En jaksa enää. Rahat loppu, ja terapia käynneistä ei ole mitään hyötyä

Allu 

Vammaista ees luulla että terapia ja keskustelu auttaisi jos vika on vaikkapa siinä että asut hul lujen ihmisten kanssa. Sen pitääkin masentaa. Jos ihminen ei reagoi sairaaseen ympäristöön se vasta outoa olisikin

Näihin mt sairauksiin pitäisi kokeilla psykedeelisiä aineita, mutta tämä suomen gestapo eli THL ja päättäjät ovat niin v..un tyhmiä etteivät ymmärrä, että nämä lääkkeet joita maailmalla käytetään valvotusti todella auttavat erittäin sairaita ihmisiä, suomi takahikiä kaks soittoa.

Vierailija kirjoitti:

Näihin mt sairauksiin pitäisi kokeilla psykedeelisiä aineita, mutta tämä suomen gestapo eli THL ja päättäjät ovat niin v..un tyhmiä etteivät ymmärrä, että nämä lääkkeet joita maailmalla käytetään valvotusti todella auttavat erittäin sairaita ihmisiä, suomi takahikiä kaks soittoa.

totta ja monet aineet mitkä on kiellettyjä hyvästä syystä toimivat tosiaan hoitokeinoina kun oikein käsitelty ja oikeissa määrissä tarkoin valvottuna. joskus tosin tuntuu että ei täällä ainakaan pienemmillä paikkakunnilla nämä jotka niitä lääkkeitä määrää nii tiedä mitä net edes tekkee muutenkaa. tuntuu että pyörittävät jotai lotto pallo masiinaa ja sieltä ottavat randomilla lääkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ihmiset, jotka jankkaavat että "aina on toivoa" tai "kaikki elämä on yhtä arvokasta" ovat irtaantuneet todellisuudesta. Esim. naapuri huutaa skitsofreniaansa päivät pitkät, ja sen elämä on köyhyyttä ja helvettiä. Ei tule koskaan saamaan parisuhdetta tai työllistymään. Ei ystäviä, ei mitään.

 

Elämä ei ole reilua, ja joillekin käy huonosti/on huonot kortit. Paljon on ns. omasta itsestä kiinni, mutta harva valitsee ne omat geeninsä ja vanhempansa. Siksi en pidä myöskään näistä "mee vaan töihin"-jankkajista, ovat vähintään yhtä typeriä kuin sosialistipuunhalaajat.

Itse olen sitä mieltä, että kaikki on mahdollista tässä ihmeellisessä maailmassa. Ei ole esimerkiksi mahdotonta, että pian keksittäisiin sellainen lääke skitsofreniaan mikä auttaa naapuriasi ja parantaa hänen olonsa. Elämä olisi todella masentavaa, jos ajattelisi ettei ole mitään toivoa.

kaikkia ei voi pelastaa.

hyppää.

Mt-vikaisia naisia suojaa itsemurhalta niiden oma luonne.

Ovat niin laiskoja ja saamattomia, etteivät saa edes itseään tapettua.

Vierailija kirjoitti:

Mistä masennus ja itsetuhoisuus johtuu? Itse tunnen vastaavia nuoria naisia, joilla sama ongelma ja sen yksi syistä näyttää olevan some, josta on katsottu vuosikausia täydellisiä, suosittuja ja menestyviä kanssasisaria, ja kun ei itsellä ole tällaista täydellistä elämää, oma elämä alkaa näyttää epäonnistuneelta ja tarkoituksettomalta, koska vastaavaan täydellisyyteen ei tulla pääsemään, joka siis on todellisuudessa pelkkää lumetta. Katsokaa miten nämä Sara Siepit ym. itkevät vähän väliä onnettomina medioissa. Saadaan siis muokattu kuva täydellisistä ihmisistä ja elämistä sekä suosiosta täydellisten ystävien ja miesten keskuudessa, mutta se on kuin nämä kymmenet amerikkalaiset täydelliset silotellut joululeffat, pelkkää satua. Tämän takia Australian, Norjan ja Tanskan esimerkin mukaan sote tulisi kieltää nuorilta. Australia sen jo teki, Norja tekemässä saman ja Tanskassa käynnissä myös somen kielto nuorilta, jotka pilaavat oman elämänsä katsoessaan ruudulta vuosikausia kehitysiässä muokattua todellisuutta, joka vie uskon omaan tylsään ja epätäydelliseen elämään, etenkin nuorilta naisilta. Mieluummin henki pois jos ei satu olemaan 18-vuotiaaksi mennessä kaunis ja rohkea sekä menestyvä ja kadehdittu vähintään 100 000 some-seuraajalla muokatuissa kuvissa ja videoissa, joiden takana todellisuudessa yleensä myös itseensä tyytymätön nuori nainen. Lumetodellisuuden luoma tyytymättömyysepidemia joka on jopa kuolemanvaarallinen. Olisiko parempia pitää ruutu kiinni ja hankkia oma elämä, joka voisi olla mahtava ilman somen luomia mahdottomia ja todellisuudessa epätodellisia esikuvia? Itsensä saa fyysisesti parempaan kuntoon treenillä ja ravinnolla jotka lisäävät energisyyttä ja kurinalaisuutta vielä parempaan elämänhallintaan. Jos koulu ei ole mennyt hyvin, eikä ole haluttua koulutusta tai ammattia, mielekästä alaa voi alkaa opiskella vaikka etäkursseilla tai kirjaston kirjojen avulla itseopiskeluna. Tällä hetkellä työttömyystilanne on huono, mutta tuuri voi käydä, eikä tilanne varmaan ikuisesti jatku heikkona. Ystäviä voi löytyä ja mukava kumppani, vaikka juuri nyt ei siltä näyttäisi. Masennuksen hoitoo kannattaa kokeilla mielialalääkkeiden sijaan ruokavaliota, josta saa tarpeeksi mielihyvähormonitasoja nostavia ravintoaineita, jotka usein lisäävät myös energiatasoa, joka taas lisää tarvetta liikkua ja kuntoilla, jotka taas vähentävät masennusta, jonka yksi ylläpitäjä on passiivisuus. Elämä ei ole 25 vuotiaana ohi, jos siihen mennessä ei ole suurituloinen menestyjä täydellisellä kropalla ja ystävillä, mitä vain hyvää saattaa olla edessä. Älä anna periksi!

Aiheuttipa tämä alueen naisissa alapeukkupurkauksen 🙄

Ei kannata. Joudut helvettiin jos niin teet. Parempi täällä kitua kuin helvetissä.

Lupailet vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vammaista ees luulla että terapia ja keskustelu auttaisi jos vika on vaikkapa siinä että asut hul lujen ihmisten kanssa. Sen pitääkin masentaa. Jos ihminen ei reagoi sairaaseen ympäristöön se vasta outoa olisikin

Moni ehdotti tässä keskustelussa terapiaa ENNEN kuin Ap kertoi asuinolosuhteistaan. Mutta totta, ensin AP:n pitäisi päästä turvalliseen ympäristöön. Ja sitten terapiaan jossa terapeutti ei vaihdu vähän väliä, vaan sama terapeutti on useamman vuoden ajan.

Moi ap. Minä olen ollut masentunut jostain 10-vuotiaasta asti ja olen sitä edelleen 38-vuotiaana. Mitä jos hyväksyisit sen masennuksen ja paskan fiiliksen? Sen kanssa voi oppia elämään. Jotkut meistä vaan näkee tämän maailman syvällisemmin ja raaemmin kun muut. Ehkä ne lääkkeet ei auta jos oikeasti koet kaiken paskana? Ei ne ole mikään ihmeapu. Lisäksi terapia voi jopa pahentaa olotilaa, sellainen asioiden kaivelu. Et ilmeisesti ole työelämässä tai opiskele? Mitä enemmän olet yksin kotona ajatusten kanssa, niin aitä pahemmaksi se olo menee. Puhun kokemuksesta. Nyt ensimmäiseksi hyväksy se paska olo. Sitten alat tehdä asioita vaikka olo on paska. Ja ei, se olo ei häviä, mutta niin kun sanoin: sen kanssa voi opetella elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ihmiset, jotka jankkaavat että "aina on toivoa" tai "kaikki elämä on yhtä arvokasta" ovat irtaantuneet todellisuudesta. Esim. naapuri huutaa skitsofreniaansa päivät pitkät, ja sen elämä on köyhyyttä ja helvettiä. Ei tule koskaan saamaan parisuhdetta tai työllistymään. Ei ystäviä, ei mitään.

 

Elämä ei ole reilua, ja joillekin käy huonosti/on huonot kortit. Paljon on ns. omasta itsestä kiinni, mutta harva valitsee ne omat geeninsä ja vanhempansa. Siksi en pidä myöskään näistä "mee vaan töihin"-jankkajista, ovat vähintään yhtä typeriä kuin sosialistipuunhalaajat.

Itse olen sitä mieltä, että kaikki on mahdollista tässä ihmeellisessä maailmassa. Ei ole esimerkiksi mahdotonta, että pian keksittäisiin sellainen lääke skitsofreniaan mikä auttaa naapuriasi ja parantaa hänen olonsa. Elämä olisi todella masentavaa, jos ajattelisi ettei ole mitä

En ajattele, että mitään "toivoa" ei ole, ajattelen todennäköisyyksiä. Skitsofreniaan on jo olemassa lääkkeitä, mutta osaa ne eivät auta. Laitoksissa lääkitään neurolepteillä zombeiksi tai annetaan mellastaa vapaana, jos he eivät ole isommaksi vaaraksi muille.

Taidat olla yksi niistä, joka uskoo ihmeparantumiseen syövän viime hetkillä tai kolmannen valtakunnan voittoon kun NL on jo Berliinissä... Joskus todennäköisyys on lähellä nollaa, joskus lähellä sataa prosenttia. Voi olla, että kaadun matkalla vessaan, lyön pääni ja kuolen, mutta pitäisin onnistunutta kakkaretkeä erittäin todennäköisenä, ja liukastumista/kuolemaa erittäin epätodennäköisenä.

Varmaan eräänlaista itsepetosta. Apatia on huono olotila, mutta niin on optimistinen itsepetoskin. Ei tule tehtyä asioita ja varauduttua, jos aina olettaa parhaimman mahdollisen tapahtuvan. Ap:n tapauksessa käy helposti niin, että huomaa olevansa 25 v sijasta 45, ja elämä meni ohi murehtiessa ja sairastaessa.

Siksi kannattaa tunnustaa tosiasiat, ja yrittää radikaalia muutosta. Junan alle meneminen ei välttämättä ole optimi tuossa tilanteessa, mutta hyssyttely ja vakuuttelu, että asiat jotenkin automaattisesti "muuttuisivat paremmiksi" tai että kaikille käy hyvin on Disney-ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihminen vähemmän.

Jos jomman kumman poistuminen pitäisi valita, niin olisit valintani. Poistumisesi tekisi kerralla maailmasta vähän paremman paikan. Olisi yksi k*sipää vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihminen vähemmän.

Jos jomman kumman poistuminen pitäisi valita, niin olisit valintani. Poistumisesi tekisi kerralla maailmasta vähän paremman paikan. Olisi yksi k*sipää vähemmän.

Rähjäti rähjäti nalkun nalkun

Vierailija kirjoitti:

Pakkaa laukku ja mene turvakotiin. Päätä ettet palaa enää koskaan. Ota apu vastaan ja rakenna oma elämä pikkuhiljaa. Onnea matkaan. 

 

Eiköhän turvakoti ole ensisijaisesti niille, jotka kokevat kotonaan fyysistä väkivaltaa.