Lue keskustelun säännöt.
Lemmikin omistaja, jos rakastuisit allergiseen
03.01.2026 |
...tai ihmiseen, jolle muista syistä ei lemmikki olisi ok, niin luopuisitko ihmisestä, johon olet rakastunut vai etsisitkö lemmikille uuden kodin vai yrittäisitkö seurustella niin, että kumppani ja lemmikki eivät kohtaisi niin pitkään kuin lemmikki on elossa?
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Ihminen pois. En edes rakastuisi allergiseen, vaan hän olisi ei-korissa.
Etpä sinä rakastumisvaiheessa välttämättä vielä tiedä, onko rakastumisen kohde allerginen vai ei. On mahdollista, että hän ei edes itse tiedä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä edes lemmikittömänä uskaltaisi sitoutua ihmiseen, jonka mielestä lemmikin voi antaa pois silloin jos se on häiriöksi helpolle elämälle. Jos ei pysty sitoutumaan lemmikkiin pystyy tuskin sitoutumaan parisuhteeseen tai lapsiinsakaan.
Helposti pystyy. Normaalille ihmiselle oma lapsi on paljon isompi sitoumus kuin joku elikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä edes lemmikittömänä uskaltaisi sitoutua ihmiseen, jonka mielestä lemmikin voi antaa pois silloin jos se on häiriöksi helpolle elämälle. Jos ei pysty sitoutumaan lemmikkiin pystyy tuskin sitoutumaan parisuhteeseen tai lapsiinsakaan.
Helposti pystyy. Normaalille ihmiselle oma lapsi on paljon isompi sitoumus kuin joku elikko.
Normaali ihminen pystyy ottamaan myös vastuun koirasta tai kissasta. Ehkä joku pystyy huolehtimaan lapsesta vaikka eläimestä ei, mutta en kyllä lähde sokkona arpomaan, jos ei pysty edes kissaa pitämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luopuisi lemmikistä, mutta yrittäisin seurustella, niin ettei toinen tapaa lemmikkiäni. Menisin hänen luokseen kylään. Lemmikkini on jo vanha enkä sen jälkeen uutta enää ehkä ottaisi.
Allergiselle ei ole mitään hyötyä tuollaisesta järjestelystä. Allerginen saa oireita sinun vaatteissasi olevasta eläinpölystä ihan samalla tavalla kuin siinä eläimessä olevasta pölystä.
Joku hyötyy, joku ei. Riippuu siitä miten paljon on allerginen. Toiset ovat enemmän allergisia kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä, jos ap saa allergisen lapsen?
Entä entä entä.
Oma lapsi ja joku random ihminen kadulta on vähän eri asioita.
Mitä teille rakastuminen tarkoittaa, jos se vertautuu random ihmiseen kadulla???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En rakastuisi allergikkoon. En ryhtyisi suhteeseen sellaisen kanssa, jonka elämään ei kuulu eläimet, maalla oleminen, lemmikit. Samat arvot.
Olen sitoutunut kotieläimeeni enkä antaisi sitä pois. Pitäisi asua eri asunnoissa siihen asti kun eläin elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä luopuisi ihanasta ja viisaasta kissastani. Kissaherrasmies, joka täytti joulukuussa 16 vuotta. :3
Lisään vielä, että meillä on siis kissani kanssa takana 16 ihanaa vuotta. Yksikään parisuhteeni ei ole kestänyt läheskään yhtä pitkään. :D
Mulla myös koiramummolla ollut kolme "isää", en todellakaan lähtisi luopumaan siitä jonkun ukkelin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luopuisi lemmikistä, mutta yrittäisin seurustella, niin ettei toinen tapaa lemmikkiäni. Menisin hänen luokseen kylään. Lemmikkini on jo vanha enkä sen jälkeen uutta enää ehkä ottaisi.
Allergiselle ei ole mitään hyötyä tuollaisesta järjestelystä. Allerginen saa oireita sinun vaatteissasi olevasta eläinpölystä ihan samalla tavalla kuin siinä eläimessä olevasta pölystä.
No sitten hänen pitää lopettaa seurustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allergiseen rakastuminen on minulle täysin poissuljettu ja mahdoton ajatus. Eläimet eivät ole minulle vain yksi lemmikki, vaan ammatti, harrastus ja elämäntapa. Vanhoja/sairaita on nukkunut pois, ja uusia tulee niin kauan kuin kykenen niitä omistamaan.
Tulevaan aviomieheenikin tutustuin aikoinaan palveluskoiraharrastuksen parissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä edes lemmikittömänä uskaltaisi sitoutua ihmiseen, jonka mielestä lemmikin voi antaa pois silloin jos se on häiriöksi helpolle elämälle. Jos ei pysty sitoutumaan lemmikkiin pystyy tuskin sitoutumaan parisuhteeseen tai lapsiinsakaan.
Helposti pystyy. Normaalille ihmiselle oma lapsi on paljon isompi sitoumus kuin joku elikko.
Normaali ihminen pystyy ottamaan myös vastuun koirasta tai kissasta. Ehkä joku pystyy huolehtimaan lapsesta vaikka eläimestä ei, mutta en kyllä lähde sokkona arpomaan, jos ei pysty edes kissaa pitämään.
Ei pysty, jos on ollerginen. Lapselle ei voi olla allerginen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe tuollaisessa tilanteessa muita vaihtoehtoja, kuin asua erillään, jos toinen tosiaan on niin pahasti allerginen ettei voi olla samassa tilassa.
Jos taas kyse ei ole allergiasta vaan "en vaan tykkää", en edes alkaisi seurustella.
Allergia ei ole este lemmikille. Tiedän, koska lapsuudenkodissa oli kissa, ja sisarus osoittautui myöhemmin allergiseksi. Kissa pysyi taloudessa, samoin sisarus. Hänellä on nykyään oma kissa (vanha tosin jo.)
Kysymys taas on idioottimainen ja varmaan tarkoituksella sellaiseksi tehty. Päättele siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä, jos ap saa allergisen lapsen?
Entä entä entä.
Oma lapsi ja joku random ihminen kadulta on vähän eri asioita.
Mitä teille rakastuminen tarkoittaa, jos se vertautuu random ihmiseen kadulla???
No sitähän se on, joku random ihminen jostain jonka kanssa sattuu sopimaan kemiat ja hormonit yhteen. Sitten jos suhde loppuu, kyseinen tyyppi palaa random ihmiseksi kadulla.
Kyllä mä varmaan aika heti kättelyssä lopettaisin ajatukset vakavammasta jutusta miehen kanssa. Oma lemmikki menee tietysti edelle (koska ollut ennen miestä), sehän on sanomattakin selvää.
Itseasiassa vaikka mulla ei nyt ole lemmikkiä niin mulle oli tosi iso Red flag kun yksi deittisovelluksen mies sanoi että on allerginen koirille. Koska jossain kohtaa haluan oman. Juttu ei edennyt miehen kanssa pidemmälle just in case.
Vierailija kirjoitti:
Allergiseen rakastuminen on minulle täysin poissuljettu ja mahdoton ajatus. Eläimet eivät ole minulle vain yksi lemmikki, vaan ammatti, harrastus ja elämäntapa. Vanhoja/sairaita on nukkunut pois, ja uusia tulee niin kauan kuin kykenen niitä omistamaan.
Tulevaan aviomieheenikin tutustuin aikoinaan palveluskoiraharrastuksen parissa.
Ottaisit avioeron, jos puolisosi tulisi allergiseksi liittonne aikana? Allergiahan voi puhjeta myös myöhemmällä iällä.
Ihmisrakkaus ei velvoita mihinkään. Lemmikki vastuuttaa. Ja nämä rakkaustuulilla käyvät jotka hylkää lemmikkinsä, huhhuh..
Vierailija kirjoitti:
Allergia ei ole este lemmikille. Tiedän, koska lapsuudenkodissa oli kissa, ja sisarus osoittautui myöhemmin allergiseksi. Kissa pysyi taloudessa, samoin sisarus. Hänellä on nykyään oma kissa (vanha tosin jo.)
Kysymys taas on idioottimainen ja varmaan tarkoituksella sellaiseksi tehty. Päättele siitä.
Muistan kyllä sen kauhun hetken, kun tajusin, että kissa saattaa lähteä. En tiedä oliko se ikinä edes harkinnassa, mutta se oli oma pelkoni. Luulin, että allergia on armoton tuomio: ei lemmikkejä talouteen. Onneksi kissa sai pitkän elämän meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luopuisi koskaan rakkaasta lemmikistäni. Eli vastaus on helppo: ihmiselle sanoisin heipat!
Laittaisit lapsesi adoptioon, jos hänestä tulisi allerginen?
Luepa aloitus uudelleen.
En kyllä edes lemmikittömänä uskaltaisi sitoutua ihmiseen, jonka mielestä lemmikin voi antaa pois silloin jos se on häiriöksi helpolle elämälle. Jos ei pysty sitoutumaan lemmikkiin pystyy tuskin sitoutumaan parisuhteeseen tai lapsiinsakaan.