Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita kaipaat 90-luvulta?
Kommentit (122)
Kaipaan persoonallisuutta ja rauhallisuutta.
Sitten ysäriajan:
-tv-ohjelmat, tv-sarjat ja elokuvat
-Mtv
-lehdet
-Tiimari
-Stockmann, Anttila ja Vaatehuone. (Ei löydy enää samanlaista takkia kuin Vaatehuoneelta aikanaan. Se takki sopisi 2020-luvulle mainiosti. Saamari kun ei tietenkään alle 20v ymmärtänyt pistää säilöön!).
-90-luvun lopun muoti.
-City-käytävällä oli Carrols ja Spirit Store. (Omenapuussa käytiin kahvilla tai kokiksella kavereiden kanssa. Tämä ennen kuin oltiin 18v.)
-Makkaratalossa oli kivoja pikku liikkeitä.
-Kahviloista sai espressopirtelöä.
-Rave-kulttuuri, vaikka siinä oli myös huonot puolensa.
Jotenkin mulla oli tuolloin parempaa ja monipuolisempaa musiikkia nauhalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä miten kaikki ei ollut näin hirveää ja sekaisin kuin nykyään. Oli vielä jotain kuvitelmia paremmasta. Läntisessä maailmassa uskottiin vielä demokratiaan ja jonkinlaisiin sääntöihin. Ei ollut salonkinatseja hallituksessa, ei dementoitunutta narsistia Yhdysvaltain presidenttinä.
Kaipaan mopoikäistä poikaani. Silloin otti paljon päähän, kun hän rälläsi pahan hajuisella mopolla ja piha oli täynnä samanlaisia janttereita. Nyt hän on perheenisä ja hyvä sellainen. Ne ajat jäi kuitenkin hyvinä muistoihin.
- n69v -
Karvaisia tussuja. Nykyään joka sussulla on sileäksi ajeltu. Toista se oli ysärillä kun annettiin karvojen rehottaa, korkeintaan bikinirajaa vähän siistittiin. Oli ihanaa peuhata kunnon puskassa.
Kaipaan myös niitä mintun makuisia litteitä karkkeja, en muista nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En juuri mitään. Lama, sovinismin kulta-aikaa. Kaipaan oikeastaan vaan paria läheistä ja lemmikkiä. Muut muistot joutaa roskikseen.
Sovinismi elää ja voi hyvin tänäkin päivänä. Ei se minnekään ole kadonnut. Se on vain koitettu lakaista maton alle.
Ei sitä yritetä edes lakaista mihinkään vaan se on kovasti muodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan aikaa ilman somea, jolloin jokainen huomionhakuinen kalkkuna ei saanut julkisesti pöyristeltyä ja loukkaannuttua. Ilmapiiri oli parempi kun nämä pysyivät vain oman kylän kyttääjinä.
Lapsilla oli yhteisiä lapsuusmuistoja ja koko ikäluokan kokemuksia. Viihdetarjonta ei ollut näin tolkuton kuin nyt. Kaikki katsoivat samat lauantaiaamun piirretyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhaa ja demokratiaa. Sometonta aikaa ja sitä, kun ei päässyt näkemään, miten täynnä myrkkyä niin monen ihmisen mieli on. Sitä, ettei tarvinnut aina olla saatavilla ja vastaamasta viestiin. Hesarin Nyt-liitettä, Jyrkiä, Summeria ja MTV:tä. Lapsuuden ikuisia kesälomia.
Joku on saattanut jo mainitakin, mutta rehellistä tylsistymistä. Ei ollut somea, suoratoistoja, kännyköitä, jne. Uskon sen vaikuttaneen positiivisesti ihmisten mielenterveyteen, kun välillä vaan pysähtyi tuijottamaan tyhjyyteen vailla viihdykkeitä. Nollasi aivoja ja kehitti mielikuvitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysärillä Suomi oli vielä Suomi ja toisenlaisen Suomen lieveilmiöitä ei ollut. Koko ajan ei tarvinnut pyydellä anteeksi, taksin uskalsi ottaa, tukirahat riitti oman kansan heikko-osaisille, kouluissa resurssit riittivät, koulushoppailulle ei ollut mitään tarvetta, terveydenhoito ei ollut tukossa, leikkipaikoilla uskalsi käydä pientenkin lasten kanssa kun siellä riehuneet lapsikatraat ilman aikuisen puuttumista. Ei ollut katujengejä tähän tapaan, eikä ongelmaa suvivirrestä.
En keksi yhtäkään asiaa mitä voisi rikkaudeksi tästä nykytilanteesta vääntää.
taksikuskit ei raiskannu asiakkaita
kantasuomalaisia tyttöjä ei joukkoraiskattu monikulttuurisesti
kadulla ei ryöstetty monikulttuurisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiimaria! Pienelläkin viikkorahalla sai vaikka mitä ihanaa.
Irtokarkkeja kioskilta.
Laskettelukeskuksissa soi rinneradio.
Kivijalkamyymälöistä sai sen mitä tarvitsi.
Oli normaalia pyöräillä kaverin kanssa pitkin kaupunkia, vain hengailla ja etsiä kiinnostavia paikkoja.
Ei ollut somekiusaamista, ei tarvetta janota tykkäyksiä, poseerata.
Ei tarvinnut olla tavoitettavissa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla oli yhteisiä lapsuusmuistoja ja koko ikäluokan kokemuksia. Viihdetarjonta ei ollut näin tolkuton kuin nyt. Kaikki katsoivat samat lauantaiaamun piirretyt.
Se oli viimeinen nniin sanotun yhtenäiskulttuurin vuosikymmen, netti oli vielä harvinainen, eikä sillä pystynyt mitään suoratoistoja varsinkaan käyttämään hitaalla modeemiyhteydellä. TV kanavia oli meillä 3, joillakin "onnekkailla" näkyi antennilla jopa Nelonen lisäksi sitä kun ei lähetetty kaikista mastoista silloin. Vasta digiboxin myötä tuli neloset ja subit kaikille 2000-luvulla.
Sen takia kaikki tiesi samat sketsihokemat ja yhteisiä puheenaiheita riitti kun kaikki katsoi samat ohjelmat. Ja tuntui, että ohjelmisto oli kuitenkin parempaa. Disneyn klassikkopiirretyt oli oma suosikki pienenä.
En ysäriltä kaipaa paljon mitään, kasari oli huippua, sitä kaipaan.
Pääsin ylioppilaaksi - 89, sen jälkeen olin töissä- oli muuten helpoo päästä tlihin, meni vaan kysymään, olin pankissa töiissä. Sitten tuli lama ja irtisanottiin. Olin työtön joku vuoden verran, sitten pääsin yliopistoon. Se oli ihan mukavaa aikaa, vaikka sillätavalla olin yksin, kun en jaksanut yliopiston bileissä juuri käydä.
Välmistuin - 98, töitä oli helpompi silloinkin saada kuin nykyään, vaikka vaikeampaa kuin ennen lamaa. Nykyisellään työtahti ja sen tekeminen sisällöllisesti on niin muuttunut, ettei samaksi työksi tunnistaisi. Ennen meillä oli mm. Sihteereitä ja lähettejä tms töissö. Nämä ja monet muut on täysin kadonneet, me tehdään nekin työt oman työn ohella. Yliopistolla siis näin. Kumpa vielä jaksaisi mahdollusimman aikaiselle eläkkeelle adti. Pieni eläke tulee olemaan, mutta en jaksa tätä työelämää enää pidempään.
Ressu Redfordia ja Love Is A Power -biisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tykkäsin siitä, että lähes kaikki paikat olivat kiinni pyhäpäivisin, että oli ylipäätään kunnon pyhiä, että koko maa sai hetkeksi hengähtää. Se oli jotenkin rentouttavaa ja vapauttavaa, ja osasi sitten itsekin relata paremmin.
Joo. Ja kauppoja on ihan järjetön määrä. Ja ihmiset ostavat kaapit täyteen uutta roskaa. Ei käytetä loppuun entisiä tavaroita kun pitää saada joku uuden trendin mukainen härpäkettä.
Pikamuoti, temu.Ennen mallistot vaatekaupoissa vaihtui harvemmin. Nykyään jatkuvasti.
Kaipaan sitä että ei ollut kerskakulutusta ja vanhoja hyviä tavaroita tai vaatteita tuunattiin tai korjattiin. Nyt ihmiset ostavat uutta muovikrääsää ja dumppaa vanhat kaatopaikalle.
Kaipaan sitä entisajan kulutuskäyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan just niitä turvallisia rakenteita jotka viime vuosikymmeninä apinanraivo silmissä purettiin. Vaikka sellaista että työnteko kannatti, sen varaan pystyi rakentamaan jotain.
ihan haistakaa paska meno ollut jo pidempään pinnan alla. Nokia shown jälkeen varsinkin.
Olen 70-luvun lapsi ja minulle opetettiin kotona, että kouluttautuminen kannattaa ja työ pitää ottaa vastaan aina kun tarjotaan. Olen näitä periaatteita noudattanut, mutta niin vain nyt yli viisikymppisenä olen ilman työtä ja köyhä. Olin liian kiltti ja ahkera ja luotin aina että teot puhuvat puolestaan.
Nuo kaksi kaunista periaatetta oli olleet ehkä suurin kusetus. Entisessä yhteiskunnassa niiden varaan saattoi laskea, ei enää. Nykyään pitää olla saalistaja, muuten sinut syödään.
Kyllä vielä nykyäänkin työ kannattaa ottaa vastaan kun tarjotaan - jos tarjotaan. Ongelmahan on, ettei ole enää kaikille töitä. Et sinäkään varmaan köyhä olisi, jos sinulla olisi töitä. Edelleen on myös niin, että paremmalla koulutuksella saa paremmin töitä. Vaikka korkeakoulutettujen työttömyys onkin noussut, niin ammattikoulun käyneitä on enemmän työttöminä.
Sovinismi elää ja voi hyvin tänäkin päivänä. Ei se minnekään ole kadonnut. Se on vain koitettu lakaista maton alle.