nimeämiset on tarkoitettu sille ihmiselle itselleen pään sisäistä työskentelyä varten. Vaikka terapeuttia kiinnostaakin kuunnella asiakkaansa tunneanalyysiä, niin ei muita ihmisiä ihan niin paljon kiinnosta. Niitä opittuja asioita voi nimetä itse itselleen, jotta ymmärtää itseään. Ihan siis vain oman pään sisällä. Niin me muutkin teemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin käymisen terapeutilla kun en jaksanut kuunnella sen lässytystä enkä jaksanut katsella sen mykkäkoulua. Välillä oli minuutti tolkulla hiljaa ja sitten kun avasi suunsa niin sieltä tuli pelkää lässytystä. Myöskään siitä en tykännyt että hän tuli joka kerta myöhässä paikalle oli kyse sitten läsnä tapaamisesta tai etätapaamisesta. 

 

Hän odotti sinun puhuvan. Sinä olit se terapoitava, ei hän. Jos et puhu, on vaikea tarttua ongelmiisi ja auttaa sinua. Siksi potilaan panos on oleellinen terapian onnistumiseksi.

Aikamoisen avuton terapeutti, jos ei osaa sanoa asiakkaalle, että odottaa hänen puhuvan. Tai kysyä, että mistä asiakas haluaisi tänään puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin käymisen terapeutilla kun en jaksanut kuunnella sen lässytystä enkä jaksanut katsella sen mykkäkoulua. Välillä oli minuutti tolkulla hiljaa ja sitten kun avasi suunsa niin sieltä tuli pelkää lässytystä. Myöskään siitä en tykännyt että hän tuli joka kerta myöhässä paikalle oli kyse sitten läsnä tapaamisesta tai etätapaamisesta. 

 

Oletko ns. vaikeasti ongelmainen = sinulla on jotain sellaista, että toiset ovat siitä kauhuissaan, eivätkä osaa suhtautua?

Sain tekoälyltä selville, että terapeutit alkavat käyttäytyä noin, kun asiakkaan tilanne ylittää heidän kantokykynsä joko hermostollisesti tai taidollisesti. Olen itse ollut ärsyyntynyt ihan samasta. Olen tilanteeltani todella vaikea asiakas, luonteeltani en. Siksi se on erityisesti loukannutkin. Käyttäydyn hyvin ja olen yhteystyöhaluinen ja -kykyinen ja terapeutti feidaa henkisesti,

Joo, se on jännä, että terapeutti ei tuollaisessa tilanteessa sano, että ikävä kyllä hänen osaamisensa ei riitä sinun hoitamiseesi. Vaan terapeutti jatkaa vain tapaamisia ja laskuttamista, vaikka tietää, ettei hänellä ole asiakkaalle mitään annettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutit varjelevat visusti kertomasta, että terapian asiakkaista 90 % on naisia ja 10 % miehiä. Miksi terapeutit eivät sano sitä suoraan? Miksi sitä salataan? Onko terapiassa jotakin salattavaa?

Kaikkihan terapiassa salataan. Ei kukaan tiedä mitä terapiassa tapahtuu. Siellä terapiassa on vain ne kaksi ihmistä, joilla toisella on valta toiseen. Ei kukaan voi tietää, vaikka se terapeutti hypnotisoisi asiakkaan hyppimään kenguruna ja nauraisi sille. Eikä kukaan tiedä, vaikka terapeutti juttelisi asiakkaan kanssa säästä tai katsoisi asiakkaan kanssa telkkarista olympialalaisia. Riittää, että terapeutti saa asiakkaan vakuutettua, että käynneistä on hyötyä ja että hän näkee asiakkaassa suurta edistystä.

Sillä asiakashan uskoo terapeutilta mitä tahansa. Sillä terapeutti on hänen viimeinen oljenkortensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutit varjelevat visusti kertomasta, että terapian asiakkaista 90 % on naisia ja 10 % miehiä. Miksi terapeutit eivät sano sitä suoraan? Miksi sitä salataan? Onko terapiassa jotakin salattavaa?

 

Terapiaan menevät uhrit, eivät väkivallantekijät (paitsi harvoissa tapauksissa). Ja mitä taas tulee miespuolisiin uhreihin, he oletettavasti häpeävät tilaansa ja selittelevät sitä pois. 

 

Sitä paitsi tuo 90/10 suhdeluku ei edes pidä paikkaansa. 

Kyllä väkivallantekijätkin menevät terapiaan. Terapiassa he ovatkin yhtäkkiä uhreja, ja saavat terapeutilta empatiaa. Sillä hyvä terapeuttihan on empaattinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä tunnekasvatusta, ap. Sinulle opetetaan tunnetaitoja. 
Emotionaalinen koskemattomuutesi ja itsemääräämisoikeutesi ja yksityisyydensuojasi ei ole paskankaan arvoinen näille ihmisille, ovat todennäköisesti kasvatusalalla ja harjaantuneet lasten kanssa tämänlaiseen väkivaltaan ja manipulointiin, niin ei tunnu missään tehdä samoin aikuiselle. 

 

Tämä. Eli sellainen keskustelu ei ole tasa-arvoinen vaan se toinen kokee olevansa pätevä kouluttamaan toista näkyvästi kuten lasta.

 

****

Tuossa on joku oma siilipuolustusreaktio. 

 

Ainakin itse puhuisin terapiakieltä vain ihmiselle, jonka oletan olevani omalla tasollani ja kynenevä aikuiseen vuorovaikutukseen. 

 

Tyhmien ja tapausten, joiden suhteen toivo on menetetty, kanssa la

Ai tyhmien tapausten kanssa joidenka kanssa ei ole toivoa... Eli myönnän että projektimaisesti leikit jotain psykologia, joko on toivoa tai ei (sinun perspektiivistä) ja sitten niitä terapioit joilla on toivoa ja ne ketkä eivät tykkää että puhut heille kuin terapian asiakkaille katkaiset välit? Huh minkä kuuloinen ihminen olet. Kannattaisiko ennemmin keskittyä katsomaan sinne peiliin ja terapioida sitä tyyppiä kuka sieltä näkyy ja ihan koittaa sitä toivoa löytämään sitä kautta elämään muiden lokeroinnin sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä tunnekasvatusta, ap. Sinulle opetetaan tunnetaitoja. 
Emotionaalinen koskemattomuutesi ja itsemääräämisoikeutesi ja yksityisyydensuojasi ei ole paskankaan arvoinen näille ihmisille, ovat todennäköisesti kasvatusalalla ja harjaantuneet lasten kanssa tämänlaiseen väkivaltaan ja manipulointiin, niin ei tunnu missään tehdä samoin aikuiselle. 

 

Tämä. Eli sellainen keskustelu ei ole tasa-arvoinen vaan se toinen kokee olevansa pätevä kouluttamaan toista näkyvästi kuten lasta.

 

****

Tuossa on joku oma siilipuolustusreaktio. 

 

Ainakin itse puhuisin terapiakieltä vain ihmiselle, jonka oletan olevani omalla tasollani ja kynenevä aikuiseen vuorovaikutukseen. 

 

Tyhmien ja tapausten, joiden suhteen toivo on menetetty, kanssa la

tyhmien tapausten kanssa joidenka kanssa ei ole toivoa... Eli myönnät että projektimaisesti leikit jotain psykologia, joko on toivoa tai ei (sinun perspektiivistä) ja sitten niitä terapioit joilla on toivoa ja ne ketkä eivät tykkää että puhut heille kuin terapian asiakkaille katkaiset välit? Huh minkä kuuloinen ihminen olet. Kannattaisiko ennemmin keskittyä katsomaan sinne peiliin ja terapioida sitä tyyppiä kuka sieltä näkyy ja ihan koittaa sitä toivoa löytämään sitä kautta elämään muiden lokeroinnin sijaan.

Ei toivoa = en elättele turhaa toivoa ihmissuhteen suhteen eli mikään terapiapuhe ei tule korjaamaan suhteessa olevia ongelmia

Tyhmä = ihmiselle puhutaan sillä tasolla mitä hän on, sama pätee siihenkin, mitä muut puhuvat minulle, kun minua viisaampi puhuu minulle, hän sovittaa sanomansa arvioimaansa vastaanottokykyyni

Näitä kyökkipsykologeja on nähty, kuvittelevat olevansa rautaisia ammattilaisia kerran jotain lukeneena. 

Suuttuvat tosin verisesti ja lähtevät kaulaheltat heiluen, kun heihin käyttää heidän omia tekniikoitaan.