En jaksa enää. Rahat loppu, ja terapia käynneistä ei ole mitään hyötyä

Miksi vasemmistolaiset naiset ravaa terapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Oletko ikinä kokeillut piristää itseäsi, tehdä jotain hauskaa?

huikkaa ja irtosuhteita..suosittelen..

Vierailija kirjoitti:

Pakkaa laukku ja mene turvakotiin. Päätä ettet palaa enää koskaan. Ota apu vastaan ja rakenna oma elämä pikkuhiljaa. Onnea matkaan. 

Juuri näin. Askelta toisen eteen, ei ole syytä valittaa.

Välistä elämä on hetki hetkeltä elämistä ei välttämättä edes päivä päivältä. Mutta päivän aikana monesti on myös jopa rauhallisia hetkiä vaikka huono päivä olisikin. Vaikka joskus erittäin vaikea on huomata kun on vaikeaa että hei, aikasemmin päivällä oli rauhallinen olo, saatoin jopa hymyilläkkin jollekkin asialle.

"Kun viha, suru ja ilo siirtyy. vain rauha jää."

Vierailija kirjoitti:

Miksi vasemmistolaiset naiset ravaa terapiassa?

Sairas yhteiskunta sairastuttaa hyvät ihmiset, varmaan siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut ketamiinihoitoa? Sillä on parantunut vaikeitakin tapauksia. 

Ei ole rahaa siihen, ja terapeuttini ja lääkärin mielestä minä en tarvitse sellaista, vaan päinvastoin. Ne katkaisivat sairasrahani ja vähensivät hoito tapaamisiani neljästä kerrasta kuukaudesta kahteen kertaan kuukauteen, ja keskustelu ajat kestävät nykyään tunnin sijaa 20 minuuttia.

Ap.

Kuulostaa aika vähältä. Onko sinulle haettu kelan kuntoutuspsykoterapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut lääkitystä? Millaidia mtongelmia sulla on? Mullakin on vaikeaa mt-ongelmien takia, jotka rajoittaa mun elämää ja rahat on vähissä, mutta olen päättänyt elää päivän kerrallaan. 

Hieno elämä sulla

Omaa itsetuntoani parantaa kun uskottelen itselleni että "eveything I say and do is amazing". Toivottavasti löydät avun vielä jostain.

Minut pelasti ect-hoito. Muuten olisin kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Sairas tai terve, köyhä taikka rikas, Jeesus on vastaus jokaisen ihmisen sieluntilan ongelmaan.

Lääkkeet ja keskusteluapu auttavat vähän ja sille ajalle mitä tässä ränsistyneessä ihmiskehossa elämme. Suosittelen menemään uskovien seurakuntaan hakemaan rukousapua. Tosin nykyään saa olla tarkkana ettei mene mihin vain puoskaroitavaksi.

Kokeile ensin jättää sähköinen rukouspyyntö vaikka Ilpoisten piirin nettisivulla. Siellä esirukoilijat rukoilevat pyyntöjen puolesta seuraavan viikon ajan, joskus vissiin pitemmänkin ajan.

 

Nää hihhulit on rasittavia kun änkevät Jeesusta joka ketjuun. Vähän sama kuin pakottaisin jotain Muhammedia... Kiva, jos sulla on vaikka muumeihin tai hattivatteihin keskusteluyhteys, kaikki eivät ole skitsoja. 

Mikä on joku sellainen asia minkä varaan voisit alkaa rakentaa omaa elämääsi? Joku sellainen mitä kukaan ei voi ottaa sinulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut lääkitystä? Millaidia mtongelmia sulla on? Mullakin on vaikeaa mt-ongelmien takia, jotka rajoittaa mun elämää ja rahat on vähissä, mutta olen päättänyt elää päivän kerrallaan. 

Ei oo rahaa eikä tulevaisuutta, pää pensaaseen vaan ja päivä kerrallaan! Voit sitten vanhentua nistiyksiössä kun yhteiskunta pitää sinua kirjaimellisena jätteenä. Mutta hei, päivä kerrallaan!

Vierailija kirjoitti:

Oletko tietoinen alkoholistien aikuisten lasten (AAL) vertaistukiryhmistä? Googlaamalla löydät lisätietoja, verkkokokouksiakin järjestetään. Oireesi vastaavat monien kokemuksia.

 

Parantuminen on mahdollista, mutta vanhempiesi kanssa asuessasi mikä tahansa terapia menee aivan varmasti hukkaan.

 

Itse tosin kävin kolmen vuoden psykoterapian ilman erityistä menestystä, kun terapeutti ei tunnistanut alkoholistiperheessä kasvamisen vaikeuksia. Osa ongelmaa on, että on erikseen kasvatettu vaikenemaan ongelmasta ja sivuuttamaan omat tunteensa ja tarpeensa. Koita siinä sitten kertoa niistä terapiassa, kun et enää itsekään tiedä mitä tunnet.

 

Olen pahoillani että sinulla on noin vaikeaa. Vielä enemmän pahoillani siitä, miten paljon meitä vanhempien alkoholismin vammauttamia lapsia on Suomessa.

Tuo on totta, että vanhemmista tarvitsisi irtautua, sitten vasta paraneminen voi alkaa.

Minulla on kaveri, joka on aivan sidoksissa vanhempiinsa. On elänyt kaltoinkohtelulapsuuden, ja aloitti siksi terapian. Terapiaa on takana kolme vuotta, ja sidos vanhempiin on vain tiivistynyt, ja vanhempien tavat on tulleet hänellekin käyttöön.

Terapia on siis aiheuttanut vain taantumista. Mutta hän on silti halunnut jääräpäisesti jatkaa terapiassa.

Ehkä vanhempiensa väkivaltakäytöksen kopioiminen on sitä mitä hän oikeasti haluaa, ja terapia tukee häntä valitsemallaan tiellä. Terapia ei siis välttämättä ohjaa irroittautumaan haitallisista ihmissuhteista, vaan asiakkaan on tehtävä sellainen päätös tarvittaessa itse.

Vierailija kirjoitti:

Kelaterapiaan ei kai nykyään pääse jos ei ole työpaikkaa tai ainakin lähihistoriassa. Siis se on jotenkin tarkoitettu työkyvyn ylläpitoon. MUTTA on olemassa ostopalveluterapia, ainakin 5v sitten oli, johon voi päästä ja se on täysin maksutonta ja sitä saa jopa 3v. Toki pitää kyetä sitoutumaan käynteihin, mutta sinulla tämä ei ollut vissiin ongelma?

Kela-terapiaan voi päästä myös opiskelukyvyn ylläpitoa varten. Työttömyys ei ole este, kunhan on edes jotenkuten työkykyinen. Lähetteen eli b-lausunnon voi kirjoittaa kuka tahansa psykiatri. Yksityinen, työterveys tai psyk.polin psykiatri.
Hyvinvointialueen ostopalveluterapiaan on vaikeampi päästä, ne on käytännössä erikoissairaanhoidon asiakkaille. 

Mee töihin tai tapa ittes

Vierailija kirjoitti:

Mee töihin tai tapa ittes

Vaihteeksi tämmösiä ammuttavia pikku sikoja liikenteessä :)

Ei kenenkään elämä ole yhtä myötämäkeä, ei voi tietää, mitä paholaisia sen  kadehtimasi kadulla hölkkäävän ihmisen olkapäillä istuu. Kaikilla on oma taakkansa, joko kipu tai köyhyys tai muu piru tai menneisyys. Sellaista se elämä on.

 Ei kannata kadehtia, vaan yrittää riuhtaista itsensä irti vaikka myrkyllisestä suhteesta tai perheestä. Menee vaikka sossun lattialle istumaan ja sanoo, että nyt riittää, hankkikaa mulle oma kämppä, niitä kyllä on tyhjilään Suomessa vaikka kuinka paljon. Ja lääkkeitä masennukseen on myös. 

Kannattaa olla myös vähän utelias, katsoa mitä kaikkea vielä ehtiikään tässä sotaisassa maailmassa tapahtua. Eihän tämä hyvältä näytä, mutta sellaista se on.

"Hyppään huomisen terapia ajan jälkeen junan alle. Ei tarvitse enää kärsiä ja tuntea. Viimeinkin vaan lakkaan olemasta ja pääsen ikuiseen uneen"

Morjens! Muista näyttää tissit veturinkuljettajalle. Hyvää matkaa ajasta ikuisuuteen.

Nämä ihmiset, jotka jankkaavat että "aina on toivoa" tai "kaikki elämä on yhtä arvokasta" ovat irtaantuneet todellisuudesta. Esim. naapuri huutaa skitsofreniaansa päivät pitkät, ja sen elämä on köyhyyttä ja helvettiä. Ei tule koskaan saamaan parisuhdetta tai työllistymään. Ei ystäviä, ei mitään.

Elämä ei ole reilua, ja joillekin käy huonosti/on huonot kortit. Paljon on ns. omasta itsestä kiinni, mutta harva valitsee ne omat geeninsä ja vanhempansa. Siksi en pidä myöskään näistä "mee vaan töihin"-jankkajista, ovat vähintään yhtä typeriä kuin sosialistipuunhalaajat.

Vierailija kirjoitti:

Minut pelasti ect-hoito. Muuten olisin kuollut.

Menikö muisti? Oletko nykyään vajaaälyinen?