80-luvulla koirat oli tervepäisempiä. Vai omistajat? Kukaan ei valittanut ilotulitteiden paukkeesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

Luulen, että 80- luvulla laki rajoitti kuluttajalle myytävien rakettien koon pieneksi ja sen loppupaukun voiman myös.

 

Ei sellaista lakia ole ollut. Ja päinvastoin nykyään ilotulitteet on hiljaisempia. 

 

Kuulosi vain on huonontunut 😘😇

 

 

Ei vaan niitä on oikeasti kehitetty hiljaisempaan suuntaan + ne 80-luvun "supertykinlaukaukset" on kielletty. 

Nykyisin kuluttajilta on kielletty lähes kaikki räjähtävät ilotulitteet. Siis semmoiset kunnolla räjähtävät. Nykyisin ne vain säkenöi ja rätisee. Ennen ne oli sellaisi, että jos se räjähti kädessä niin sormet irtosi.

Kyllä meidän koira 80-luvulla pelkäsi ilotulitteita ja hakeutui kaappiin piiloon. Mielestäni pääasiallinen syy ap:n havaintoon on se, että ihmisten suhtautuminen koiriin on muuttunut 80-luvun jälkeen. Lisääntyneen huolehtimisen lisäksi niiden ravintoon ja terveydenhuoltoon panostetaan paljon enemmän... en muista, että lapsuudenkodissani koiria olisi käytetty eläinlääkärissä, paitsi muutamissa tapaturmissa.

Meidän kylällä eräs teini laittoi ison kiinalaisen suuhun. Räjähti ulos poskesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

Luulen, että 80- luvulla laki rajoitti kuluttajalle myytävien rakettien koon pieneksi ja sen loppupaukun voiman myös.

 

Ei sellaista lakia ole ollut. Ja päinvastoin nykyään ilotulitteet on hiljaisempia. 

 

 

Se on ihan totta että äänekkäämpiä ne 80-luvulla oli. "Tykinlaukaus" yms. 

Nämä oli ihan käsittämättömän tehokkaita siihen nähden, että niitä oli jokaisella teinipojalla muovikassillinen mukana. Tavallinen postilaatikko pamahti pelikortin kokoisiksi riekaleiksi ja levisi 20 metrin säteelle.

Olisinpa vielä lapsi 1980-luvulla. M51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä paukuteltiin 80-luvulla keskellä omakotialueita ja vielä ilman aikarajoituksia. Määrät eivät olleet samanlaisia kuin nyt, koska ilotulitteet olivat melko kalliita. Ainoa poikkeus määrässä oli se naapuri, joka ampui taivaalle urheiluseuralta myymättä jääneet raketit ja pommit.

 

 

Jaa, mun mielestä taas pauketta oli jopa enemmän ja pidempään, kun pikkukersat ostelivat pikkukiinalaisia jo ennen joulua. 

Lapsena muistan, että joskus oli joululahjapaketissa ilotulitteita. Niitä sitten paukuteltiin monta viikkoa. Ei kukaan ollut mistään aikarajoituksista kuullutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kaupunkialueilla ei ollut silloin läheskään niin paljon koiria kuin nyt.

 

Miten vaikuttaa paukkupelkoon, vaja kki?

Vierailija kirjoitti:

Niitä ei paukuteltu keskellä omakotitaloaluetta. 

Mitenkäniin ei paukuteltu? Me ainakin vedettiin vaan oman talon edessä omakotitaloalueella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ainakaan Suomessa olla köyhiä eikä kipeitä, kun on varaa satoja euroja paukutella menemään. Ja mitä välii, jos koirat tai vuorotyöläiset tai muut köyhät ja mua pienemmät pelkää tai hermostuu, Minä teen niinkun Minä tahdon! Enkä siivoo jälkiäni, se on lampaiden ja akkojen hommia!

Miksi on parempi tehdä niinkuin sinä haluat eikä niinkuin minä haluan?

Parasta olisi toimia niin, että kaikki ihmiset ja eläimetkin otettaisiin huomioon. Tässä tapauksessa vaikka niin, että ammattimaiset ilotulittajat järjestäisivät valoshown kaupunkien keskustassa, keräisivät roskansa, kukaan ei menettäisi sormiaan, silmiään tai hermojaan, ja esityskin olisi paljon komeampi.

Samaa mieltä. Käsittämätöntä, että roskat jätetään niille sijoilleen, aikarajaa ei noudateta ja raketteja laukaistaan väkijoukoissa. Ilotulitteita ei tarvitsisi myydä yksityishenkilöille lainkaan. 

Miksiköhän kissat harvemmin pelkää? Meillä kissat tunki aina mukaan kun ammuttiin raketteja. Ukkosesta eivät välitä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän kylällä eräs teini laittoi ison kiinalaisen suuhun. Räjähti ulos poskesta. 

Darvin kyllä pitää huolen omistaan, ja ihmiskunta keskimäärin viisastuu kun liian tyhmät ei jää henkiin.

Silmävammoja. Joka ikinen uusi vuosi, myös ulkopuolisille, jotka eivät edes käsittele niitä tulitteita.

https://www.karkkilalainen.fi/paikalliset/8172302

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä ei paukuteltu keskellä omakotitaloaluetta. 

Mitenkäniin ei paukuteltu? Me ainakin vedettiin vaan oman talon edessä omakotitaloalueella

Tässä ketjussa ilmoittautuu näköjään moni jo 1980-luvulla rajattomasti kasvatettu. 

Viimeisen 20 vuoden aikana mielestäni uuden vuoden pauke joka vuosi vähentynyt ja vähentynyt ja rajoituksia tullut enemmän. Nykyiset marketti pommitkin paljon hiljaisempia kuin ennen. Muistan kun vuosituhannen vaihteessa lähettiin kylille katselemaan raketteja, joita tunnuttiin joka pihapiiristä ammuttavan jatkuvalla syötöllä. Nykyisin tuntuu että on ne muutamat yritysten järkkäämät ilotulitukset ja sitten näitä nuorisoporukoiden perseilyitä joiden seurauksena joltain lähtee näkö ja joltain palaa talo. Sellaista että käytäisiin perheen kesken ne pari urheiluseuralta ostettua papattia pihalla ampumassa ei enää harrasteta.

Vierailija kirjoitti:

Joka vuotinen ulina, kun meidän Fifillä jalat vähän tärisee : )) Kerran vuodessa muutama tunti?! Koirien ulinaa saadaan kuunnella joka ikinen päivä ja paskoja väistellä.

Oletko kuullut sanontaa 'vääryyttä ei saa vääryydellä puolustaa'? Vaikea ymmärtää,  mikä siinä paukuttelussa on hienoa; häiriöksi koko naapurustolle. 

Vierailija kirjoitti:

Ilotulitteet oli luvanvaraisia 80-luvulla. Ei niitä saanut edes ostaa kuka tahansa.

Mitä soopaa sä oikein selität? Todellakin ampui ihmiset niitä raketteja. 

Ihmettelen tätä samaa itsekin!!!!! Meillä oli labbis ja asuttiin kerrostaloalueella Helsingissä. En muista uuden vuoden rakettien ollleen minkäänlainen juttu, kissakin meillä vielä oli, ja sekin ulkoili itsekseen silloin. En muista, että siinä olisi ollut mitään erikoista, että oli uusi vuosi. Ja todellakin klo 22-01 ihmiset paukuttelivat raketteja! Niitä papatteja jo monta tuntia aikaisemmin. 

Paukkumisesta kärsivät myös muut eläimet (hevoset, lampaat ym. kotieläimet) ja poronhoitoalueella porot (saavat vatsahaavan stressistä). Silti mm. Levillä ym. tunturi ym. turistirysissä on PAKKO saada paukutella kun lomamökkien ja resorttien asukit muuten pahastuvat. Ei villieläimet opi ymmärtämään kerran vuodessa tulevaa sotatilaa, jossa eläimet vaistonsa mukaisesti ehkä säntäävät pakoon törmäten aitoihin ja autotielle. Tarpeetonta rahan haaskausta ja eläinten stressaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meidän koira 80-luvulla pelkäsi ilotulitteita ja hakeutui kaappiin piiloon. Mielestäni pääasiallinen syy ap:n havaintoon on se, että ihmisten suhtautuminen koiriin on muuttunut 80-luvun jälkeen. Lisääntyneen huolehtimisen lisäksi niiden ravintoon ja terveydenhuoltoon panostetaan paljon enemmän... en muista, että lapsuudenkodissani koiria olisi käytetty eläinlääkärissä, paitsi muutamissa tapaturmissa.

Tämä

80-luvulla koirat oli eläimiä vähän samalla tapaa kuin nykyisin lehmät navetassa.

Nykyisin koirat on "perheen lapsia". Joillekin tuntuu olevan läheisempiä ja rakkaampia kuin omat ihan ihmislapset. Ei eläimiä kohdeltu tai ajateltu samalla tavalla silloin. Eikä eläinten kärsimykseen suhtauduttu niin vakavana asiana kuin nykyisin. Tässä on tapahtunut iso muutos.

Vierailija kirjoitti:

Joka vuotinen ulina, kun meidän Fifillä jalat vähän tärisee : )) Kerran vuodessa muutama tunti?! Koirien ulinaa saadaan kuunnella joka ikinen päivä ja paskoja väistellä.

Jaa, saisko samalla perusteella sitten kiellettyä nuo jalkakäytävillä keskenään juoruavat tanttarat, kun lenkillä just muutama viikko sitten katselin kun yksi rimpulajalkainen fifi seisoi narun päässä jalat täristen kun kävelyttäjä juorusi jonkun toisen tantin kanssa siinä keskellä jalkakäytävää. Ties montako tuntia tuokin koiraparka oli tuota paikallaan seisoskelua/kidutusta joutunut kestämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupunkialueilla ei ollut silloin läheskään niin paljon koiria kuin nyt.

 

Miten vaikuttaa paukkupelkoon, vaja kki?

 

 

 

No kyllä nuo kaupunkikoirat näyttää keskimäärin olevan vähän vaikeampia. Eivät siedä toisia koiria, eivät siedä vastaantulijoita, eivät siedä oikein mitään. 

 

Kerran erään kerrostalon hississä koira, joka mitä ilmeisimmin asui itse talossa, eli käytti hissiä monta kertaa päivässä, sai kauhean haukkukohtauksen aina jos hissin ovi aukesi, ja sieltä astuikin ulos joku. Jos ärsykkeiden sieto on tuolla tasolla, niin ei ihme, että ilotulitteita ei siedä. 

Toki ärsyttäviä haukkurakkeja on maallakin, pahimpia ne pihatarhassa jatkuvasti pidettävät muka-tärkeät metsästyskoirat, jotka ovat tärkeitä omistajalleen tasan sen metsästyskauden verran, ja sen ulkopuolella ne vain pidetään hengissä. Ne nyt haukkuvat kaikkea mikä liikkuu. 

 

Koiran pitoon pitäisi olla joku lupakortti, jonka suorittamiseen tarvittaisiin kurssi ja joku näyttökoe. Sen voisi myös perua. Niin paljon on omituista hiihtäjää koiran pitäjänä. Se liika inhimillistäminen ja toisaalta sitten se liian välinpitämätön kohtelu, kunhan hengissä pysyy. Siinä olis välissä tilaa, mutta ei käy. 

Koirien ulosteet julkisilla paikoilla muodostavat merkittävän terveysriskin, erityisesti lapsille. Valitettavasti niitä löytyy yhä usein paitsi jalkakäytäviltä ja puistojen nurmikoilta, myös paikoista, joissa niiden ei missään nimessä pitäisi olla kuten lasten leikkipuistoista. Vaikka moni koiranomistaja ajattelee, että "meidän pikku koira ei tee sinne", käytännössä jälkiä jää, ja seuraukset voivat olla vakavia.

Koiran uloste voi sisältää useita taudinaiheuttajia, jotka voivat tarttua myös vaatteiden välityksellä. Näitä ovat esimerkiksi suolinkaiset (Toxocara canis), giardia-loinen, kampylobakteeri, salmonella, E. coli -bakteerit sekä harvinaisemmat mutta vakavat taudit kuten leptospiroosi tai parvovirus. Osa näistä säilyy maaperässä pitkään ja tarttuu helposti, erityisesti lapsiin, jotka leikkivät maassa ja koskettelevat vaatteitaan tai kasvojaan.

Olen viime kuun aikana joutunut pesemään lasteni ulkohaalareita useaan otteeseen, koska niihin on tarttunut koirien jätöksiä. Pienet lapset eivät aina osaa varoa likaantuneita vaatteita tai käsiään. Toivoisin, että koiranomistajat suhtautuisivat vastuullisemmin lemmikkiensä ulkoiluttamiseen ja noudattaisivat siisteysohjeita erityisesti alueilla, joilla lapset leikkivät.

Tunnustan, että turhautumiseni on kasvanut siinä määrin, että olen leikitellyt ajatuksella järjestää mahdollisimman äänekkään ilotulituksen toiveena, että koirat ehkä seuraavalla kerralla valitsisivat ulostuspaikakseen kodin lämmön leikkipuiston sijaan. Tiedän, ettei tämä ole rakentava ratkaisu, mutta ehkä se kertoo jotakin siitä, kuinka turhautuneita monet vanhemmat ovat tilanteeseen.