Huoli teinistä...

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanottuna uskon, että kyse on enemmän kuin tyttäresi myöntää.
Hänet todennäköisesti kiusataan, mutta nuoret puhuvat siitä harvoin, koska he häpeävät ja eivät halua aiheuttaa vanhemmilleen surua.
Minua kiusattiin koulussa, mutta valitettavasti en kertonut siitä kenellekään, vaan kestin sen vain kuusi pitkää vuotta. Ja vaietin.
Se oli virhe, ja sen seurauksena kärsin nyt bulimiasta, emotionaalisesta persoonallisuushäiriöstä ja masennuksesta. 
Minulle on myös diagnosoitu moniulotteinen PTSD.

Koulun vaihto on hyvä idea, mutta se ei riitä.
Tyttärenne tarvitsee psykologin apua, jotta hän ei aloita uudessa koulussa vanhojen ongelmien kanssa.
 

Monella lapsella on niin hyvä suhde vanhempiinsa, että voivat rehellisesti puhua myös vaikeista asioista. Se että sinulla on huonoja kokemuksia ja traumoja ei tarkoita sitä että tämä nuori olisi yhtä huonossa tilanteessa kuin sinä olet ollut. 

Yläaste-aika on pahin aika nuoren elämässä ja varmasti rankkaa jos sen joutuu olemaan yksin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa. Kyllä ton ikäinen tarvii lajitoveria.

Olisiko koulunvaihto mahdoton?

 

Siitäkään ei tiedä saako pahempaa vai parempaa tilalle, noin vähäisen kiusaamisen takia en todellakaan antaisi lapsen vaihtaa koulua. Ystäviä voi löytää muualtakin. 

 

 

Aivan, mutta ymmärrän tyttären pointin tässä, että surullisempaa olla yksin entisten kavereiden kanssa samassa koulussa kuin yksin uudessa paikassa. Asutaan niin pienellä paikkakunnalla että kaikki ikätoverit käy nykyistä koulua eli täällä ei ole mahdollista koulun ulkopuolelta löytää uusia ystäviä.

 

Ap

Some on nykyää niin kätevä, ei ystävän tarvitse olla samalla paikkakunnalla. Mun oma lapsi pelejen ja omien mielenkiinnon kohteiden kautta tutustunut muihin lapsiin eri puolilta Suomea mm. erilaisissa tapahtumissa ja peleissä keskustelee ympäri maailmaa ihmisten kanssa.  Lasta pitää vain neuvoa kuinka siellä netissä toimitaan turvallisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sekin on kiusaamista ettei tyttöä oteta koulussa huomioon. Pitäisikö teidän yhdessä jutella vaikka kuraattorin kanssa, koska joku syyhän tuohon on.

Tämä. Ulkopuolelle jättäminen ja ryhmästä eristäminen todellakin on kiusaamista! 

Tytär pyytänyt että voisiko vaihtaa koulua. 

Kannattaisiko sitä tilannetta ensin yrittää selvittää? Ei ole mielestäni hyvä, jos nuori oppii, että ongelmat ratkotaan pakenemalla ja luokkatoverit oppivat, että kiusaamalla saa tahtonsa läpi ja voi määrätä myös opettajia/aikuisia, nuoret siis ovat "pomoja" koulussa, vaikka opettajien pitäisi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sekin on kiusaamista ettei tyttöä oteta koulussa huomioon. Pitäisikö teidän yhdessä jutella vaikka kuraattorin kanssa, koska joku syyhän tuohon on.

 

Tämä. Ulkopuolelle jättäminen ja ryhmästä eristäminen todellakin on kiusaamista! 

Mutta ketäänhän ei voida "pakottaa" leikkimään kenenkään kanssa jos kemiat ei vaan kohtaa. Että miten pitäisi sitten tätä "kiusaamista" koulussa estää, pakottaa olemaan yhdessä vai.

No mitäs kasvatit henkilön, jonka kanssa kukaan ei halua viettää aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Tytär pyytänyt että voisiko vaihtaa koulua. 

 

Kannattaisiko sitä tilannetta ensin yrittää selvittää? Ei ole mielestäni hyvä, jos nuori oppii, että ongelmat ratkotaan pakenemalla ja luokkatoverit oppivat, että kiusaamalla saa tahtonsa läpi ja voi määrätä myös opettajia/aikuisia, nuoret siis ovat "pomoja" koulussa, vaikka opettajien pitäisi olla. 

Millä tavalla lähtisit tätä selvittämään?

Lähinnä koulun vaihto isommalle paikkakunnalle toisi mahdollisuuden että löytyisikin joku samanhenkinen tyyppi. Mielestäni se ei ole pakenemista vaan mahdollisuus. Ja kun kyse ei ole mistään konkreettisesta asiasta niin tätä on jotenkin vaikea mielestäni ratkaista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No mitäs kasvatit henkilön, jonka kanssa kukaan ei halua viettää aikaa?

Hanki apua mokoma myrkkylortto

Kyllä näkisin että jos tyttö on pyytänyt toiseen kouluun, se kärsii ja kaipaa sun puuttuvan. Jos et puutu, mitä se tekee tytön luottamukselle sua kohtaan? Sä tiedät pentus parhaiten, mikä sille on paras

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalia että ystävät vaihtuu ja on yksinäisyyttä tuossa iässä. 

Murrosikäisen elämä on sellaista tunnemylläkkää, varsinkin tytöillä.

 Ja kaveriporukka yleensä viimeistään hajoaa kun yläkoulu loppuu ja porukka hajoaa opiskelemaan eri kouluihin. 

En olisi huolissani. 

Koulua en tuossa vaiheessa vaihtaisi, yläkoulu ei kauan kestä ja tuossa iässä sekin on jo puolivälissä. 

Harrastuksiin kannattaa panostaa. 

 

Kyllä se yksinäisyysaika tuossa herkässä iässä voi jättää jälkensä. Ja onhan se pitkä aika olla kolme vuotta päivittäin yksin.

Jättää ja monesti pahat. Niistä jäljistä kärsii pahimmillaan koko loppuelämänsä. Voi tulla syömishäiriö, paniikkihäriö, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ahdistusta, masennusta, joillain aggressiivista käytöstä (kiusaan mieluummin itse kuin olen kiusattu), päihderiippuvuutta jne. 

Itse selvittäisin, miten vakavasta tilanteesta oikeasti on kyse. Jos tilannetta ei saa selvitettyä, harkitsisin vakavasti muuttoa jonnekin vähän isommalle paikkakunnalle ja keskusteluapua nuorelle, ettei hän jäisi uhrin rooliin, mikä saaattaa aiheuttaa sen, että uudessa koulussa kiusaajat ottavat uhrikseen, koska huomaavat alistuvuuden, epävarmuuden jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sekin on kiusaamista ettei tyttöä oteta koulussa huomioon. Pitäisikö teidän yhdessä jutella vaikka kuraattorin kanssa, koska joku syyhän tuohon on.

 

Tämä. Ulkopuolelle jättäminen ja ryhmästä eristäminen todellakin on kiusaamista! 

 

Mutta ketäänhän ei voida "pakottaa" leikkimään kenenkään kanssa jos kemiat ei vaan kohtaa. Että miten pitäisi sitten tätä "kiusaamista" koulussa estää, pakottaa olemaan yhdessä vai.

No mieti, miten työpaikalla tulee käyttäytyä. Kavereita ei ole pakko olla, mutta pitää muut silti ottaa huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sekin on kiusaamista ettei tyttöä oteta koulussa huomioon. Pitäisikö teidän yhdessä jutella vaikka kuraattorin kanssa, koska joku syyhän tuohon on.

 

Tämä. Ulkopuolelle jättäminen ja ryhmästä eristäminen todellakin on kiusaamista! 

 

Mutta ketäänhän ei voida "pakottaa" leikkimään kenenkään kanssa jos kemiat ei vaan kohtaa. Että miten pitäisi sitten tätä "kiusaamista" koulussa estää, pakottaa olemaan yhdessä vai.

Juuri näin, varsinkaan tuossa iässä, kun ollaan jo lähempänä aikuisuutta kuin lapsuutta. Se että koulussa pystytään tunnilla tehdä kenen kanssa tahansa vaikka ryhmätyötä on riittävästi vaadittu. Ei työssäkään voi pakottaa työkaveria omaksi ystäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sekin on kiusaamista ettei tyttöä oteta koulussa huomioon. Pitäisikö teidän yhdessä jutella vaikka kuraattorin kanssa, koska joku syyhän tuohon on.

 

Tämä. Ulkopuolelle jättäminen ja ryhmästä eristäminen todellakin on kiusaamista! 

 

Mutta ketäänhän ei voida "pakottaa" leikkimään kenenkään kanssa jos kemiat ei vaan kohtaa. Että miten pitäisi sitten tätä "kiusaamista" koulussa estää, pakottaa olemaan yhdessä vai.

Käytännössä kyllä. Esim. opettaja valitsee ryhmät, ei oppilaat jne. 

Kuulostaa itsenäisestä nuorelta, kun tietää haluavansa koulunvaihtoa. Käy nyt rauhassa ja huolellisesti läpi kaikki siihen vaikuttavat tekijät ja pidä se mahdollisuutena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytär pyytänyt että voisiko vaihtaa koulua. 

 

Kannattaisiko sitä tilannetta ensin yrittää selvittää? Ei ole mielestäni hyvä, jos nuori oppii, että ongelmat ratkotaan pakenemalla ja luokkatoverit oppivat, että kiusaamalla saa tahtonsa läpi ja voi määrätä myös opettajia/aikuisia, nuoret siis ovat "pomoja" koulussa, vaikka opettajien pitäisi olla. 

 

Millä tavalla lähtisit tätä selvittämään?

Lähinnä koulun vaihto isommalle paikkakunnalle toisi mahdollisuuden että löytyisikin joku samanhenkinen tyyppi. Mielestäni se ei ole pakenemista vaan mahdollisuus. Ja kun kyse ei ole mistään konkreettisesta asiasta niin tätä on jotenkin vaikea mielestäni ratkaista.

 

Ap

Eli, et tiedä, mistä tilanne johtuu? Miksi entiset kaverit eivät enää halua olla kavereita lapsesei kanssa? Taustalla voi olla vaikka joku riita, yksi kaveri suuttunut jostain lapsellesi, kateellinen, mustasukkainen tms. Riittää, vaikka, että kaverin ihastus onkin kiinnostunut lapsestasi tai vaikka vain kerran hymyillyt hänelle ja siitä jo saa kauhean teinidraaman aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sekin on kiusaamista ettei tyttöä oteta koulussa huomioon. Pitäisikö teidän yhdessä jutella vaikka kuraattorin kanssa, koska joku syyhän tuohon on.

 

Tämä. Ulkopuolelle jättäminen ja ryhmästä eristäminen todellakin on kiusaamista! 

 

Mutta ketäänhän ei voida "pakottaa" leikkimään kenenkään kanssa jos kemiat ei vaan kohtaa. Että miten pitäisi sitten tätä "kiusaamista" koulussa estää, pakottaa olemaan yhdessä vai.

 

Juuri näin, varsinkaan tuossa iässä, kun ollaan jo lähempänä aikuisuutta kuin lapsuutta. Se että koulussa pystytään tunnilla tehdä kenen kanssa tahansa vaikka ryhmätyötä on riittävästi vaadittu. Ei työssäkään voi pakottaa työkaveria omaksi ystäväksi.&n

Tuo syrjiminen ei ole pelkästään sitä, ettei olla kavereita. Se on paljon enemmän. 

Millä tavalla lähtisit tätä selvittämään?

Lähinnä koulun vaihto isommalle paikkakunnalle toisi mahdollisuuden että löytyisikin joku samanhenkinen tyyppi. Mielestäni se ei ole pakenemista vaan mahdollisuus. Ja kun kyse ei ole mistään konkreettisesta asiasta niin tätä on jotenkin vaikea mielestäni ratkaista.

 

Ap

Eli, et tiedä, mistä tilanne johtuu? Miksi entiset kaverit eivät enää halua olla kavereita lapsesei kanssa? Taustalla voi olla vaikka joku riita, yksi kaveri suuttunut jostain lapsellesi, kateellinen, mustasukkainen tms. Riittää, vaikka, että kaverin ihastus onkin kiinnostunut lapsestasi tai vaikka vain kerran hymyillyt hänelle ja siitä jo saa kauhean teinidraaman aikaan. 

Pitää vielä lisätä, että on mahdollista ettei lapsesi tiedä oikeaa syytä. Yksi on voinut valehdella jotain muille, jotta saa lapsesi eristettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sekin on kiusaamista ettei tyttöä oteta koulussa huomioon. Pitäisikö teidän yhdessä jutella vaikka kuraattorin kanssa, koska joku syyhän tuohon on.

 

Tämä. Ulkopuolelle jättäminen ja ryhmästä eristäminen todellakin on kiusaamista! 

 

Mutta ketäänhän ei voida "pakottaa" leikkimään kenenkään kanssa jos kemiat ei vaan kohtaa. Että miten pitäisi sitten tätä "kiusaamista" koulussa estää, pakottaa olemaan yhdessä vai.

No, syvää ystävyyttä ei voi pakottaa, mutta kyllä sitä toisten kanssa voi silti jutella ja "leikkiä", eli olla ystävällinen ja voi huomioida, jos huomaa, että joku on yksin. Niinhän aikuisetkin (fiksut) toimivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sekin on kiusaamista ettei tyttöä oteta koulussa huomioon. Pitäisikö teidän yhdessä jutella vaikka kuraattorin kanssa, koska joku syyhän tuohon on.

 

Tämä. Ulkopuolelle jättäminen ja ryhmästä eristäminen todellakin on kiusaamista! 

 

Mutta ketäänhän ei voida "pakottaa" leikkimään kenenkään kanssa jos kemiat ei vaan kohtaa. Että miten pitäisi sitten tätä "kiusaamista" koulussa estää, pakottaa olemaan yhdessä vai.

 

Juuri näin, varsinkaan tuossa iässä, kun ollaan jo lähempänä aikuisuutta kuin lapsuutta. Se että koulussa pystytään tunnilla tehdä kenen kanssa tahansa vaikka ryhmätyötä on riittävästi vaadittu. Ei työssäkään voi pakottaa työkaveria omaksi ystäväksi.&n

Mutta silti voi tulla toimeen ja jutella ja olla syrjimättä.