Ärsyttää terapiapuhe

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa on kolme osapuolta: potilas, käyty keskustelu ja terapeutti. Jos potilas itse ei ole valmis tekemään töitä oman hyvinvointinsa eteen, ei terapiasta ole hyötyä.

Tämä on ihan parhautta - syyllistää asiakas jos homma ei pelitä 😅 120 euroa/60 min ja jos homma kusee, on syy aina maksajassa!

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa on kolme osapuolta: potilas, käyty keskustelu ja terapeutti. Jos potilas itse ei ole valmis tekemään töitä oman hyvinvointinsa eteen, ei terapiasta ole hyötyä.

Ilman muuta vika voi olla potilaassa. Mutta vika voi olla myös niissä muissa osapuolissa. Vaikka potilas olisi miten motivoitunut, niin ei terapia toimi, jos terapeutti on ammattitaidoton.

Tarjoan tähän sellaisen näkökulman että itselläni on kaveri joka kommentoi omaa elämääni ja tekemiäni ratkaisuja todella karun suoralla tavalla. Siihen pisteeseen asti, että kutsuu idiootiksi jos en noudata hänen neuvojaan. Jos itse kommentoin jonkun toisen elämää ja asioita niin pyrin olemaan diplomaattinen ja ymmärtää erilaisia nyansseja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mitään terapiapuhetta, vaan ne ovat sanoja, joilla ilmaista itseään. Ei ole olemassa sanoja, käsitteitä ja ilmaisuja, joita vain psykologit tai terapeutit saavat käyttää. He eivät omista sanastoa, ovat ihmisiä siinä missä me muutkin. Ap, sinua ärsyttää se, että joku kykenee ilmaisemaan erilaisia tunteita. Tunteet ärsyttävät sinua, niistä keskustelu, ei mikään "terapiapuhe". Olisit edes rehellinen, kerran kuulut näihin "totuudenpuhujiin" ja "rehellisiin".

 

Kyllä psykologit ja terapeutit käyttävät ammattisanastoa ihan siinä missä paperimies, lääkäri tai maanviljelijäkin.

Ap:n esimerkki toisen puheen toistamisesta ei kyllä ole mitään tunteiden ilmaisua myöskään.

 

Toki he käyttävät ammattisanastoa, mutta kuten yllä todettiin, ei

Miten sinä suhtautuisit naapurin paperimies-Peraan, joka tulisi aidan yli pätemään lääkärisloganeillaan vain siksi, että kävi eilen lääkärissä. Ja tyrkyttäisi sinulle diagnoosia, että taitaa rouvalla olla skolioosi, kun mummon siskollakin oli.

Useimpia tuo ärsyttäisi tai huvittaisi. Mutta varmasti sinä vain toteaisit, että hänelläkin on oikeus käyttää lääkärisanastoa.

Terapiassa opitaan mm. työkaluja selvitä masennuksesta, traumasta tms. Yksi työkalu on ilmiöiden, tilanteiden ja asioiden nimeäminen, jotta tiedostaa ne ja voi terapian ulkopuolella vaikuttaa niihin. Ajatus siitä, että terapeutti kieltäisi käyttämästä tätä sanastoa, "soo soo, tämä on ammattisanastoa, ei saa käyttää" on melko koominen, absurdi. Terapiatyö on ihmistyötä, ei voi verrata toisen ammatin ammattisanastoon, joka ei aina aukea ulkopuoliselle. 

Mä lopetin käymisen terapeutilla kun en jaksanut kuunnella sen lässytystä enkä jaksanut katsella sen mykkäkoulua. Välillä oli minuutti tolkulla hiljaa ja sitten kun avasi suunsa niin sieltä tuli pelkää lässytystä. Myöskään siitä en tykännyt että hän tuli joka kerta myöhässä paikalle oli kyse sitten läsnä tapaamisesta tai etätapaamisesta. 

Paras kohtaamani terapeutti, jolla oli pitkä ura takanaan, ikää ja empatiaa, opetti mm. käsitteitä kuten omat rajat, resilienssi, narsisti ja projisointi. Näistä oli huomattava apu jatkossa. En käytä sanastoa enää joka päivä, mutta oman pääni sisällä kykenen nimeämään eri tilanteissa tapahtuvia ilmiöitä paremmin kuin ennen. En näe tässä muuta kuin positiivisia puolia. Aikamoista stasi-meininkiä olisi "kieltää" näiden sanojen käytön maallikoilta.

Se on sitä tunnekasvatusta, ap. Sinulle opetetaan tunnetaitoja. 
Emotionaalinen koskemattomuutesi ja itsemääräämisoikeutesi ja yksityisyydensuojasi ei ole paskankaan arvoinen näille ihmisille, ovat todennäköisesti kasvatusalalla ja harjaantuneet lasten kanssa tämänlaiseen väkivaltaan ja manipulointiin, niin ei tunnu missään tehdä samoin aikuiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin käymisen terapeutilla kun en jaksanut kuunnella sen lässytystä enkä jaksanut katsella sen mykkäkoulua. Välillä oli minuutti tolkulla hiljaa ja sitten kun avasi suunsa niin sieltä tuli pelkää lässytystä. Myöskään siitä en tykännyt että hän tuli joka kerta myöhässä paikalle oli kyse sitten läsnä tapaamisesta tai etätapaamisesta. 

Hän odotti sinun puhuvan. Sinä olit se terapoitava, ei hän. Jos et puhu, on vaikea tarttua ongelmiisi ja auttaa sinua. Siksi potilaan panos on oleellinen terapian onnistumiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin käymisen terapeutilla kun en jaksanut kuunnella sen lässytystä enkä jaksanut katsella sen mykkäkoulua. Välillä oli minuutti tolkulla hiljaa ja sitten kun avasi suunsa niin sieltä tuli pelkää lässytystä. Myöskään siitä en tykännyt että hän tuli joka kerta myöhässä paikalle oli kyse sitten läsnä tapaamisesta tai etätapaamisesta. 

Oletko ns. vaikeasti ongelmainen = sinulla on jotain sellaista, että toiset ovat siitä kauhuissaan, eivätkä osaa suhtautua?

Sain tekoälyltä selville, että terapeutit alkavat käyttäytyä noin, kun asiakkaan tilanne ylittää heidän kantokykynsä joko hermostollisesti tai taidollisesti. Olen itse ollut ärsyyntynyt ihan samasta. Olen tilanteeltani todella vaikea asiakas, luonteeltani en. Siksi se on erityisesti loukannutkin. Käyttäydyn hyvin ja olen yhteystyöhaluinen ja -kykyinen ja terapeutti feidaa henkisesti, on jäykkä, hymyilee tyhjästi, hymisee, yrittää ratkoa jotain toissijaisia ongelmia tai selittää asioita (jotka tietää jokainen). 

Suoraa puhuminen ja mielipiteen sanominen ovat ainakin minun kohdallani varmin tie mielen pahoittamiseen, joten olen hiljaa tai pysyn kaukana ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on vielä jossain määrin siedettävää, että siihen kuluu vain aikaa (ja rahaa). Traumapotilaana kokemus kahdelta eri vuosikymmeneltä on se, että väärä terapia pahensi terveydentilaa. Kolmatta ei tule. 

Tuo ehkä onkin tyypillistä. Traumojakin on mahdollista hoitaa. Mutta on vaikea löytää sitä terapeuttia, joka oikeasti osaa hoitaa niitä. Eli moni terapeutti alkaa tuosta vain hoitamaan traumojakin, vaikka todellista osaamista siihen ei olekaan. Tässä peräänkuuluttaisin terapeuttien vastuuta.

Tämäpä juuri. Itse poissuljen 95 % terapeuteista ja sitten niistä jäljelle jäävistä 95 % sulkee pois minut. Ja sittenkin vielä voi olla, että suurista puheistaan huolimatta terapeutti ei oikeasti tiennytkään, mihin lähti ja homma alkaa sakata pahasti. Ja minulta menee siinä loppukin terveys samalla ja saa jatkaa huonommasta pisteestä kuin ennen terapiaa. Ja terapia on sitten taas toisintantut sitä alkuperäistä traumaa pahimmillaan kahdesti viikossa. 

Hyvä ketju! Tunnustan tällaisen ihmisen lähipiiristäni. Tällä henkilöllä on tuo aloittajan kuvaama tapa puhua ja vielä usein etunimeä käyttäen "Kyyllä Maisa, minä kuulen sinua: hyvin osasit Maisa sanoittaa kokemasi..", tulee fyysisesti epänormaalin lähelle keskustelutilanteissa, tuijottaa intensiivisesti suoraan silmiin pää hieman kallellaan ja lopuksi antaa halauksen mikä on kestoltaan taas aivan hirvittävän pitkä..

Hänen seurassaan on vain epämukava olla.

Vierailija kirjoitti:

Tarjoan tähän sellaisen näkökulman että itselläni on kaveri joka kommentoi omaa elämääni ja tekemiäni ratkaisuja todella karun suoralla tavalla. Siihen pisteeseen asti, että kutsuu idiootiksi jos en noudata hänen neuvojaan. Jos itse kommentoin jonkun toisen elämää ja asioita niin pyrin olemaan diplomaattinen ja ymmärtää erilaisia nyansseja. 

 

Olet (ehkä liiankin) diplomaattinen ja ymmärtävä, kun ystävällä on tilaa toimia noin (ne RAJAT!). 

Vierailija kirjoitti:

Tarjoan tähän sellaisen näkökulman että itselläni on kaveri joka kommentoi omaa elämääni ja tekemiäni ratkaisuja todella karun suoralla tavalla. Siihen pisteeseen asti, että kutsuu idiootiksi jos en noudata hänen neuvojaan. Jos itse kommentoin jonkun toisen elämää ja asioita niin pyrin olemaan diplomaattinen ja ymmärtää erilaisia nyansseja. 

Tämä on oma keskustelun aloitus aiheesta Juntti kontrolloiva ystävä joka olevinaan puhuu suoraan, mutta on vain ilkeä. 

Eri aihe kuin tämä keskustelu 👍

Ei siinä mitään. Moni varmasti tuntee ja tietää tuollaisenkin ihmistyypin, että ei kun vaan tekemään uutta keskustelua siitä aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä tunnekasvatusta, ap. Sinulle opetetaan tunnetaitoja. 
Emotionaalinen koskemattomuutesi ja itsemääräämisoikeutesi ja yksityisyydensuojasi ei ole paskankaan arvoinen näille ihmisille, ovat todennäköisesti kasvatusalalla ja harjaantuneet lasten kanssa tämänlaiseen väkivaltaan ja manipulointiin, niin ei tunnu missään tehdä samoin aikuiselle. 

Tämä. Eli sellainen keskustelu ei ole tasa-arvoinen vaan se toinen kokee olevansa pätevä kouluttamaan toista näkyvästi kuten lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin käymisen terapeutilla kun en jaksanut kuunnella sen lässytystä enkä jaksanut katsella sen mykkäkoulua. Välillä oli minuutti tolkulla hiljaa ja sitten kun avasi suunsa niin sieltä tuli pelkää lässytystä. Myöskään siitä en tykännyt että hän tuli joka kerta myöhässä paikalle oli kyse sitten läsnä tapaamisesta tai etätapaamisesta. 

 

Hän odotti sinun puhuvan. Sinä olit se terapoitava, ei hän. Jos et puhu, on vaikea tarttua ongelmiisi ja auttaa sinua. Siksi potilaan panos on oleellinen terapian onnistumiseksi.

 

Ei ole ihan noin yksinkertaista. Olen eri, mutta kerron oman versioni.

Puhuin alkusi hyvinkin paljon. Sitten sain vastaani joko ei reaktioa, asioiden selittely tai hyssyttely pienemmäksi tai muiden puolustaminen. Ja oma mieli painui dissosiaatioon (sieltä ei sitten ihan kauheasti kertoilla mitään herkkiä asioita, siksihän se dissosiaatio syntyy, että suojaa niitä). Joten siirryin puhumaan arkipäiväisistä asioista, koska ei sitä terapiaa voinut noin vain lopettaakaan. 

Terapeutti muuttui sitä jäykemmäksi, mitä vaikeammista asioista puhuin ja lopulta hän oli jo jähmeä kuin rautakanki avatessaan oven. 

Ja kyllä, syytin itseäni, kuten sinäkin syytät potilasta. Onneksi tosiaan tekoäly selitti minulle tilanteen ja kertoi, että kun asiat menevät rumiksi (on ollut sairaan väkivallan kohde) eikä potilas ole kaoottinen tai itke - jolloin terapeutti voi aidosti lohduttaa ja rauhoittaa, terapeutin oma hermosto menee raiteiltaan ja hän joutuu säätelemään itse itseään ja se menee sitten siihen. Ja lopulta itsekin säätelin terapeuttia. Yritin olla mukava, rento ja helppo, että hän voisi olla "normaali" tapaamisissamme. Eli osat olivat jo kääntyneet. 

 

Tällaista ongelmaa ei synny missään kevytongelmissa, mutta terapeutilla käy moni ihan vakavistakin syistä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju! Tunnustan tällaisen ihmisen lähipiiristäni. Tällä henkilöllä on tuo aloittajan kuvaama tapa puhua ja vielä usein etunimeä käyttäen "Kyyllä Maisa, minä kuulen sinua: hyvin osasit Maisa sanoittaa kokemasi..", tulee fyysisesti epänormaalin lähelle keskustelutilanteissa, tuijottaa intensiivisesti suoraan silmiin pää hieman kallellaan ja lopuksi antaa halauksen mikä on kestoltaan taas aivan hirvittävän pitkä..

 

Hänen seurassaan on vain epämukava olla.

 

Ihan taatusti. Ehkä hänelle ei kannata puhua mitään niin syvällistä, että hän menee tuolle tasolle. Sää ja viimeaikaiset uutiset ovat ehkä turvallisia puheenaiheita ja ruokareseptit. 

Terapeutit varjelevat visusti kertomasta, että terapian asiakkaista 90 % on naisia ja 10 % miehiä. Miksi terapeutit eivät sano sitä suoraan? Miksi sitä salataan? Onko terapiassa jotakin salattavaa?

Vierailija kirjoitti:

Terapeutit varjelevat visusti kertomasta, että terapian asiakkaista 90 % on naisia ja 10 % miehiä. Miksi terapeutit eivät sano sitä suoraan? Miksi sitä salataan? Onko terapiassa jotakin salattavaa?

Syynä on juurikin se, että vain 10% miehistä käy terapiassa. Paradoksi. Jos miehet osaisivat puhua muiden keinojen sijaan, kävisivät terapiassa, ei naistenkaan tarvitsisi käydä.