Pystytkö unohtamaan, jos joku on loukannut/kohdellut väärin sinua?

En varsinaisesti unohda, mutta asia muuttuu minulle sillä tavalla yhdentekeväksi, etten mieti sitä koskaan. Kyseisiin minua loukanneisiin ihmisiin en suhtaudu tietenkään samalla tavoin kuin ennen. Toki olen normaalisti kohtelias jos joudun pakosta tekemisiin vaikkapa työasioissa, mutten hakeudu vapaa-aikanani sellaisten ihmisten seuraan.

Itse olen kiltti ihminen enkä koskaan loukkaisi ketään tahallani. Joskus olen varmaan parisuhdeasioissa tahtomattani loukannut, mutta olen entisten kumppaneiden kanssa loppujen lopuksi aina jäänyt hyviin väleihin. 

Sen olen elämässä jotenkin huomannut, että karma usein hoitaa ilkeät ihmiset... 

Ikävästi on vaan ilmennyt, että niillä erään levittämillä pahoilla puheilla on edelleen merkitystä. Ja jos yrittää edes puhua rikoksista saa kuulla olevansa hullu, ja perään tulee huòrittelua, uhkailuja ja lopulta luuria korvaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina jättänyt opetuksen ja koston Jumalalle. Näin olen saanut vapauden taas jatkaa,  Jokaista on Luoja ottanut sopimallaan aikana ja tavalla minkä parhaakseen katsoo,  väistyn loukkaavista ihmisistä irti. 

Sama täällä. Jätän ilkelyn Jumalan opetuksen varaan  ja näin ilman katkeruutta voinut jatkaa elämää. Tosin en jatka ystävyyttä jossa tulen loukatuksi.

Voihan sitä itsekin tietämättään loukata joskus, joten silloin toivoisi että toinen unohtaisi asian. Aika yksin täällä saa olla jos jokaisesta pienestä asiasta loukkaantuu. Vähän armoa puolin ja toisin, kiitos. 

Eniten kaunaa on aiheuttanut lääkärin tekemä hoitovirhe. Tavallisten ihmisten mokat olen pystynyt antamaan anteeksi. 

Riippuu paljon siitä kuinka.

On ihan eri asia, jos minua kohdellaan väärin niin että 5v varastaa tikkarini tai niin, että joku aikuinen ilkeyksissään ja tarkoituksella jotain todella pahaa tekee.

Kuka teitä oikein on loukannut? Ei minua ainakaan ole kukaan viimeisen 45 vuoden aikana tarkoituksella pahasti loukannut. Joskus ihmiset sanovat harkitsemattomia tai typeriä asioita, mutta ei kai se ole varsinaisesti mitään loukkaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani loukkasivat ja kohtelivat väärin jatkuvasti. Se on luonnollinen osa elämää.

Samoin.  Olen pyytämättä heille anteeksi antanut  mutta siitä huolimatta  tosiasiat ei unohdu eivätkä kultaannu.  Niiden haavojen kanssa vaan on elettävä.

Lapsuudessa vanhempien taholta tulleet loukkaukset eivät unohdu. Ne vaikuttavat vielä aikuisena ihmisen persoonallisuuteen. Minun vanhempani arvostelivat minua loukkaavaan sävyyn. Sen muistan aina.