Miksi vakavassa suhteessa olevat ihmiset eivät halua asua enään yhdessä?
Minusta outoa pitää kahta huushollia. Onko kyse siisteydestä vai mistä?
Kommentit (94)
Jos mieheltä luonnistuu kotihommat (kaikki), niin muuttasin sitten yhteen.
Muuten ei.
Kemiat täytyy sopia 100 % yhteen.
Tässä iässä jo monella on omistusasunnot , niin se on hirveä hulabaloo alkaa myymään omia asuntoja tai laittaa vuokralle ja sitten pitäisi etsiä yhteinen omistusasunto, joka miellyttää molempia.
Jos kummallakin on kotona asuvia alaikäisiä lapsia, niin se on niille lapsille iso muutos kun pitää muuttaa asumaan vieraiden ihmisten kanssa.
Halvempaa asua yksin kuin miehen kanssa. Kotityöt hoituu helpommin yksin kuin miehen kanssa. Voi sisustaa mielensä mukaan eikä tarvitse kuunnella kuittailuja siitä. Saa nukkua rauhassa eikä mies häiritse kuorsaamisellaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos kummallakin on kotona asuvia alaikäisiä lapsia, niin se on niille lapsille iso muutos kun pitää muuttaa asumaan vieraiden ihmisten kanssa.
Jos toinen on lapseton niin hänelle tuohan on win-win tilanne. Voi vaikka joka toinen viikko käydä vieraissa.
Vierailija kirjoitti:
Itse on suostuisi olemaan tuollaisessa suhteessa kovin pitkään. Tai voisin suostua, mutta katselisin koko ajan muitakin vaihtoehtoja enkä olisi uskollinen.
Eli 50/50 asuntolaina niin, on uskollinen, kuin kultainennoutaja. Kyllä ne kipupisteet löydetään.
Vierailija kirjoitti:
Oma veikkaus on, että halutaan vain rusinat pullasta eikä uskalleta tai haluta elää arkea yhdessä. Pelätään, että suhde ei kanna, koska on takana huonoja kokemuksia.
Mitä pahaa siinä on. Loista voi pelottaa, että toinen löytää paremman ja siksi pitää sitouttaa toinen vaikkapa yhteisellä asunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Omasta tilasta, omasta rauhasta, omasta päätäntävallasta kaiken suhteen.
Tämähän se. En ymmärrä, miksi ihmeessä romanttinen suhde toisen ihmisen kanssa muuttaisi mieltymyksiäni asumismuodon suhteen. Eiväthän nämä liity toisiinsa mitenkään.
Moni sopii muuten toisilleen hyvin mutta ne kodin siisteysasiat eivät kohtaa, toinen jättää wc rinkulan ylös ja puristaa hammastahnan väärästä päästä jne.
Näistä tulee aina riitaa, joka kasvaa ja kasvaa ja päätyy eroon, joten turha lähteä tähän leikkiin.
Joo, osa ihmisistä tuntuu suhtautuvan tähän, että suhteessa on jotain vikaa, jos ei olla muuttamassa yhteen.
Ei olla lapsenteko iässä enää, vaikka kummallakaan ei olekaan lapsia ennestään. Mies on eläkkeellä ja asuu syrjässä. Minä olen työiässä oleva autoton, joten täytyy asua kulkuyhteyksien päässä mahdollisista työpaikoista.
Nyt ollaan oltu tämä vuodenvaihde joulukuun alkupuolelta kokoajan saman katon alla vuoroin molempien asunnoilla ja tottapuhuen alkaa jo kaivata omaa rauhaa!
Ehkä rusinat pullasta ehkä ei. Ehkä kelatuet?
Jos haluamme olla samassa osoitteessa niin voimme sen tehdä, mutta todella saamme eläkkeensaajan asumistukea ja yleistä asumistukea, joten yhteenmuuttamalla ei käteen jää sen enempää rahaa. Vaikka toinen asunto olisi kokoajan tyhjänä (mitä ei ole), niin se kannattaa pitää, jotta säästyy muuttamisen vaivalta ja rahanmenolta.
Hallitus tekee nyt sellaista politiikkaa että työllisiäkin joutuu asunnottomaksi. Kannattaa tietenkin olla kaksi asuntoa, että on vara vaikka toinen menettää. Tästä syystä jos minulla olisi lapsia, niin hankkisin heille välittömästi heidän täysi-ikäistyttyään omat vuokra-asunnot, vaikka he jatkaisivatkin kotona asumista!
Vuokranantajakaan ei todennäköisesti saisi helpolla uutta asukasta irtisanottavaan asuntoon, oli se kumman meistä tahansa asunto, joten hyväntekeväisyyttä vaikka sitten omistavaa luokkaa kohtaan!
Vierailija kirjoitti:
Oma veikkaus on, että halutaan vain rusinat pullasta eikä uskalleta tai haluta elää arkea yhdessä. Pelätään, että suhde ei kanna, koska on takana huonoja kokemuksia.
Miksi jonkun toisen ihan vieraan pitää toimia juuri samoin kuin sinä? Etkö luota omiin valintoihisi jos muut tekevät toisin?
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei olisi sitä vähääkään luottamusta toista kohtaan joten erillään asumisestakaan ei tulisi mitään, joten ainut ratkaisu on sinkkuus.
Sinkkuus on nytkin ainoa vaihtoehto, jolla et mustasukkaisuudellasi ja kontrollinhalullasi vahingoita kumppania. Mitäs kun puoliso on töissä? Soitteletko perään?
Ajattelin aiemmin että olisi kiva asua yhdessä jonkun kanssa, mutta sitten pidin sitä myös hirveän epärealistisena. Pelkäsin, että homma kaatuisi riitoihin tai siihen että mies ei juurikin osaa hoitaa kototöitä ja näyttäytyy sitten ihan vauvana silmissäni. Ja kun en lapsia halua enkä voi saada niin siinähän sitä asuttiin erillään. Siihen oli myös omalta äidiltä malli ja se ajatus tuntui olevan että miehet nyt vain on sietämättömiä sikoja ja suhde pysyy elossa vain jos siinä säilyy se intohimo niin että nähdään vain viikonloppuisin ja lomilla.
Ja sitten kohtasin miehen, joka ensinnäkin oikeasti halusi minut, rohkeasti teki sen selväksi, omaa hyvän itsetunnon, osaa huolehtia ei pelkästään kotitöistä vaan myös korjauksista ja ulkotöistä.
Muutettiin yhteen muutama kuukausi tapaamisesta (hui :D) yli 500km aiemmilta kotikonnuiltani ja minulle sopi koska ainoat työni olivat pientä etätyösopparia ihan liian harvakseltaan. Ja sillä tiellä ollaan joitain vuosia myöhemmin. Kaikki sujuu jotenkin luonnostaan. Mies ei ole ikinä ollut passiivisaggressiivinen, laiska, ilkeä, lusmu... Sanoo mitä tarkoittaa ja tarkoittaa mitä sanoo. Asutaan hänen ihanassa hirsitalossaan metsän keskellä ja hyysätään kissoja ja koiria.
Eli omalla kohdallani vastaus aloitukseen aiemmassa elämässä olisi ollut, että pitää osata olla yksin, ei saa ripustautuva toiseen, miehet ei osaa huolehtia yhteisestä kodista. En edelleenkään niiden aiempien miesehdokkaiden kanssa muuttaisikaan yhteen. Ne suhteet piti kasassa nimenomaan se, että tanssi välttelyn ja toisen oikean olemuksen ympärillä.
Enkä väitä että kaikilla on nämä syyt. Jos on lapsia, omat omistusasunnot molemmilla, tietyt työkuviot, paljon ikää jo... Niin ihan eri tilanne kuin minulla.
Vierailija kirjoitti:
tämä asia kismittää nimenomaan naisia. eivät pääse valittamaan "näkymättömistä töistä", eli perus siisteydestä ja joutuvat tekemään ne jokatapauksessa kun molemmilla on omat asunnot. feminismi keksi nämä metatyöt, kun ensin saivat naiset työmarkkinoille, että kyllä miehen pitää tehdä kotityöt. siksi nenärenkaalla ja sinisellä tukalla varustetut naiset elävätkin kissojen ja pahvipurkkiviinien kanssa. ja kuolevat yksin.
Naiset valitsevat olla yksin.
Jos miehet ei löydä naista, myös he kuolevat yksin. Nuorempina.
Vierailija kirjoitti:
Oma veikkaus on, että halutaan vain rusinat pullasta eikä uskalleta tai haluta elää arkea yhdessä. Pelätään, että suhde ei kanna, koska on takana huonoja kokemuksia.
Voi olla noinkin...... me olemme olleet kimpassa 24 vuotta ja nyt ollaan mietitty että mies ostaa toisen asunnon. Molemmat saa elää rauhassa ja silloin kun sopii molemmille niin tavataan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on luonnollista asua yhdessä, jos halutaan olla läheisessä suhteessa. Tietysti kotitöitä tekisi molemmat, en jaksaisi yksin niitä tehdä. Nuoret miehet ovat nohevia ja hyvin kotona opetettuja, osaavat jos haluavat kumppaninkin viihtyvän, vanhemmista miehistä en tiedä. Ehkä äidit joskus pilanneet poikansa, kun eivät ole vaatineet osallistumaan kotitöihin.
Mitenniin äidit, miksei se olisi isienkin homma opettaa kotitöitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on luonnollista asua yhdessä, jos halutaan olla läheisessä suhteessa. Tietysti kotitöitä tekisi molemmat, en jaksaisi yksin niitä tehdä. Nuoret miehet ovat nohevia ja hyvin kotona opetettuja, osaavat jos haluavat kumppaninkin viihtyvän, vanhemmista miehistä en tiedä. Ehkä äidit joskus pilanneet poikansa, kun eivät ole vaatineet osallistumaan kotitöihin.
Mitenniin äidit, miksei se olisi isienkin homma opettaa kotitöitä?
Sitenniin äidit, koska aiemmin isät eivät ole niitä tehneet eivätkä tietenkään osaa opettaa niitä pojilleen. Eivätkä myöskään äidit ole niitä vanhoina hyvinä aikoina pojiltaan vaatineet. Vaikea on opettaa asiaa, jota ei itsekään osaa tehdä, ainakaan oikein äidin mielestä. Sitenniin.
No että voi tuoda irtosuhteita kämpille, tietenkin.