Valmistan lämpöisen ruuan lounaaksi, niin mies alkaa kahville ja leivälle., eikä syö lounasta. Miten ihmeessä saan hänet syömään?
Ei ole normaaleja, eikä puoli epänormaalejakaan lounasaikoja. Hän saattaa ottaa pienelle lautasella palan lihaa ja syö sen sellaisenaan. Ei koske perunoihin salaatteihin eikä keitettyihin vihanneksiin. Saattaa syödä 8 jauhelihapihviä päivän aikana, vaikka yksitellen ja voileipää.
Jos kysyn milloin hän haluaa syödä lämpöisen ruuan iltapäivällä, niin sanoo, että minä haluan riidellä.
Älkää aloittako sillä, että jätä se mies jne. Se ei nyt ole aihe.
Kommentit (109)
Alkaa kahville. Suomen kieli on näemmä rikas.
Ihme kontrolloimista toisen syömisistä. Jos ei syö, niin sitten ei syö. Minulla menee maha lukkoon, jos joku alkaa pakolla tuputtaan että syö, syö. Ja se jatkuva "onko nälkä" kysely. Ja miksi tuo ruokailukin pitää kellottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis onhan tämä provo?
Ei ole provo ollenkaan. Tämä on meidän normaalia elämää.
Eli elämää useiden välipalojen kanssa päivittäin.
So? So what? Mikä on ongelma.
Syön samalla tavalla kuin miehesi ja olen nainen. Kumppanin kanssa kyllä syön yhdessä jos hän kokkaa, en kuitenkaan aina, yksin en yleensä tee ruokaa ollenkaan tai jos teen se on tyyliä yhden tai kahden ainesosan kypsentäminen. Tiedän että kuulostaa epäreilulta sen korviin joka joutuu aina kokkaamaan, kun kuitenkin syön jos tarjotaan, olen kuitenkin suoraan sanottuna paska kokki. Lisäksi yleensä on ollut juuri näitä "toinen syö vaan lihaa, itse vedän parsakaalia" eroja. Ei huvita mitkään nakkikastike-jauheliha-makaronimätöt päivästä toiseen.
Antaisin olla. Tai pyytäisin saman pöydän ääreen istumaan seuraksi, kai te voitte kahvitella yhdessä? Syömistavat tuppaa rutinoitumaan ja jos se ei eväitäsi napsi, niin anna syödä omiaan. Ei sillä aikuisiällä oikeasti ole niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikä lämpöinen ateria teillä on tänään lounaaksi?
Kiitos kysymästä. Meillä oli juuri eilisiä broilerinkoipia, vielä jäi vielä kaksi. Tänään hän söi suurella ruokahalulla, mukana oli myös lisukkeet.
Tämä on niin ailahtelevaa tämä hänen nälkänsä. Eilen ei kuulemma ollut nälkä.
Tänään mieheni ei ehtinyt alkaa kahville ja leivälle.
Hänellä oli eilisestä siirtänyt kanankoipien syönnin tälle päivälle. Söi kyllä reilusti. Lämmitin heti kun tultiin kaupoilta kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Syön samalla tavalla kuin miehesi ja olen nainen. Kumppanin kanssa kyllä syön yhdessä jos hän kokkaa, en kuitenkaan aina, yksin en yleensä tee ruokaa ollenkaan tai jos teen se on tyyliä yhden tai kahden ainesosan kypsentäminen. Tiedän että kuulostaa epäreilulta sen korviin joka joutuu aina kokkaamaan, kun kuitenkin syön jos tarjotaan, olen kuitenkin suoraan sanottuna paska kokki. Lisäksi yleensä on ollut juuri näitä "toinen syö vaan lihaa, itse vedän parsakaalia" eroja. Ei huvita mitkään nakkikastike-jauheliha-makaronimätöt päivästä toiseen.
Antaisin olla. Tai pyytäisin saman pöydän ääreen istumaan seuraksi, kai te voitte kahvitella yhdessä? Syömistavat tuppaa rutinoitumaan ja jos se ei eväitäsi napsi, niin anna syödä omiaan. Ei sillä aikuisiällä oikeasti ole niin väliä.
Ruokarutiineista jotkut puhuvat, meillä on pitkät väliajat ruokailujen välillä. Rutiinit olisivat helpompia. Tosiaan ei meilläkään nakkikastiketta tehdä, vaikka olisi helppoa purtavaa. Ei tarvitsisi pihvien kanssa puurtaa.
Millainen ruokapäivä teillä on ollut ja mitä tuli tai tulee syötyä?
Täh, outo provoilu? Aikuinen mies syö miten syö. Ei kai se ole sinun tehtäväsi opettaa syömistä hälle. Teet vain itselkesi ruokaa ja antaa äijän vaikka kuolla nälkään.
Kun näistä kanankoivista pääsen eroon, niin sitten on vuorossa lihakääryleet ja ne saavat reilusti mausteita, ihan normaaleja mausteita tosin. Teen niitä 15 iso kerrallaan ja ne ainakin maistuvat kun niitä on tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Millainen ruokapäivä teillä on ollut ja mitä tuli tai tulee syötyä?
Aamulla kahvia molemmilla. Kauppoihin lähdettiin ja viivyttiin niin, että laitoin kanankoivet (ne eilen tekemäni) lämpenemään lisukkeineen ja syötiin niitä.
Sitten juotiin kahvia ja mies söi suklaakakkua, se kun ei minulle maistu niinsöin vaaleaa kakkua.
Illalla on vapaamuotoista.
Senkus syö. Aikuinen mies joka osaa päättää itse asioistaan niin mitä väliä?
Villi veikkaus, mies on autismin kirjoilla. Tutkituttakaa. Ja anna syödä mitä syö.
Ehkä minun tulisi jättää se päivittäinen lämmin ruoka toisinaan pois. Paahtoleipä on sinänsä ok ja mitä haluaa päälle on sitten oma asia. Jonain päivänä näin ja joskus valmiista lounaspöydästä ja joskus kioskilta. Näin olisi tosiaan helpompaa.
0/5 ja kaikki uskoo kommenteista päätellen :'D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkodissani oli pakko syödä sitä ruokaa, mitä oli tarjolla.
Kun muutin kotoa pois, lopetin ruoka-aikojen noudattamisen ja lämpimän ruuan syömisen. Voin kavereitten kanssa mennä ulos syömään, se on OK, mutta ei kukaan tai mikään saa minua syömään jotain lämmintä ruokaa tiettyyn aikaan, kun olen kotona. Olen 168 cm pitkä ja painan 52 kg ja saatan ihan hyvin syödä leipää ilman voita ja leikkeleitä, pari porkkanaa ja kikherneitä lounaaksi klo 10-14 välisenä aikana.
Se on aika yleistä, että perheessä syödään samaa ruokaa yhdessä. Kumma sellaisesta on uhriutua.
Yhdessä kokkaaminen ja syöminen on monelle jopa mukava sosiaalinen tapahtuma, eikä ideana ole pakottaa ketään mihinkään.
Kun on allerginen esim. maidolle ja sienille, niin kermainen sienikastike tuntui enemmänkin rangaistukselta kuin ravinnolta. Sama kalakeiton kanssa, syötävä oli, koska ei allergiaan kuole. Yhdessä syöminen on monessa perheessä puhdasta kärsimystä, kuten ap:nkin tarina kertoo.
Vierailija kirjoitti:
0/5 ja kaikki uskoo kommenteista päätellen :'D
En ymmärrä mitä tarkoitat? Voitko selvittää?
Anna olla. Lämmitä itsellesi vaan.
Ruoanlaitto on kuitenkin tietynlaista vallankäyttöä, varsinkin, jos toinen perheessä keittää ja pitää kiinni ruoka-ajoista ja tuputtaa eikä toinen halua.
Aloita anarkia, lopeta tuputus, tee ruokaa vain itsellesi, pakkaa ruoka-annoksia ja lämmitä vain itsellesi.
Älä vit tu ha ju pil lu tuputa olet vastenmielinen