Huoli teinistä...

Hieno tyttö, kun uskaltaa pitää erilaisesta tyylistään kiinni. Moni menee vaan massan mukana. Ihan hirveän kurjaa, että tyttösi joutuu kärsimään tuosta. Jossain vaiheessa tuo kuitenkin kääntyy varmasti ihailuksi, kun muutkin alkavat etsiä omaa tyyliä ja persoonallisuutta. Tyttösi on edellä muita.

Mulla oli samanlaista kun olin tuon ikäinen syy oli että eräs ilkeä tyttö päätti erottaa mut ja mun parhaan kaverin ja keksi että olisin sanonut sitä lesboks tms paras ystävä päätti uskoa (tai sitten halus vaan musta eroon) koko koulu käänty mua vastaan ja päivittäin piikiteltiin, nälvittiin, oltiin ilkeitä niin ja yksin sain viettää kaikki tunnit, ryhmätyöt yms. 

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla lähtisit tätä selvittämään?

Lähinnä koulun vaihto isommalle paikkakunnalle toisi mahdollisuuden että löytyisikin joku samanhenkinen tyyppi. Mielestäni se ei ole pakenemista vaan mahdollisuus. Ja kun kyse ei ole mistään konkreettisesta asiasta niin tätä on jotenkin vaikea mielestäni ratkaista.

 

Ap

 

Eli, et tiedä, mistä tilanne johtuu? Miksi entiset kaverit eivät enää halua olla kavereita lapsesei kanssa? Taustalla voi olla vaikka joku riita, yksi kaveri suuttunut jostain lapsellesi, kateellinen, mustasukkainen tms. Riittää, vaikka, että kaverin ihastus onkin kiinnostunut lapsestasi tai vaikka vain kerran hymyillyt hänelle ja siitä jo saa kauhean teinidraaman aikaan. 

 

Pitää vielä lisätä, että on mahdollista ettei lapsesi tiedä oikeaa syytä. Yksi on voinut valehdella jotain muille, jotta saa lapsesi eristettyä.

Loppujen lopuksi se mitä taustalla on, on melkoisen epärelevanttia. Yläasteikäisiä ei voi enää samaan tapaan "pakottaa" kavereiksi. Lisäksi, on tärkeä muistaa, että vaikka nuorelle tulee tietenkin opettaa, että ongelmia ei ratkota pakenemalla, yhtä tärkeää nuorelle on opettaa myös rajoja. On hyvä ymmärtää jo nuorella iällä se, että jos jossain paikassa/ihmissuhteessa jne. ei ole hyvä olla, on aina vapaa lähtemään. 

Lähteminen ei ole läheskään aina pakenemista, vaan tervettä itsekunnioitusta ja rajojen asettamista.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se homma koulun vaihtamisella muuttuu.

Voi sitä tietysti epäillä mutta voi tilanne parantuakin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samanlaista kun olin tuon ikäinen syy oli että eräs ilkeä tyttö päätti erottaa mut ja mun parhaan kaverin ja keksi että olisin sanonut sitä lesboks tms paras ystävä päätti uskoa (tai sitten halus vaan musta eroon) koko koulu käänty mua vastaan ja päivittäin piikiteltiin, nälvittiin, oltiin ilkeitä niin ja yksin sain viettää kaikki tunnit, ryhmätyöt yms. 

Oon pahoillani että oot joutunut kokemaan tälläistä.

Sen enempää en tiedä tosiaan tyttäreni tilanteen syistä koska hänkään ei osaa sanoa itse. Mutta kaveriporukkaan on tullut uusi tyttö ja tämän uuden tytön kanssa entinen paras kaveri nyt on. 

Mun oma aavistus on että uusi tyttö liittyy vahvasti asiaan. 

Ymmärrän että ystävyys muuttuu, loppuu ja kaikkien kanssa ei voi olla ystävä mutta se että ensin päiväkodista lähtien on ollu ystävä ja sitten yhtäkkiä ei, on rankkaa.

No niinkun joku kirjoittikin, syyllä ei sinänsä ole väliä. Olen myös kysynyt tyttären omaa käytöstä ja keskusteltu ettei hän ole itse kiusannut tai käyttäytynyt ikävästi. 

Ap

Erilaisuutta ei katsota tuon ikäisenä hyvällä. Oma tyttö on saman ikäinen. Sinällään ihan tavallinen tuon ikäinen, mutta ei meikkaa ja hänellä on yksi kiinnostuksen kohde, joka on muiden mielestä lapsellinen. Kuuluu porukkaan, mutta sellainen ikävä naljailu on viikoittaista. En tiedä kumpi olisi rankempaa. Olla kokokaan yksin vai olla kaveriporukan jatkuva vitsailun kohde.

Meillä tilannetta pelastaa harrastus, jossa on kaikki parhaat kaverit. Koulupäivät kestää jotenkin, kun illalla ja viikonloppuisin kaikki kaverit ovat kuitenkin harrastuksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se homma koulun vaihtamisella muuttuu.

Sitä ei etukäteen tiedä. Silloin kakkosluokkalaiseni poika vaihtoi koulua vuodenvaihteessa vuosi sitten. Tässä tapauksessa vaihto oli aivan ehdoton parannus. Olen nyt sitten koulushoppailija, mutta lapsi menee nyt joka päivä iloisena kouluun, ja muistaa vähän väliä vielä kehua, miten paljon mukavampi uusi koulu on.

Onko mahdollista muuttaa isommalle paikkakunnalle ja vaihtaa se koulu? Jos tyttö on erilainen, niin pienellä paikkakunnalla tulee helpommin kiusatuksi. Tuo kiusaamisasia toki kannattaa heti alkuun selvittää ja olla kouluun yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Tytär pyytänyt että voisiko vaihtaa koulua. 

 

Kannattaisiko sitä tilannetta ensin yrittää selvittää? Ei ole mielestäni hyvä, jos nuori oppii, että ongelmat ratkotaan pakenemalla ja luokkatoverit oppivat, että kiusaamalla saa tahtonsa läpi ja voi määrätä myös opettajia/aikuisia, nuoret siis ovat "pomoja" koulussa, vaikka opettajien pitäisi olla. 

Mutta näinhän se maailma menee ihan oikeasti. Kaikkia vastaan ei voi taistella, ja joskus on viistainta vain tehdä haihtumistemppu.

Valitettavasti vaihdos voi johtaa myös ajasta ollikkoon, mutta sitä miten käy ei tietenkään voi etukäteen tietää.

Kiitos näistä <3

Meilläkin on painiskeltu kaverihaasteiden kanssa muutaman kerran kouluvuosien aikana. Ja se on vanhemmallekin raskasta. Pitää ymmärtää ja kuunnella lasta, mutta toisaalta lapselle ei saisi näyttää huoltaan asiasta, sillä sitten lapsi/teini ymmärtää, että asia on vakava ja epäonnistumisen kehä on valmis. Meillä ala-ja yläkoulussa sekä lukiossa on ollut kolmen tytön draamaa.

Näen ongelman taustalla sen, että tyttärelläni on ollut se yksi hyvä kaveri, joka on mustasukkainen tyttärelleni uusista tuttavuuksista, joita hän sai harrastuksen/koulun kautta. Oli esim. vakoilua kauppakeskuksessa. Tämä kaveri on tietyllä tapaa estänyt uusien kaverisuhteuden syntymisen tyttäreni mielestä. Kaverin äiti esim. pyysi siirtoa samalle luokalle tyttäreni kanssa ja tyttäreni ei saanut mahdollisuutta solmia muita kaverisuhteita koulussa. Jos tyttäreni saa kaverin, tämä ystävä joko omii sen tai halveksii sitä.

Nyt tyttäreni kaverilla on uusi  ystävä ja oma tyttäreni seura kelpaa vain koulussa, ei vapaa-ajalla. Tyttäreni on se, joka saa aina ehdottaa vapaa-ajan tapaamista ja 'ystävyys' on yksipuolinen. Tyttärestäni tuntuu, että hänet jätetään varalle ja jos muuta tekemistä ei ole hänen seuransa kelpaa. Sovittu tekeminen saatetaan myös siirtää viime hetkellä. Toksista. Tyttärelläni on muutama tuttu toisessa kaupungissa, joita hän tapailee harvakseltaan, mutta kokee, että hänellä ei ole kaveria, jonka kanssa viettää vapaa-aikaa. Toivon, että hän löytää ansaitsemiansa hyviä ystäviä/kavereita. Ja kannustan häntä tutustumaan muihin luokkatovereihin. Tosin haastetta tuo tuo ystävä, joka haluaa pitää koulukaveristaan kiinni.

Joukkuelajit, vanhempien sosiaalisuus, perhetutut ovat isossa roolissa, jotta lapset oppivat matkimaan sosiaalisia taitoja ympäristöstään.  Ja tosiaan porukasta liikaa ulkoisesti erottumalla menettää kavereita. Sellaiset lapset ja nuoret, jotka johtavat porukkaa saavat kavereita.  

Jos tytöt eivät huoli tytärtäsi seuraansa niin olisiko hänen mahdollista kehittää sosiaalisia suhteita poikien kanssa? Enkö tarkoita tässä seurustelua vaan ihan muuta sosiaalista kanssakäymistä.

Vierailija kirjoitti:

Koulun vaihto varmasti meidän puolelta on mahdollista, pitää sitä nyt harkita ja selvittää.

 

Asutaan pienehköllä paikkakunnalla missä vähänkään erilaisuutta katsotaan "pahalla". Tyttärellä hieman massasta poikkeava pukeutumistyyli sekä musiikkimaku, raskaampaa musaa kuuntelee. Oon kyllä ylpeä siitä että on pitänyt oman tyylin uskollisesti mutta ehkä siinä syy miksi on jäänyt ulkopuoliseksi. 

 

Ap

Anteeksi kuulostan ilkeältä, mutta miksi asutte tuollaisella paikkakunnalla? Miksi perustitte perheen tuollaiseen persläpeen?

AP:n teinin tarina on kuin omasta nuoruudestani. Äitini vaan vinkui ja valitti, kuinka ahdas ilmapiiri paikassa oli ja kuinka vihaa siellä asumista. Kehotti mua muuttumaan samanlaisiksi kuin muut ettei tarvitsisi hävetä kun kylillä kuulemma juoruttiin hänen vanhemmuustaidoistaan. Olin se kylän ainoa erilainen nuori, tai no mitä erilaisuus nyt tarkoittaakaan sitä en autistina ja adhd:na tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Jos tytöt eivät huoli tytärtäsi seuraansa niin olisiko hänen mahdollista kehittää sosiaalisia suhteita poikien kanssa? Enkö tarkoita tässä seurustelua vaan ihan muuta sosiaalista kanssakäymistä.

Joo kyllä, hänellä nyt onkin muutama poika kaverina ja saattaa hengailla heidän kanssa mutta kuitenkin kaipaa semmoista tyttökaveria jonka kanssa jakaa asioita nuorelle tyypilliseen tapaan. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulun vaihto varmasti meidän puolelta on mahdollista, pitää sitä nyt harkita ja selvittää.

 

Asutaan pienehköllä paikkakunnalla missä vähänkään erilaisuutta katsotaan "pahalla". Tyttärellä hieman massasta poikkeava pukeutumistyyli sekä musiikkimaku, raskaampaa musaa kuuntelee. Oon kyllä ylpeä siitä että on pitänyt oman tyylin uskollisesti mutta ehkä siinä syy miksi on jäänyt ulkopuoliseksi. 

 

Ap

Anteeksi kuulostan ilkeältä, mutta miksi asutte tuollaisella paikkakunnalla? Miksi perustitte perheen tuollaiseen persläpeen?

AP:n teinin tarina on kuin omasta nuoruudestani. Äitini vaan vinkui ja valitti, kuinka ahdas ilmapiiri paikassa oli ja kuinka vihaa siellä asumista. Kehotti mua muuttumaan samanlaisiksi kuin muut ettei tarvitsisi hävetä kun kylillä kuulemma juoruttiin hänen vanhemmuustaidoistaan. Olin se kylän ainoa erilainen nuo

Ymmärrän tämän ilkeän kommenttisi pointin kyllä.

Pienen paikkakunnan edut ovat selkeät mielestäni ja tähän asti kaikki on ollut mukavasti. Kuten tiedät, tälläisellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa, se luo turvaa pienten lasten kanssa. En näe siinä vikaa ennen kuin nyt. Tätä oli hieman vaikea ennustaa niin siksi tietysti olen perustanut perheen tänne. 

Lisäksi kaikki eivät vaan pidä kaupungeista. Meidän tilanteessa nyt onneksi ainakin koulun vaihto olisi mahdollista vaikka asuinpaikka ei vaihtuisi. Matkustus kouluun onnistuu luultavasti julkisilla hyvin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se homma koulun vaihtamisella muuttuu.

Sitä ei etukäteen tiedä. Silloin kakkosluokkalaiseni poika vaihtoi koulua vuodenvaihteessa vuosi sitten. Tässä tapauksessa vaihto oli aivan ehdoton parannus. Olen nyt sitten koulushoppailija, mutta lapsi menee nyt joka päivä iloisena kouluun, ja muistaa vähän väliä vielä kehua, miten paljon mukavampi uusi koulu on.

Kakkosluokalla peruskoulu on vasta alussa ja järkevä päätös, 14v peruskoulu loppuu kohta ja koulunvaihto tuossa vaiheessa ei ole järkevää, ellei olosuhteet koulussa ole aivan sietämättömät.

Oma lapsi on isossa koulussa ja ei sielläkään erilaiset nuoret mihinkää ns. piireihin pääse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa. Kyllä ton ikäinen tarvii lajitoveria.

Olisiko koulunvaihto mahdoton?

 

Siitäkään ei tiedä saako pahempaa vai parempaa tilalle, noin vähäisen kiusaamisen takia en todellakaan antaisi lapsen vaihtaa koulua. Ystäviä voi löytää muualtakin. 

 

 

Aivan, mutta ymmärrän tyttären pointin tässä, että surullisempaa olla yksin entisten kavereiden kanssa samassa koulussa kuin yksin uudessa paikassa. Asutaan niin pienellä paikkakunnalla että kaikki ikätoverit käy nykyistä koulua eli täällä ei ole mahdollista koulun ulkopuolelta löytää uusia ystäviä.

 

Ap

Oletko kysynyt muiden lasten vanhemmilta syytä tai että kysyvät syytä miksi tyttösi ei enää kelpaa mukaan jos ovat ennen kavereita olleet? Olisin vanhempana puuttunut tuollaiseen jo ajat sitten! 

 Jatkat vaan keskustelua vaikka vanhemmat yrittäisi lähteä linjoilta ja kerrot miten pahalta se tuntuu että tyttösi kanssa ei enää kukaan ole ja pyytäisit keskustelemaan nuortensa kanssa. 

 Ehkä voisi ehdottaa myös, että kutsuisit heidät vaikka  tekemään pizzaa teille ja samalla voisi vähän valvoa vuorovaikutusta. Tuo keino voisi toimia muissakin perheissä että aikuinen on jossain kuulolla ja vähän jeesaamassa siinä uunin kanssa ym. Että yhteistyöllä saisitte vielä kaverisuhteet toimimaan jotenkin. 

Yksin kuraattori ei voi tilannetta muuttaa, ellei jalkaudu luokkaan puhumaan ja työskentelemään koko luokan kanssa. Opettajat toki voi jos ovat sen tyylisiä. 

jos oli pari vuotta vanhempi voisin kaveerata. t. setamies

Saattaa aiheuttaa kyllä vaan enemmän kiusaamista jos teinin äiti ottaa yhteyttä kavereiden vanhempiin ja valittaa. Selvästi tätä ehdottaneella ei ole käsitystä teini-ikäisten elämästä.