Lasketteko naiset rimaa jos kumppania ei löydy?

Vierailija kirjoitti:

Mukava ja huomaavainen tavismies ei ole riman laskemista. Valitettavasti kaunis, mukava, fiksu ja hyvintoimeentuleva nelikymppinen nainen ei saa hyvää tavismiestä, vaan samanikäiset miehet ovat varattuja. Vapaina ovat luonnehäiriöiset, playerit, alkoholistit ja syrjäytyneet. Niistä sitten valitaan. Puhun paitsi omasta kokemuksesta, myös kavereiden puolesta. 
Hyvät naiset eivät eroa hyvästä miehestä, mutta jättävät huonon suhteen, koska pärjäävät myös itsekseen. Silti monelle tulee yllätyksenä, minkälaisia miehiä on nelikymppisenä vapaana. Olin sinkkuna 32-vuotiaaksi, ja silloin oli varaa valita. Hyviä miehiäkin oli vapaana. Suhde lasteni isään kuitenkin kariutui nelikymppisenä. Oli aikamoinen ylläri, että vapaana oli vain niitä, jotka eivät olleet muille kelvanneet. Tästä syystä jumitan suhteessa miehen kanssa, joka on narsistinen, laiska ja epähygieeninen pummi, joka kohtelee huonosti. Jos tämä on se taso, johon nyt yllän, niin vai

Älä nyt hyvänen aika aikuinen ihminen mitään pummia katso.

Mähän nimenomaan haluan tavismiehen. Rimaani en laske siinä miten naisystävää ja muita ihmisiä kohdellaan. Sydänsuruja voi tulla ja mennä mutta ghostaamista en ikinä hyväksy. Jos löytää jonkun toisen niin on OK sanoa siitä toista satuttamatta. Ihmiset on ihmisiä, myös ne kenen kanssa jutusta ei tullutkaan mitään. N30+

Kyllä aivan varmasti.

Laskin nuorena liikaakin huonon itseluottamuksen takia.

En laskenut rimaa, mutta vaihdon maisemaa ja muuutin ulkomaille

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aivan varmasti.

Siinä kohtaa olisi hyvä pohtia, että mihin oikeastaan se oma halu saada parisuhdetta perustuu.

En minä ainakaan halua suhdetta, jossa en ole onnellinen. Se on se vähimmäisvaatimukseni suhteelle, että elämä siinä voittaa yksinolon, ja että olen tyytyväinen siihen elämään.

Mitä se huolenpito olis, mitä olis tarjolla?

Tavisnainen ei tarvii miestä huolehtimaan itsestään oikein missään asiassa.

Mutta on myös meitä moniongelmaisia puolisyrjäytyneitä naisia, joille kelpais tavismiehen tarjoama huolenpito esim. kuluihin osallistuminen ja huonon terveyden aikoina kodin hoidossa auttaminen, oikein hyvin. Jostain syystä vaan ei tavismiehiä munkaan elämässä näy palveluksia tarjoamassa. Enkä edes ole ylipainoinen, mikä on kuulemma monien miesten ainoa kriteeri eli senkin täytän. 

Päin vastoin nostan rimaa. Mietin myös muuttoa ulkomaille paremman palkan perässä, ehkä mies löytyy samalla.

Kyllä aika huonostit pitäisi mennä että pitäisi tyytyä johonkin alle 50000eur/vuosi tienaavaan tavisjunttiin. Tasokkaampiakin miehiä saa suht helposti.

Vierailija kirjoitti:

Mukava ja huomaavainen tavismies ei ole riman laskemista. Valitettavasti kaunis, mukava, fiksu ja hyvintoimeentuleva nelikymppinen nainen ei saa hyvää tavismiestä, vaan samanikäiset miehet ovat varattuja. Vapaina ovat luonnehäiriöiset, playerit, alkoholistit ja syrjäytyneet. Niistä sitten valitaan. Puhun paitsi omasta kokemuksesta, myös kavereiden puolesta. 
Hyvät naiset eivät eroa hyvästä miehestä, mutta jättävät huonon suhteen, koska pärjäävät myös itsekseen. Silti monelle tulee yllätyksenä, minkälaisia miehiä on nelikymppisenä vapaana. Olin sinkkuna 32-vuotiaaksi, ja silloin oli varaa valita. Hyviä miehiäkin oli vapaana. Suhde lasteni isään kuitenkin kariutui nelikymppisenä. Oli aikamoinen ylläri, että vapaana oli vain niitä, jotka eivät olleet muille kelvanneet. Tästä syystä jumitan suhteessa miehen kanssa, joka on narsistinen, laiska ja epähygieeninen pummi, joka kohtelee huonosti. Jos tämä on se taso, johon nyt yllän, niin vai

Lähipiirissäni tuli pari eroa juurikin hieman alle 40 v. iässä. Kumpikin miehistä ehti vielä perustaa perheen lähes samanikäisen puolison kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Rimani on että mies kohtelee minua kuin ihmistä, osaa pyyhkiä persuksensa ja on kiinnostunut yhteiskunnasta. Ei ole varaa laskea minkään näistä osalta.

Kaikki muu on sitten keskinäisestä kemiasta kiinni.

Monelle miehelle liian kovia vaatimuksia. 

En tiedä, mihin tästä enää laskisin. Minun kanssa ei halunnut olla edes minua melkein 20 vuotta vanhempi lyhyt, kalju duunariukko, joka ei osannut edes kunnolla kirjoittaa. Sen jälkeen lopetin kaikenlaisen toiveen löytää edes jonkinlainen parisuhde ja lopetin täysin kaiken etsinnän. Ilmeisesti ei ole minulle tarkoitettu, että joskus joku tykkäisi minusta edes vähän.

Naiset lakkaa haaveilemasta parisuhteesta. Moni tyytyy romanttiseen viihteeseen ja hankkii kissan. 

No ei tietenkään. Jos kumppania ei tahdo löytyä,  niin siinä kohtaa aikuinen ihminen pysähtyy kolmen asian äärelle. Ensimmäiseksi tunnistaa oman kuvionsa parisuhteissa, joka mättää. Eli tunnistaa, että mitä toimimatonta kaavaa itse toistaa.Toiseksi tunnistaa oman kiintymyssuhdemallinsa. Ja kolmanneksi tunnistaa omien vanhempien parisuhde-dynamiikan. 

Näiden pohjalta on mahdollista kehittää itseä parisuhteeseen ja jossain kohtaa se homma alkaa pelittään, jos itse suostuu muuttumaan.

Etsin miestä jonka kanssa homma vaan toimii. Ei siihen mitään vaatimuslistoja tai kriteereitä ole. Yhden olen löytänyt elämäni aikana, kuljettiin yhdessä jonkin aikaa kunnes elämä tekki meistä liian erilaisia ja sitten erottiin. Jos löytyy yksi niin löytyy se toinenkin, eikä tartte mitään laarin pohjia edes kaivella.

Ei. Miksi tarttis olla mies?

Rima ei voi olla liia korkealla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se huolenpito olis, mitä olis tarjolla?

Tavisnainen ei tarvii miestä huolehtimaan itsestään oikein missään asiassa.

Mutta on myös meitä moniongelmaisia puolisyrjäytyneitä naisia, joille kelpais tavismiehen tarjoama huolenpito esim. kuluihin osallistuminen ja huonon terveyden aikoina kodin hoidossa auttaminen, oikein hyvin. Jostain syystä vaan ei tavismiehiä munkaan elämässä näy palveluksia tarjoamassa. Enkä edes ole ylipainoinen, mikä on kuulemma monien miesten ainoa kriteeri eli senkin täytän. 

Sen olen miehenä huomannut, että ellet ole komea, aina pitäisi olla niin, että mies on naista paremmassa sosioekonomisessa asemassa.
Minusta kiinnostuvat vain naiset jotka ovat köyhiä, väsyneitä, sairaalloisen ylipainoisia, ja elämältä on suunta hukassa. Tarvittaisin siis pelastajaa.
Ja nämä ovat samoja naisia jotka eivät kiinnostuneet minusta nuorempana. Kyllä, kirjaimellisesti samoja naisia. Jo neljä entistä opiskelukaveria on yrittänyt hieroa romanttista tuttavuutta nyt kun heillä on mennyt huonosti.

Itse en etsi miestä, vaan aion keskittyä tekemään itsestäni rikkaan

n33

Vierailija kirjoitti:

Naiset lakkaa haaveilemasta parisuhteesta. Moni tyytyy romanttiseen viihteeseen ja hankkii kissan. 

Minulle on käynyt juuri näin :D

Jossakin kohtaa sitä ymmärsi, että sellaisen oikeasti romanttisen rakkaussuhteen löytyminen on oikeasti äärimmäisen lottovoitto. Epäilys tosin on jo siitäkin, että onko sellaista oikeasti edes olemassa, vai onko oikeasti jokainen parisuhde enemmän tai vähemmän "ihan ok" -tyytymissuhde.

Eikä helpota sekään, etten ole nähnyt yhtäkään oikeasti onnellista pitkää parisuhdetta. Lähipiirissä olevat pitkissä liitoissa olleet kipuilevat jarluvasti, että pitäisikö vain erota.

Vierailija kirjoitti:

Naiset lakkaa haaveilemasta parisuhteesta. Moni tyytyy romanttiseen viihteeseen ja hankkii kissan. 

Lähinnä naureskelen romanttiselle viihteelle enkä pidä kissoista. Minulla on kaksi teini-ikäistä lasta ja kun he ovat muuttaneet pois, aion elää ensimmäistä kertaa vain itselleni.