Miksi vakavassa suhteessa olevat ihmiset eivät halua asua enään yhdessä?

Minusta on luonnollista asua yhdessä, jos halutaan olla läheisessä suhteessa.  Tietysti kotitöitä tekisi molemmat, en jaksaisi yksin niitä tehdä. Nuoret miehet ovat nohevia ja hyvin kotona opetettuja, osaavat jos haluavat kumppaninkin viihtyvän, vanhemmista miehistä en tiedä. Ehkä äidit joskus pilanneet poikansa, kun eivät ole vaatineet osallistumaan kotitöihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tilasta, omasta rauhasta, omasta päätäntävallasta kaiken suhteen.

Tuo on hyvä periaate. Jos on ohi lastentekoiän, ei ole mikään pakko asua yhdessä.

 

Vaikka olisi lapsentekoiässä, ei ole pakko asua yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

ENÄÄ

Tämä! V*****ttaa pölvästit, jotka ei osaa kirjoittaa oikein.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on luonnollista asua yhdessä, jos halutaan olla läheisessä suhteessa.  Tietysti kotitöitä tekisi molemmat, en jaksaisi yksin niitä tehdä. Nuoret miehet ovat nohevia ja hyvin kotona opetettuja, osaavat jos haluavat kumppaninkin viihtyvän, vanhemmista miehistä en tiedä. Ehkä äidit joskus pilanneet poikansa, kun eivät ole vaatineet osallistumaan kotitöihin. 

 

Juuri näin. Toisille sopii toinen tyyli ja toisille toinen. Minä kuulun niihin, joista suhde ei tunnu oikealta ellei asuta ja eletä myös arkea yhdessä. Sitä on muiden turha tuomita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse on suostuisi olemaan tuollaisessa suhteessa kovin pitkään. Tai voisin suostua, mutta katselisin koko ajan muitakin vaihtoehtoja enkä olisi uskollinen.

 

Tarkoitatko, että seurusteluaika on pari viikkoa ja sitten muutatte yhteen? Ja silti seurusteluaikana panisit muidenkin kanssa?

Vedit tuon pari viikkoa hihasta ihan itse. Ehkä se on sinulle pitkä aika. Minun pinna voisi kestää ehkä vuoden.

Me seurusteltiin yli 3,5 vuotta ennen kuin muutettiin yhteen. Melkein puolet tuosta ajasta asuttiin satojen kilometrien välimatkan päässä toisistamme. Kyllä sen kesti.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on luonnollista asua yhdessä, jos halutaan olla läheisessä suhteessa.  Tietysti kotitöitä tekisi molemmat, en jaksaisi yksin niitä tehdä. Nuoret miehet ovat nohevia ja hyvin kotona opetettuja, osaavat jos haluavat kumppaninkin viihtyvän, vanhemmista miehistä en tiedä. Ehkä äidit joskus pilanneet poikansa, kun eivät ole vaatineet osallistumaan kotitöihin. 

 

Minun suhteeni kestää ja voi hyvin, kun asumme eri paikoissa. Samoin jo iäkkään lähiomaisen. 

Minä suostun ainoastaan saman katon alle vain omakotitaloon. M37

Jos toinen on sottapytty on helpompi asua erillään.

Vierailija kirjoitti:

Itse on suostuisi olemaan tuollaisessa suhteessa kovin pitkään. Tai voisin suostua, mutta katselisin koko ajan muitakin vaihtoehtoja enkä olisi uskollinen.

Monenko eri puolison kanssa olet asunut yhdessä? 

Mikä on kenellekin outoa. Mielestäni on hienoa, että jokainen pariskunta voi päättää asuako yhdessä vai ei. Ja kuten otsikkokin kertoo, vakava parisuhde se on, vaikka ei yhdessä asuttaisikaan. Itse ole jo lähes 60 v. ja  eri osoittessa asutaan. Ei ole enää perheenperustamista, talous molemmilla kunnossa jne. Näin menty jo jokunen vuosi, ja oikein hyvin toimii. Nykyään on kuitenkin videopuhelut sun muut, joten päivittäin voi nähdäkin toisen. 

Vierailija kirjoitti:

Oma veikkaus on, että halutaan vain rusinat pullasta eikä uskalleta tai haluta elää arkea yhdessä. Pelätään, että suhde ei kanna, koska on takana huonoja kokemuksia.

Ei siitä "arjen jakamisesta" samassa asunnossa mitään palkkiota saa eikä se tee suhteesta parempaa tai huonompaa.

Itse ajattelen niin, että omien asuntojen kanssa voi todellakin keskittyä siihen yhdessäoloon ja toisen kuuntelemiseen, kun se "arki" ei häiritse.

Miksi? Miksi? Kai sä nyt itsekkin pystyt asiaa vähän miettimään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma veikkaus on, että halutaan vain rusinat pullasta eikä uskalleta tai haluta elää arkea yhdessä. Pelätään, että suhde ei kanna, koska on takana huonoja kokemuksia.

 

 

Ei siitä "arjen jakamisesta" samassa asunnossa mitään palkkiota saa eikä se tee suhteesta parempaa tai huonompaa.

Itse ajattelen niin, että omien asuntojen kanssa voi todellakin keskittyä siihen yhdessäoloon ja toisen kuuntelemiseen, kun se "arki" ei häiritse.

Eikös tämä ja muutama edellä mainittu kommentti omasta päätäntävallasta jne ole juuri sitä "rusinat pullasta" -mentaliteettiä. Sitten kun joku sen tuolla sanoi ääneen, niin näkyi alapeukutuksia ja herneet on nenässä. Toisin ajattelevat on lokkeilijoita jne. Ihan sama miten kukanenkin elää, pääasiahan on, että molemmat suhteessa olevat on tyytyväisiä. Mutta kyllä nykyään on vallalla sellainen "minä minä" -ajattelu.

En minäkään haluaisi asua ihmisen kanssa, joka kirjoittaa enään.

Vierailija kirjoitti:

Olen pienituloinen ja eläkkeellä. Jos asuisin jonkun kanssa, menettäisin kotirauhan lisäksi noin 300 egeä kuussa eli lähtisi kansaneläke ja asumistuki. 

Tilalle saisin kuorsaavan, pierevän ja vessan matolle kusevan sonnin, joka syö jääkaapin tyhjäksi ja potee viikoittain miesmenkkoja.

Siedän pierijää paremmin kun hän ei häiritse kuorsauksella ja kuseskelulla ja syö omasta jääkaapistaan. 

Ihminen tarvitsee reviirin. 

No sinähän kauniisti puhut mahdollisesta seurustelukumppanistasi!

Vierailija kirjoitti:

Oma veikkaus on, että halutaan vain rusinat pullasta eikä uskalleta tai haluta elää arkea yhdessä. Pelätään, että suhde ei kanna, koska on takana huonoja kokemuksia.

Äitis pelkäsi, kun sinua teki🤭

Vierailija kirjoitti:

Oma veikkaus on, että halutaan vain rusinat pullasta eikä uskalleta tai haluta elää arkea yhdessä. 

Mitä vikaa on siinä, että haluaa vain rusinat Puolasta?

Meillä on eri asunnot vaikka onkin yhteisiä lapsia. Meillä ei ole varaa niin isoon yhteiseen asuntoon, että kaikki saisi sen oman rauhan, mitä tarvitsee. Yhteisasuminen ei saa huonontaa kenenkään elämää.

Vierailija kirjoitti:

Minä suostun ainoastaan saman katon alle vain omakotitaloon. M37

Sä olisit mulle sopiva kumppani! En missään nimessä enää ikinä aio asua ok-talossa, mutta  mun kanssa on miehet silti halunneet yhteen ja naimisiin, saman katon alle. Yksi onneton ja yksi onnellinen liitto, mutta jos nyt alle viisikymppisenä jäisin yksin, en todellakaan haluaisi enää ketään asumaan kanssani. Ei kompromisseja.

tämä asia kismittää nimenomaan naisia. eivät pääse valittamaan "näkymättömistä töistä", eli perus siisteydestä ja joutuvat tekemään ne jokatapauksessa kun molemmilla on omat asunnot. feminismi keksi nämä metatyöt, kun ensin saivat naiset työmarkkinoille, että kyllä miehen pitää tehdä kotityöt. siksi nenärenkaalla ja sinisellä tukalla varustetut naiset elävätkin kissojen ja pahvipurkkiviinien kanssa. ja kuolevat yksin.