Lemmikin omistaja, jos rakastuisit allergiseen
...tai ihmiseen, jolle muista syistä ei lemmikki olisi ok, niin luopuisitko ihmisestä, johon olet rakastunut vai etsisitkö lemmikille uuden kodin vai yrittäisitkö seurustella niin, että kumppani ja lemmikki eivät kohtaisi niin pitkään kuin lemmikki on elossa?
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luopuisi lemmikistä, mutta yrittäisin seurustella, niin ettei toinen tapaa lemmikkiäni. Menisin hänen luokseen kylään. Lemmikkini on jo vanha enkä sen jälkeen uutta enää ehkä ottaisi.
Allergiselle ei ole mitään hyötyä tuollaisesta järjestelystä. Allerginen saa oireita sinun vaatteissasi olevasta eläinpölystä ihan samalla tavalla kuin siinä eläimessä olevasta pölystä.
Osaatko vaihtaa kaapista pestyt vaatteet. Tyhmiä kirjoitat muutenkin.
Lakkaa nyt jankuttamasta minusta. Nyt ei edelleenkään ole kyse minusta. Jos parisuhteen eteen tehtävä uhraus tuntuu liian suurelta, ei siitä seuraa muuta kuin katkeruutta.
***
Kuka muu kuin sinä jankkutti vaatimisesta, vaikka puhe oli vapaaehtoisesta luopumisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se sitä tarkoita, että liitto olisi heppoinen. Uhraukset sen jatkumiselle vain olisivat liian suuret.
***
Kyllä se sitä tarkoittaa. Jos ei ole valmis tekemään uhrauksia, liitto on heppoinen. Moni laittaa koko elämänsä uusiksi avioliiton pelastamiseksi. Sinusta ei siihen ole, koska liittosi on heppoinen tilapäisratkaisu.
Miksei se allerginen voi uhrautua ja ottaa allergialääkkeettä tai hankkia oman asunnon? Ei se rakkaus sitäkään ole, että toinen uhraa elämänsä, uransa ja intohimonsa sen takia, että toinen ei kestä kun nenä joskus vuotaa.
Miksi kommentoit, vaikka et ymmärrä allergioista mitään? Allergia on paljon muutakin kuin nenän vuotamista. Se voi pahimmillaan olla hengenvaarallista.
No ei ole kukaan aikuinen yht'äkkiä allergisoitunut omalle lemmikille niin pahasti, että kuolee. Älä nyt jaksa.
Miten voisin rakastua allergiseen, kun ei me voitaisi koskaan tavata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luopuisi lemmikistä, mutta yrittäisin seurustella, niin ettei toinen tapaa lemmikkiäni. Menisin hänen luokseen kylään. Lemmikkini on jo vanha enkä sen jälkeen uutta enää ehkä ottaisi.
Allergiselle ei ole mitään hyötyä tuollaisesta järjestelystä. Allerginen saa oireita sinun vaatteissasi olevasta eläinpölystä ihan samalla tavalla kuin siinä eläimessä olevasta pölystä.
Osaatko vaihtaa kaapista pestyt vaatteet. Tyhmiä kirjoitat muutenkin.
Miten allergisen vaatteet liittyvät tähän asiaan? Vai oletko niin tyhmä, ettet ymmärrä eläinpölyn tarttuvan vaatteisiin siellä lemmikkitaloudessa? Eikä ne lähde pesussa pois.
No ei ole kukaan aikuinen yht'äkkiä allergisoitunut omalle lemmikille niin pahasti, että kuolee. Älä nyt jaksa.
***
Eipä ole kukaan tuollaista väittänytkään. Sinulle vain kerrottiin, että allergiaoireet eivät ole pelkkää nuhaa, vaan voivat PAHIMMILLAAN olla hengenvaarallisia. Ja toisin kuin kuvittelet, allergisoituminen voi tapahtua myös aikuisiällä.
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa nyt jankuttamasta minusta. Nyt ei edelleenkään ole kyse minusta. Jos parisuhteen eteen tehtävä uhraus tuntuu liian suurelta, ei siitä seuraa muuta kuin katkeruutta.
***
Kuka muu kuin sinä jankkutti vaatimisesta, vaikka puhe oli vapaaehtoisesta luopumisesta?
Sinä aloit puhumaan vapaaehtoisesta luopumisesta. Minä puhuin siitä, että joskus avioero voi olla hyvä ratkaisu, jos suhteen jatkuminen vaatisi toiselta liian suuria uhrauksia.
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin rakastua allergiseen, kun ei me voitaisi koskaan tavata?
Miten niin ette voisi? En minä ainakaan oirele, jos tapaan lemmikin omistajan vaikka bussipysäkillä.
t. allergikko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa nyt jankuttamasta minusta. Nyt ei edelleenkään ole kyse minusta. Jos parisuhteen eteen tehtävä uhraus tuntuu liian suurelta, ei siitä seuraa muuta kuin katkeruutta.
***
Kuka muu kuin sinä jankkutti vaatimisesta, vaikka puhe oli vapaaehtoisesta luopumisesta?
Sinä aloit puhumaan vapaaehtoisesta luopumisesta. Minä puhuin siitä, että joskus avioero voi olla hyvä ratkaisu, jos suhteen jatkuminen vaatisi toiselta liian suuria uhrauksia.
Niin aloin. Ja sinä tulit siihen ulisemaan, että on itsekästä VAATIA toista luopumaan. Opettele lukemaan äläkä jankuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa nyt jankuttamasta minusta. Nyt ei edelleenkään ole kyse minusta. Jos parisuhteen eteen tehtävä uhraus tuntuu liian suurelta, ei siitä seuraa muuta kuin katkeruutta.
***
Kuka muu kuin sinä jankkutti vaatimisesta, vaikka puhe oli vapaaehtoisesta luopumisesta?
Sinä aloit puhumaan vapaaehtoisesta luopumisesta. Minä puhuin siitä, että joskus avioero voi olla hyvä ratkaisu, jos suhteen jatkuminen vaatisi toiselta liian suuria uhrauksia.
Niin aloin. Ja sinä tulit siihen ulisemaan, että on itsekästä VAATIA toista luopumaan. Opettele lukemaan äläkä jankuta.
Mikä sua vaivaa? Ei täällä kukaan muu jankutat kuin sinä. Sut on ilmeisesti jätetty ja aihe osuu niin kipeään ja arkaan paikkaan, ettet pysty asialliseen keskusteluun.
Exä tykkäs eläimistä. Löytyhän ne sitten semmoiset elukat, mille minä en ollut allerginen. Meillä oli akvaario, käärmeitä ja liskoja.
En luopuisi lemmikeistäni. Tiedän sen varmaksi, koska niin olen myös toiminut. Lemmikkini on perheenjäsen. Seurustelin pitkän aikaa ihmisen kanssa joka ei pitänyt lemmikistäni. Olin korviani myöten rakastunut ja ilmeisen sokea, vaikkakin vissiin salasi asian hyvin kun en tajunnut että lemmikkini oli hänelle ollut kokoajan ongelma. No jossain kohtaa kun ruvettiin puhumaan mahdollisesta yhteen muutosta niin ilmoitti että minun on luovuttava kissastani. Hän ei siedä kissoja ja kissa lähtee kun muutamme yhteen. No ei ollut kissa josta luovuin ja joka elämästäni lähti.
Mikä sua vaivaa? Ei täällä kukaan muu jankutat kuin sinä. Sut on ilmeisesti jätetty ja aihe osuu niin kipeään ja arkaan paikkaan, ettet pysty asialliseen keskusteluun.
***
Katso peiliin niin näet jankttajan. Ei kannata räksyttää muille siitä, mitä itse tekee. Eikä varsinkaan tehdä noin vammaisia tulkintoja vain siksi, että sinä et ymmärrä lukemaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin rakastua allergiseen, kun ei me voitaisi koskaan tavata?
Miten niin ette voisi? En minä ainakaan oirele, jos tapaan lemmikin omistajan vaikka bussipysäkillä.
t. allergikko
Rakkaus ehkä vaatii vähän muutakin kuin tapaamisen bussipysäkillä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua vaivaa? Ei täällä kukaan muu jankutat kuin sinä. Sut on ilmeisesti jätetty ja aihe osuu niin kipeään ja arkaan paikkaan, ettet pysty asialliseen keskusteluun.
***
Katso peiliin niin näet jankttajan. Ei kannata räksyttää muille siitä, mitä itse tekee. Eikä varsinkaan tehdä noin vammaisia tulkintoja vain siksi, että sinä et ymmärrä lukemaasi.
Menkää muualle tappelemaan. Perustakaa vaikka oma ketju missä voitte vääntää kuin pikkulapset pilaamatta ketjua muilta. Kukaan ei jaksa teidän jankkausta ja länkytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin rakastua allergiseen, kun ei me voitaisi koskaan tavata?
Miten niin ette voisi? En minä ainakaan oirele, jos tapaan lemmikin omistajan vaikka bussipysäkillä.
t. allergikko
Rakkaus ehkä vaatii vähän muutakin kuin tapaamisen bussipysäkillä.
Ei välttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua vaivaa? Ei täällä kukaan muu jankutat kuin sinä. Sut on ilmeisesti jätetty ja aihe osuu niin kipeään ja arkaan paikkaan, ettet pysty asialliseen keskusteluun.
***
Katso peiliin niin näet jankttajan. Ei kannata räksyttää muille siitä, mitä itse tekee. Eikä varsinkaan tehdä noin vammaisia tulkintoja vain siksi, että sinä et ymmärrä lukemaasi.
Menkää muualle tappelemaan. Perustakaa vaikka oma ketju missä voitte vääntää kuin pikkulapset pilaamatta ketjua muilta. Kukaan ei jaksa teidän jankkausta ja länkytystä.
Sinä et täällä määrää. Mene itse vaikka lenkille, jos keskustelun taso ahdistaaa. Tällä paskapalstalla ei ole mahdollista pilata ketjua, koska kaikki ketjut ovat sinunlaistesi ulisijoiden valmiiksi pilaannuttamia.
Ilmeisesti kissojen omistajat ovat jotenkin omituisia.
Seurustelin naisen kanssa jolla oli kissa, lapseni on allerginen kissoille ja tämä tuli selväksi jo ensimmäisen puolen vuoden aikana. Asia ei minua haitannut koska minun ei koskaan edes ollut tarkoitus viedä lastani hänen luokseen.
Jossain vaiheessa nainen alkoi toivomaan yhteenmuuttoa ja sitä että lapsi voisi kokeilla jotain ihme siedätyshoitoa allegiaansa niin lopetin suhteen, ja hupsista yhtäkkiä minä olinkin se asshole joka ei ole valmis tekemään mitään suhteen eteen ja olin kuulemma antanut ymmärtää enemmän..
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti kissojen omistajat ovat jotenkin omituisia.
Seurustelin naisen kanssa jolla oli kissa, lapseni on allerginen kissoille ja tämä tuli selväksi jo ensimmäisen puolen vuoden aikana. Asia ei minua haitannut koska minun ei koskaan edes ollut tarkoitus viedä lastani hänen luokseen.
Jossain vaiheessa nainen alkoi toivomaan yhteenmuuttoa ja sitä että lapsi voisi kokeilla jotain ihme siedätyshoitoa allegiaansa niin lopetin suhteen, ja hupsista yhtäkkiä minä olinkin se asshole joka ei ole valmis tekemään mitään suhteen eteen ja olin kuulemma antanut ymmärtää enemmän..
Miten se liittyy kissoihin, ettet ollut pystynyt sanomaan naiselle missään välissä, ettet halua mitään vakavaa vaan pelkkää tapailua?
Aivan, ei mitenkään.
Lakkaa nyt jankuttamasta minusta. Nyt ei edelleenkään ole kyse minusta. Jos parisuhteen eteen tehtävä uhraus tuntuu liian suurelta, ei siitä seuraa muuta kuin katkeruutta.