Mitä asioita kaipaat 90-luvulta?

Vierailija kirjoitti:

Fyysistä mediaa. Eli sitä, että kun ostit leffan tai albumin, niin se on sinun koko loppuikäsi ellet onnistu rikkomaan tai hukkaamaan sitä. Ei ollut suoratoistoja mistä joku sisältö saattaa yhtäkkiä vain kadota tai puuttua kokonaan, eikä kuukausimaksuja jotka saattavat nousta milloin mistäkin syystä.

Eihän sitä fyysistä mediaa kukaan nykyään estä ja uusia c-kasetteja, cd-levyjä ja vinyylejä saa jos haluaa. Kaikilla oli yhdessä vaiheessa vain hirveä vimma hävittää kaikki elokuva ja musiikkilevyt. Itse käytin tilaisuuden hyväksi ja kirppareilta yms löytyi välillä tyyliin muovikassi pilkkahintaan musiikkia joilla alkaa taas olla arvoa.

Lapseni isää.

Ei älypuhelimia, somea, kaikki digiä

Ei terrorismia juurikaan

Kaikki oli rennompaa 

Kouluissa oppi lukemaan, laskemaan ja tekemään töitä kun vaadittiin sitä

Vaatteet oli laadukkaita ja kaikessa Ei ollut muovia

Ei katujengejä

Kaduilla ja kaupungeissa näytti Suomesta, ei Mogadishulta. 

Mogadishun ääneen sanomisesta ei joukkolynkattu somessa ja iltapäivälehdissä.

Woke ei mädättänyt nuorten mielenterveyttä.

Ei eletty itsekeskeisesti, ei uhriuduttu ja ahdistuttu aivan kaikesta, ymmärrettiin oma vastuu, ei ymmärretty loputtomiin kaikkea pas kaa.

Finnjet

Erityiskouluja ja erityisluokkia. Nykyään kourallinen kieroonkasvaneita loputtomine oikeuksineen pilaa koko ikäluokan. 

Kaikki oli normaalia ja selkeää. Joka sanaa ei tarvinnut varoa.

Taksin uskalsi ottaa aina ja se oli käytännössä 100% varmasti turvallisempi valinta kuin kävellä yöllä yksin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysistä mediaa. Eli sitä, että kun ostit leffan tai albumin, niin se on sinun koko loppuikäsi ellet onnistu rikkomaan tai hukkaamaan sitä. Ei ollut suoratoistoja mistä joku sisältö saattaa yhtäkkiä vain kadota tai puuttua kokonaan, eikä kuukausimaksuja jotka saattavat nousta milloin mistäkin syystä.

Eihän sitä fyysistä mediaa kukaan nykyään estä ja uusia c-kasetteja, cd-levyjä ja vinyylejä saa jos haluaa. Kaikilla oli yhdessä vaiheessa vain hirveä vimma hävittää kaikki elokuva ja musiikkilevyt. Itse käytin tilaisuuden hyväksi ja kirppareilta yms löytyi välillä tyyliin muovikassi pilkkahintaan musiikkia joilla alkaa taas olla arvoa.

On minulla niitä DVD:itä edelleen vinot pinot, ja niistä en luovu. Mutta vähenemään päin se on, että saisi uusia suosikkeja fyysisinä itselle. Alkaa olla tosi harvassa, että jos löytää vaikka jonkun kiinnostavan minisarjan, että sitä saisi enää DVD:llä mistään. Esim. nyt Yle Areenassa on tuo Monte Criston Kreivi. Aivan huikea filmatisointi, mutta sitä ei ilmeisesti alunpitäenkään ole tehty DVD-levitykseen, kun ei mistään löydy. Nykyään alkaa löytyä enää kaikkein myydyimmät Hollywood-hitit DVD:llä.

Ja samoin vähenemään päin alkaa olla esimerkiksi tietokoneet, missä on levyasema, että voisi niitä koneella katsella. Ei tästä hommasta mahdotonta ole tehty, mutta vaikeampaa, kun se ei ole enää se myyvin vaihtoehto.

Piti oikein miettiä. En keksi yhtään asiaa, jota kaipaisin. Elin silloin nuoruuttani ja opiskelin, lama ja köyhyys ja ankeus. Asuin pienessä kopperossa Helsingissä. Olin masentunut ja yksinäinen. Onneksi valmistuin, löysin puolison ja muutimme pois. Nyt on kaikki paremmin.

Kaikki asiat hoitui kivasti ilman äppejä ja joka asiassa sait pikkukunnissakikin palvelua, oli verotoimistoa, poliisia, kelaa monen eri pankin kontttorit joka arkipäivä auki.

Vierailija kirjoitti:

salmiakkikossua

sitä saa vieläki

Joka päivä ei ollut yhtä hulluutta.

1. Lankapuhelinta. Ei tarvinut ladata akkua eikä olla koko ajan tavoitettavissa.

2. Tenavatähti-laulukilpailua. Olin lapsi, kun noita esitettiin ja katsoin aina. Nyt oon 40v ja yhä voisin katsoa.

3. Kasvokkain saatavia palveluja. Kaikki ei ollut digi.

4. Toimivaa terveyskeskusta.

5. Kirkollinen/kristitty toiminta oli normaalia kouluissa. Kukaan ei saanut siitä sakkoja tai loukkaantunut evankeliumista joulujuhlassa.

Mun mielestä sunnuntait sais olla nykyäänkin sellaisia, että kaupat kii. Jotenkin oli sellaista yhteisöllisyyttä kun lähes kaikilla oli vapaa-aikaa yhteisesti edes kerran viikossa.

Ysärin alun valkoista Suomea, lama-aikaa joka oli meille ihan kivaa, tissibaareja (joka toki liittyi lamaan), kunnon autoja, somevapaa elämä, älypuheliton elämä, netitön elämä suurimman osan ysäriä, paperinen City-lehti, Ankkarock joka oli voimissaan, pikku metsiköt jotka olivat vielä monien asuinalueiden yhteydessä mutta nyt tuhottu, kunnon kirpparimeininkiä (joka sekin lamaan liittyi), rajatonta opinto-oikeutta. Onhan näitä vielä paljonkin jos pinnistelisi muistiaan.

Mainoksia

Sivistystä.

Kaikki oli rennompaa. Ikäni puolesta muistan paremmin ysärin loppupuoliskoa ja silloin alkoi olla positiivinen meno kaikin puolin. Lama oli jätetty taakse, Nokialla meni kovaa. Maaseutujen pikkukunnat oli vielä elinvoimaisia ja oli monenlaista tapahtumaa.

Kunnon autoja

Sitä ilmapiiriä, että kaikki on mahdollista, maailma oli vasta avautumassa.

Vasemmisto ajoi vasemmiston etuja eikä lässyttänyt, että keskiluokka katsoo heitä alaspäin. Tottakai katsoi, sehän on selvä. 

Leipäkonetta ja vesisänkyä.

Nyt on vaan surkea Airflyer....