80-luvulla koirat oli tervepäisempiä. Vai omistajat? Kukaan ei valittanut ilotulitteiden paukkeesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka vuotinen ulina, kun meidän Fifillä jalat vähän tärisee : )) Kerran vuodessa muutama tunti?! Koirien ulinaa saadaan kuunnella joka ikinen päivä ja paskoja väistellä.

Oletko kuullut sanontaa 'vääryyttä ei saa vääryydellä puolustaa'? Vaikea ymmärtää,  mikä siinä paukuttelussa on hienoa; häiriöksi koko naapurustolle. 

 

Ja toisin päin, mikä siinä koirassa on niin hienoa, että sen haukuntaa pitää koko naapuruston kuunnella ihan koko ajan??!

Meillä on naapuruston koirat sisällä, lenkillä ulosteet kerätään ja silti jonnet räiskii? 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole edes koiraa ja mua vituttaa noi raketit. Pauke alkaa kuudelta illalla jos hyvin käy ja kestää aamuyölle. Ihan sietämätöntä on asua keskusta-alueella ja yrittää nukkua ennen aamuvuoroa. 

Pauke alkaa jo vuorokautta ennen määräaikaa ja jatkuu uudenvuoden päivään. Kakaroiden uhmaa. Toivottavasti pakkanen kiristyy reippaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen 20 vuoden aikana mielestäni uuden vuoden pauke joka vuosi vähentynyt ja vähentynyt ja rajoituksia tullut enemmän. Nykyiset marketti pommitkin paljon hiljaisempia kuin ennen. Muistan kun vuosituhannen vaihteessa lähettiin kylille katselemaan raketteja, joita tunnuttiin joka pihapiiristä ammuttavan jatkuvalla syötöllä. Nykyisin tuntuu että on ne muutamat yritysten järkkäämät ilotulitukset ja sitten näitä nuorisoporukoiden perseilyitä joiden seurauksena joltain lähtee näkö ja joltain palaa talo. Sellaista että käytäisiin perheen kesken ne pari urheiluseuralta ostettua papattia pihalla ampumassa ei enää harrasteta.

Parhaimmillaan (pahimmillaan?) joskus 90-luvulla kun jysäytti Thunder King paukun niin siitä tuli niin kovä pamaus, että korvat jäi soimaan. Kuului vaan hento vinkuna korvissa jysäyksen jälkeen.

Ihan hengenvaarallisen tehokkaita jytkyjä. Tosin sen takia

Jep. Ysäri oli aivan villin lännen aikaa uuden vuoden paukkujen osalta. Alkoivat olla suht edullisia nuo thunder kingit ja roomalaiset ja niitä sai lapset ja teinitkin ostettua. (Wikipedian mukaan ilotulitteiden K-18 ikäraja on niinkin uusi juttu, kuin vasta vuonna 2009 säädetty!) Kaverilla selässä edelleen kunnon arvet, kun koulun kovis keksi hassuna vitsinä ampua roomalaisella selkään, koska "eihän siitä tule kuin pieni valopallo". Takki ja alla ollut paita käyttökelvottomat ja palovammoja päivystykseen näyttämään oli lopputulos.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla raketit olivat kovempaa kamaa ja vammoja syntyi moninkertaisesti nykyaikaan nähden. 

Sääntely on lisääntynyt. Ikärajoja oli, mutta niistä eivät myyjät välittäneet.

Tupakkaakin olen 14-vuotiaana ostanut.

Aivan vääriä käsityksiä monella täällä.  Eivät selvästi ole eläneet sitä aikaa.

Muistelet ysäriä.

80-luvun "jokamiehenraketit" olivat melko vaatimattomia.

Vammoja syntyi, kun pikkupojat rakentelivat kotikutoisia pommeja ja tussareita.

Sangen vapaasti myydyillä kiinanpommeilla tuli silmävammoja.

90-luvulla alkoi markkinonoille tulvia puoli-ilmaisia kiinalsia ilotulitteita ja moni vamma syntyi huonolaatuisen paukun tillessa silmille tai kun halpoja paulkupommeja purettiin ja ruutia käytettiin omatekoisiin jättipommeihin.  Se ilotulitteiden pölymäinen mustaruuti syttyy pienestäkin kipinästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä ei paukuteltu keskellä omakotitaloaluetta. 

Mitenkäniin ei paukuteltu? Me ainakin vedettiin vaan oman talon edessä omakotitaloalueella

Tässä ketjussa ilmoittautuu näköjään moni jo 1980-luvulla rajattomasti kasvatettu. 

Rajat olivat lapsilla kovemmat kuin nykyään. Tuolloin ei kuitenkaan nipotettu joka asiasta ja meno oli muutenkin tervepäisempää. Jokaisesta pikkuasiasta ei järjestetty mitään kriisipalaveria. Lapset voivat paljon paremmin tuolloin kuin nykyään. M51

Alapeukuttajalle tiedoksi, että tuolloin melkein kaikilla oli työpaikka ja lapset todellakin voivat paremmin. Lähinnä ainoastaan vaikeasti sairaat olivat työelämän ulkopuolella. M51

Muistan itse lapsuudesta, että kyllä meidän koira oli aina ihan romuna kun paukkui. Mutta silti me paukuteltiin ja rakennettiin vaarallisia virityksiä. Ihan ala-asteikäisinä lapsina. Ja vien paukkuja vielä kouluunkin vaikka ei varmasti olisi saanut. :D Joskus vissiin jäin kiinni, ja tuli jälkkää ja maininta reissuvihkoon. Poltin reissuvihkon.. :D Opettaja soitti sitten kotiin että mitäs vittua nyt taas...  Olin kamala lapsi. 

Koirat ei siis pelänneet sen vähempää. Mutta ketään ei vaan kiinnostanut niin paljon. Eli välinpitämättömyys eläimiä kohtaan oli normi. 

Loppupeleissä koko perinne olisi syytä romuttaa ja korvata vaikka laser / musiikkishowlla. Huomattavasti harmittomampaa 

Ei ole muuten tänä vuonna yhtä ainutta pommia tullut nähtyä tai kuultua vielä tähän mennessä. Kymmenen- kakskytvuotta sit muistan että niitä paukkui jo jouluna ja melkein joka ilta välipäivinäkin, kun ekat rakettikaupat aukesivat jo itsenäisyyspäivän tienoilla.

Arkoja koiria. Meillä oli koulutettu niin että vaikka oli makuulla niin takana vieras sai ampua paukkupatruunoilla ilman että koira siitä kiinnostui saati pelkäsi. 

Epäilen että se omistajan reaktio tässä on yksi tekijä miksi koira pelästyy. Vauhko ohjaaja lietsonee sitä itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä ei paukuteltu keskellä omakotitaloaluetta. 

Mitenkäniin ei paukuteltu? Me ainakin vedettiin vaan oman talon edessä omakotitaloalueella

Tässä ketjussa ilmoittautuu näköjään moni jo 1980-luvulla rajattomasti kasvatettu. 

Rajat olivat lapsilla kovemmat kuin nykyään. Tuolloin ei kuitenkaan nipotettu joka asiasta ja meno oli muutenkin tervepäisempää. Jokaisesta pikkuasiasta ei järjestetty mitään kriisipalaveria. Lapset voivat paljon paremmin tuolloin kuin nykyään. M51

Alapeukuttajalle tiedoksi, että tuolloin melkein kaikilla oli työpaikka ja lapset todellakin voivat paremmin. Lähinnä ainoastaan vaikeasti sairaat olivat työelämän ulkopu

80-luvun lopulla oli ennätysmäärä alaikäisten itsemurhia. Myös väkivaltaan kuoli enemmän alaikäisiä kuin nykyään. Ei kuulosta kovin hyvävointiselta ajalta. 

Vierailija kirjoitti:

Arkoja koiria. Meillä oli koulutettu niin että vaikka oli makuulla niin takana vieras sai ampua paukkupatruunoilla ilman että koira siitä kiinnostui saati pelkäsi. 

Epäilen että se omistajan reaktio tässä on yksi tekijä miksi koira pelästyy. Vauhko ohjaaja lietsonee sitä itse. 

Hohhoijaa. Oma koirani ei ollut alkuun paukkuarka. Huono tuuri muutti asian, kun salama iski todella äänekkäästi vanhaan tiilirakennukseen, jossa olimme eräänä kesänä. Sen jälkeen pamahdukset ovat pelottaneet koiraa. Ilmeisesti edelleen vähemmän kuin joitakin kuita yksilöitä, mutta sängyn tai lipaston alla se on uudenvuodenyöt ja ulos ei ole asiaa. 

Ei toimi lainaukset. 1980-luvulla oli enemmän itsemurhia kuin nykyään, se on totta. Nyt ne itsemurhat ovat vaihtuneet yliannostuskuolemiin. Tuolloin ei ollut puistot täynnä ruiskuja eikä huumeita käytetty kuin pienissä piireissä. En sitten tiedä onko parempi kuolla övereihin. M51

Kyllä meillä kissa piileskele saunassa ja kani rummutti häkissään. Eläinten pelkäämisestä ei vain tehty numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Kaupunki järjesti yhden ison näytöksen ja yksityishenkilöiden paukuttelua ei ollut. Muistan kyllä, että muutamat tee se itse tyypit tekivät omia jytkyjä. Yhdeltä taisi niissä touhuissa lähteä näkökyky. Olet hakoteillä ap.

Kyllä yksityishenkilötkin paukutteli, mutta ei siinä määrin kuin nykyään. Lapset sai pari papattimattoa ja jonkun tykinjysyn ja perhe ampui ehkä kymmenkunta rakettia. 

Ei kukaan haaskannut niin kauheita rahamääriä kuin nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin kamalaa koiran omistajien mielestä, että lemmikkiä kerran vuodessa pelottaa?

Kun se kerran vuodessa pelottelu on ihan turhan takia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne koirat silloinkin pakenivat kukkuloille ulvomaan.

Meillä yritti kiivetä kirjahyllyyn, ei sentään kukkuloille lähtenyt, vaikka maaseututaajaman omakotitalossa silloin asuttiin, kun lapsi olin.

Vierailija kirjoitti:

Arkoja koiria. Meillä oli koulutettu niin että vaikka oli makuulla niin takana vieras sai ampua paukkupatruunoilla ilman että koira siitä kiinnostui saati pelkäsi. 

Epäilen että se omistajan reaktio tässä on yksi tekijä miksi koira pelästyy. Vauhko ohjaaja lietsonee sitä itse. 

Paukkupatruuna vieressä on aivan eri asia kuin ilotulitteiden ääni. Meillä on aina ollut metsästyskoiria, voit ampua ihan oikealla hirvikiväärin patruunalla niiden vieressä eikä ne korvaansa lotkauta paitsi siinä mielessä, että olettavat jossain olevan saalista. (Tietysti koira yritetään aina pitää ampujan takana ettei sen korvat kärsi ja muunkin turvallisuuden takia). 

Raketeista ne eivät silti pidä, ilmeisesti se ylhäältä tuleva pauke säestettynä vilkkuvalla valolla on jotenkin liikaa. Ukkosesta eivät ole piitanneet ikinä pätkääkään, ihme juttu. Ensimmäinen koiramme oli kaikkein rakettiärtyisin, se vihasi myös helikoptereita yli kaiken. Lentokoneet oli ok. 

Ei nämä nyt niin paljon kärsi, etteikö hirvenjalka saisi rauhoittumaan, mutta kyllä hyvin herkästi alkavat rähjätä raketeille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupunki järjesti yhden ison näytöksen ja yksityishenkilöiden paukuttelua ei ollut. Muistan kyllä, että muutamat tee se itse tyypit tekivät omia jytkyjä. Yhdeltä taisi niissä touhuissa lähteä näkökyky. Olet hakoteillä ap.

 

Kyllä yksityishenkilötkin paukutteli, mutta ei siinä määrin kuin nykyään. Lapset sai pari papattimattoa ja jonkun tykinjysyn ja perhe ampui ehkä kymmenkunta rakettia. 

 

Ei kukaan haaskannut niin kauheita rahamääriä kuin nykyään. 

Ketkä niihin nykyään haaskaa kauheita rahamääriä? En tunne ainuttakaan ihmistä, joka olisi viime vuosina enää jotain yhtä kymmenen euron pataa kummempaa ostanut. Myös ihan myyntitilastot viittaavat siihen, että koko uuden vuoden ilotulitus "perinne" (jos nyt ysäriltä alkanutta juttua voi perinteeksi edes kutsua) on hiipunut koko 2020-luvun.

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi lainaukset. 1980-luvulla oli enemmän itsemurhia kuin nykyään, se on totta. Nyt ne itsemurhat ovat vaihtuneet yliannostuskuolemiin. Tuolloin ei ollut puistot täynnä ruiskuja eikä huumeita käytetty kuin pienissä piireissä. En sitten tiedä onko parempi kuolla övereihin. M51

Kyllä 80-luvullakin oli huumeongelma, ja nuoret imppasivat mutta ennen kaikkea alkoholimyrkytys oli yleinen kuolinsyy. 

Oon itsekin elämäni aikana ahdistunut ja traumatisoitunut, mutta ketään ei kiinnosta vittuakaan. Jos nyt eläimet kerran vuodessa pelkää niin se on voi voi. Opettaapahan kovuutta. Jossain päin maailmaa paukkuu vähän pahemmalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arkoja koiria. Meillä oli koulutettu niin että vaikka oli makuulla niin takana vieras sai ampua paukkupatruunoilla ilman että koira siitä kiinnostui saati pelkäsi. 

Epäilen että se omistajan reaktio tässä on yksi tekijä miksi koira pelästyy. Vauhko ohjaaja lietsonee sitä itse. 

 

Paukkupatruuna vieressä on aivan eri asia kuin ilotulitteiden ääni. Meillä on aina ollut metsästyskoiria, voit ampua ihan oikealla hirvikiväärin patruunalla niiden vieressä eikä ne korvaansa lotkauta paitsi siinä mielessä, että olettavat jossain olevan saalista. (Tietysti koira yritetään aina pitää ampujan takana ettei sen korvat kärsi ja muunkin turvallisuuden takia). 

 

Raketeista ne eivät silti pidä, ilmeisesti se ylhäältä tuleva pauke säestettynä vilkkuvalla valolla on jotenkin liikaa. Ukkosesta eivät ole piitanneet ikinä pätkääkään, ihme

Tämä. Koira voi olla aivan tyytyväisenä ampuradalla mukana ei piittaa muusta kuin ukkojen rapsutuksista, ja silti huutaa kurkku suorana raketeille. 

Mutta mitäpä joku paukkupatruunoilla ammuskelija mistään ymmärtäisi. Jessus sentään millä ihmiset oikein pätevät. Oikein paukkupatruunoilla ammutaan. 

Se äänen suunta siinä on oleellinen, siksi moni koira pelkää ukkostakin. Ja siksi mitkään siedätä koiraasi ilotulitteisiin -äänitteet eivät yleensä toimi, koska kaiuttimesta tuleva pauke on aivan eri asia kuin taivaalta tuleva. Ja sietäähän kaikki koirat vaikka toimintaelokuvan katsomista ainakin pari kertaa sitä ihmeteltyään. Ja silti ei välttämättä ilotulitteita. 

Meillä annetiin yhdelle hirvikoiralle männävuosina ihan ihmisten rauhoittavaa (eläinlääkäri sai silloin kirjoittaa, nykyään kai ei), ja sekään ei auttanut. Silmät seisoi päässä ja jalat oli makaronia, ja SILTI se haukkui. Oli pitkä uusivuosi kun se hoiperteli pitkin kämppää riekkuen. Jatkossa mentiin aina jonnekin autiotuvalle.