Miksi vakavassa suhteessa olevat ihmiset eivät halua asua enään yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Halvempaa asua yksin kuin miehen kanssa. Kotityöt hoituu helpommin yksin kuin miehen kanssa. Voi sisustaa mielensä mukaan eikä tarvitse kuunnella kuittailuja siitä. Saa nukkua rauhassa eikä mies häiritse kuorsaamisellaan. 

Sama myös toisin päin, paitsi että asuminen olisi paljon halvempaa ja kotityöt hoituu, koska yhteisasumisessa mies tekisi ne kuitenkin väärin. . .

Meen miehelle ja lapsille syömään, mutta okt en luovu vaikken jaksa enkä viitsi tehdä siellä mitään. Kelaloinen en vielä ole, mutta surkupalkkanen täti olen.

Vierailija kirjoitti:

Moni sopii muuten toisilleen hyvin mutta ne kodin siisteysasiat eivät kohtaa, toinen jättää wc rinkulan ylös ja puristaa hammastahnan väärästä päästä jne.

Näistä tulee aina riitaa, joka kasvaa ja kasvaa ja päätyy eroon, joten turha lähteä tähän leikkiin.

Noista tulee isoja asioita, kun ei ole oikeita ongelmia. Hammastahnafirmat ovat siirtyneet muoviputkiloihin, joten siitäkin on hankala enää riitaa alkaa haastaa.

"Sitenniin äidit, koska aiemmin isät eivät ole niitä tehneet eivätkä tietenkään osaa opettaa niitä pojilleen. Eivätkä myöskään äidit ole niitä vanhoina hyvinä aikoina pojiltaan vaatineet. Vaikea on opettaa asiaa, jota ei itsekään osaa tehdä, ainakaan oikein äidin mielestä."

Aikuinen mies osaa opetella. Jos ei osaa, parempi hakeutua holhouksen alle. Lapset oppii esimerkistä, ja jos isi makaa sohvalla samalla kuin äiti tekee kaikki kotityöt, on ihan sama mitä se äiti opettaa kun pojat saa huonon miehen mallin isältään. Jos miehet väittävät kykenevänsä hoitamaan vastuullisia työtehtäviä kodin ulkopuolella, on ihan turha samalla väittää ettei kykene millään oppimaan siivoamista tai ruoan laittoa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei olisi sitä vähääkään luottamusta toista kohtaan joten erillään asumisestakaan ei tulisi mitään, joten ainut ratkaisu on sinkkuus.

Ihmiset osaavat kyllä olla uskottomia, vaikka asuisivat samassa osoitteessa. Toista ei voi kahlita. Pettävä löytää kyllä keinot, joiden avulla pääsee pettämään, vaikka kotona odottaisi 10 puolisoa. 

Vierailija kirjoitti:

Syyrin syy meillä ainakin on, että kumpikaan ei voi eikä halua luopua omasta asuin muodostaan. Minä haluan asua keskustassa kerrostalossa. Miesystävälläni on oma talo maalla. Töiden puolestakaan en voisi siellä asua. Lisäksi on ikää ja sen vuoksi omat tavat ja tottunukset. Ei onnistu yhdessä asuminen. 

Tuollaisessa tilanteessa olisi jo niin iso syy että jättäisin koko suhteen. Eihän tuossa ole mitään järkeä 

Nykyään on lukemattomia eri tapoja olla parisuhteessa.  Monelle on terveellistä olla välillä eri asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyrin syy meillä ainakin on, että kumpikaan ei voi eikä halua luopua omasta asuin muodostaan. Minä haluan asua keskustassa kerrostalossa. Miesystävälläni on oma talo maalla. Töiden puolestakaan en voisi siellä asua. Lisäksi on ikää ja sen vuoksi omat tavat ja tottunukset. Ei onnistu yhdessä asuminen. 

 

Tuollaisessa tilanteessa olisi jo niin iso syy että jättäisin koko suhteen. Eihän tuossa ole mitään järkeä 

Täh? Miten siinä ei ole järkeä, että kaksi ihmistä elää niin kuin haluaa ja ovat onnellisia?

-Eri

Meillä se oli itsestään selvyys muuttaa yhteen asumaan. Jokainen elää miten haluaa.

Edellisessä suhteessa toinen olisi halunnut muuttaa yhteen, kun taas itse hänen luota kotiini tullessa olin iloinen siitä rauhasta ja omasta tilastani.

Olen kokenut yhdessäasuessa työmäärän lisääntyvän, samoin pitäisi olla koko ajan tekemässä kompromisseja (esim. toinen haluaa pitää meillä kavereidensa kanssa saunaillan, kun itse haluaisin nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta). Joten jos suhteeseen menisin, niin en pitäisi yhteenmuuttoa vaihtoehtona.

Minulle on ihan sama miten muut hoitavat parisuhteensa ja miten asuvat. Mikä oudostuttaa minua on se, että jos sanon täällä, että minulle erilleen asuminen suhteen vakiinnuttua on no-go, niin se tuomitaan jyrkästi. Mitä se muille kuuluu, jos olen sitä mieltä. Kukin tyylillään.

Jos lapsia, ei kannata muuttaa yhteen ennenkuin ovat lentäneet pesästä.

Vierailija kirjoitti:

Oma veikkaus on, että halutaan vain rusinat pullasta eikä uskalleta tai haluta elää arkea yhdessä. Pelätään, että suhde ei kanna, koska on takana huonoja kokemuksia.

Ja miksei niitä rusinoita saisi poimia pullasta?

Ihan siitä syystä, etten halua altistaa lapsiani uusperhekuviolle. Kun molempien lapset ovat muuttaneet pois, yhteisasuminen on minulle ehdoton edellytys suhteen jatkumiselle. Pelkään vain, että nainen on tottunut siinä vaiheessa erillään asumiseen eikä haluakaan enää muuttaa yhteen. Minä olen meistä se siistimpi ja vastuullisempi, mutta annan silti naisen olla sellainen kun on, joten sekään ei olisi syy naiselle olla muuttamatta yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Halvempaa asua yksin kuin miehen kanssa. Kotityöt hoituu helpommin yksin kuin miehen kanssa. Voi sisustaa mielensä mukaan eikä tarvitse kuunnella kuittailuja siitä. Saa nukkua rauhassa eikä mies häiritse kuorsaamisellaan. 

En millään ilveellä pysty käsittämään miten työssäkäyvän on halvempaa asua yksin kuin kaksin. Itsellä jopa ikityöttömän ex-vaimon kanssa asuminen oli halvempaa kuin yksin, vaikkei hän montaa satasta asumisen kuluihin kuukaudessa laittanutkaan.

Tietenkin jos olet tuilla eläjä, on asuminen yksin taloudellisesti kannattavampaa, jos mies ei maksa koko asumista.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin aiemmin että olisi kiva asua yhdessä jonkun kanssa, mutta sitten pidin sitä myös hirveän epärealistisena. Pelkäsin, että homma kaatuisi riitoihin tai siihen että mies ei juurikin osaa hoitaa kototöitä ja näyttäytyy sitten ihan vauvana silmissäni. Ja kun en lapsia halua enkä voi saada niin siinähän sitä asuttiin erillään. Siihen oli myös omalta äidiltä malli ja se ajatus tuntui olevan että miehet nyt vain on sietämättömiä sikoja ja suhde pysyy elossa vain jos siinä säilyy se intohimo niin että nähdään vain viikonloppuisin ja lomilla. 

 

Ja sitten kohtasin miehen, joka ensinnäkin oikeasti halusi minut, rohkeasti teki sen selväksi, omaa hyvän itsetunnon, osaa huolehtia ei pelkästään kotitöistä vaan myös korjauksista ja ulkotöistä. 

 

Muutettiin yhteen muutama kuukausi tapaamisesta (hui :D) yli 500km aiemmilta kotikonnuiltani ja minulle sopi koska ainoat työni olivat pientä etätyösoppa

Kyllähän loiselle passaava ja elättävä mies kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä suhteessa toinen olisi halunnut muuttaa yhteen, kun taas itse hänen luota kotiini tullessa olin iloinen siitä rauhasta ja omasta tilastani.

Olen kokenut yhdessäasuessa työmäärän lisääntyvän, samoin pitäisi olla koko ajan tekemässä kompromisseja (esim. toinen haluaa pitää meillä kavereidensa kanssa saunaillan, kun itse haluaisin nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta). Joten jos suhteeseen menisin, niin en pitäisi yhteenmuuttoa vaihtoehtona.

Sinulla on vain ollut sinulle sopimattomat kumppanit. Rauhasta ja hiljaisuudesta nauttivia miehiä on paljon. Ja kyllä, niistä voi nauttia myös saman katon alla.

Onko sinulla kokemusta miehen kanssa asumisesta? Jos on, niin ymmärrät.

"Kyllähän loiselle passaava ja elättävä mies kelpaa" 

joo niin päin se on hyvä että mies palvelee. Hullujen ketjussakin miehen osa on parantaa nainen mielenterveysongelmista ja vain sinnikkäästi rakastaa hänet terveeksi vaikka alussa saattaakin olla vähän sekoileva hullu. Toisin päin hullua miestähän ei kauaa katso kukaan

Menettää asumistuen