Valmistan lämpöisen ruuan lounaaksi, niin mies alkaa kahville ja leivälle., eikä syö lounasta. Miten ihmeessä saan hänet syömään?
Ei ole normaaleja, eikä puoli epänormaalejakaan lounasaikoja. Hän saattaa ottaa pienelle lautasella palan lihaa ja syö sen sellaisenaan. Ei koske perunoihin salaatteihin eikä keitettyihin vihanneksiin. Saattaa syödä 8 jauhelihapihviä päivän aikana, vaikka yksitellen ja voileipää.
Jos kysyn milloin hän haluaa syödä lämpöisen ruuan iltapäivällä, niin sanoo, että minä haluan riidellä.
Älkää aloittako sillä, että jätä se mies jne. Se ei nyt ole aihe.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä uusi ilmiö, vai onko hän aina ollut tuollainen? Voihan olla, että teidän ruokailutavat vain on erilaiset. Tee jatkossa ruokaa vain itselle ja katso tuleeko mieheltä keskustelunavaus.
Teen kyllä kahdeksi päiväksi ruuan, jotta sitä voi ottaa halutessaan lautaselle. Mutta kun hän ei syö illalla kakkua eikä edes omenapiirakkaa. Jos piirakka valmistuu illansuussa, niin ei hän edes suostu maistamaan. Ja sehän minua aika tavalla kiusaa. Minusta normaali mies on vähintäinkin iloinen jos piirakka valmistuu uunista ja keittiö tuoksuu.
Vai olenko erehtynyt?
Onko niin, ettei ole tarvetta syödä lämmintä ruokaa joka päivä?
Vierailija kirjoitti:
Hauskasti ilmaistu: "alkaa kahville ja leivälle". Mistä keksit tuon?
Kuulostaa oululaiselta.
Ap, kuulostat ottaneen äidin roolin.
Hän syö lämpösen ruuan jos ollaan jossain yhteisessä tapaamisessa. Syö myös jälkiruuan. Kotona on kai sitten oma itsensä ja syö milloin tahtoo valikoivasti. Minusta pitäisi olla ainakin jonkinlaiset ruoka-ajat.
Jos on koko elämänsä tähän päivään asti tottunut syömään jossain välissä päivää leipää, lihaa ja puuroa, niin sillä mennään myös tasan tarkkaan loppuun astu. On merkityksetöntä ja jopa huomaamatonta mitä muut tekevät. Vähän kuin uskonto, muut saavat uskoa aivan mitä haluavat ja minä sitä mitä minä haluan. Jokin ruokaan liittyvät mielisairaus on siellä taustalla, jos syystä asiasta ei saa edes keskustella. Kannattaa valmistaa ihan omat sapuskat ja jos haluaa, voi osoittaa välittävänsä hankkimalla kaappiin lisää vaikka niitä jauhelihapihvejä.
Minkäs vegaanisen maidottomina lihattoman mauttoman ideologisen aterian valmistit?
Äidin roolista en ehkä niin osaa sanoa. Mutta annan liikaa periksi. Sitten syytän itseäni, että eikö ruoka maistukaan kun paremmaksi vaihtoehdoksi ottaa sen voileivän.
Vierailija kirjoitti:
No ei kai sun tartte aikuista miestä saada syömään. Syökööt mitä syö.
Eihän mies syö niin kuin kuuluu eli kasvispainotteisesti jos sitä ei käske sitä syömään ja antaa sille mahdollisuuden syödä mitä haluaa
Vierailija kirjoitti:
Minkäs vegaanisen maidottomina lihattoman mauttoman ideologisen aterian valmistit?
Ihan oli uunissa broilerinkoipia ja siinä vihanneksia ja mausteita. Vegaaneja juttuja ei meillä ole.
Ei Suomessa ole olemassa lounasta. On olemassa vain päiväruoka. Aamupala taas vaihtelee koska heräät.
Vierailija kirjoitti:
Onhan kaikilla normiajat milloin syödään. Onko teillä tai kun tullaan jostain, niin onhan silloin nälkä jos on jo iltapäivä, eikä aamullakaan ole syöty.
Itsellä ainakin vatsa ilmoittaa millon on nälkä eikä kello sitä ilmoita. Keho kyllä kertoo silloin kun se tarvitsee ravintoa sitä ei kello määritä
Vierailija kirjoitti:
Jos on koko elämänsä tähän päivään asti tottunut syömään jossain välissä päivää leipää, lihaa ja puuroa, niin sillä mennään myös tasan tarkkaan loppuun astu. On merkityksetöntä ja jopa huomaamatonta mitä muut tekevät. Vähän kuin uskonto, muut saavat uskoa aivan mitä haluavat ja minä sitä mitä minä haluan. Jokin ruokaan liittyvät mielisairaus on siellä taustalla, jos syystä asiasta ei saa edes keskustella. Kannattaa valmistaa ihan omat sapuskat ja jos haluaa, voi osoittaa välittävänsä hankkimalla kaappiin lisää vaikka niitä jauhelihapihvejä.
Hienosti kirjoitat. Kyllä se niin on, että mitä vanhemmaksi avioliitto tulee, sitä itsepäisemmäksi mies alkaa kääntymään. Ja kyllä minä ruokaa ostan ja valmistan juurikin pihvejä ja levikkeitä leiväle on aina saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkodissani oli pakko syödä sitä ruokaa, mitä oli tarjolla.
Kun muutin kotoa pois, lopetin ruoka-aikojen noudattamisen ja lämpimän ruuan syömisen. Voin kavereitten kanssa mennä ulos syömään, se on OK, mutta ei kukaan tai mikään saa minua syömään jotain lämmintä ruokaa tiettyyn aikaan, kun olen kotona. Olen 168 cm pitkä ja painan 52 kg ja saatan ihan hyvin syödä leipää ilman voita ja leikkeleitä, pari porkkanaa ja kikherneitä lounaaksi klo 10-14 välisenä aikana.
Se on aika yleistä, että perheessä syödään samaa ruokaa yhdessä. Kumma sellaisesta on uhriutua.
Yhdessä kokkaaminen ja syöminen on monelle jopa mukava sosiaalinen tapahtuma, eikä ideana ole pakottaa ketään mihinkään.
Nyt hän on keksinyt sen, kun hän avaa juustopaketin ja leikkelepaketin ja ehkä vielä mieleisensä maksamakkaran, niin hän on sitä mieltä, että ne on ensin syötävä loppuun, ennenkuin uutta avataan. Toisaalta minä en ole leikkeleiden ystävä ensimmäisestä päästä.
Mutta tämä on hallinnassa.
Annat vaan olla, aikuinen ihminen syö mitä haluaa :) jos aihe ei ole jotain mistä haluaa puhua, niin anna olla senkin, koska asia ei oikeasti oikeastaan ole sinun asiasi, vaikka toki voi huolettaa jos tuntuu että toinen syö kovin epäterveellisesti. Mutta minusta tilanne näyttäytyy sellaisena, että mies ei halua asiasta puhua eikä syödä ruokia mitä olet tehnyt, joten paras kun annat hänen jatkaa linjallaan etkä stressaa asialla itseäsi tai häntä. Tiedä vaikka vielä alkaa syödä ruokiasi, kun huomaa ettei asia ole mikään juttu sulle. Mutta jos ei, niin sitten ei. Hänhän ei sinua painosta omien tapojensa pariin, älä sinäkään tee sitä hänelle.
Miehelläsi on syömishäiriö, ei se sen kummempaa ole. Varmaan ei tykkää syödä isossa seurassa, syö mieluummin yksin.
Ei varmaan nälkään kuole, kun on noin hyvät tarjoilut kumminkin, napsii sitä ja tätä.
Mutta veikkaan kumminkin tätä provoksi, yhdeksi riviksi miehen pitkää syntilistaa tällä palstalla: ei syö mun ruokaa silloin kun haluan. :)
Lapsuudenkodissani oli pakko syödä sitä ruokaa, mitä oli tarjolla.
Kun muutin kotoa pois, lopetin ruoka-aikojen noudattamisen ja lämpimän ruuan syömisen. Voin kavereitten kanssa mennä ulos syömään, se on OK, mutta ei kukaan tai mikään saa minua syömään jotain lämmintä ruokaa tiettyyn aikaan, kun olen kotona. Olen 168 cm pitkä ja painan 52 kg ja saatan ihan hyvin syödä leipää ilman voita ja leikkeleitä, pari porkkanaa ja kikherneitä lounaaksi klo 10-14 välisenä aikana.