Lue keskustelun säännöt.
Keksikää mulle joku suunta elämässä. Töihin ei pääse ja opiskeluun ei ole rahaa
29.12.2025 |
Yksi korkeakoulututkinto suoritettuna ja opintolainat maksamatta.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
"Itseäni lähinnä huvittaa nämä "tee mitä tahansa työtä", "asenne ratkaisee" ja "menet vaan ja ostat" -kommentit, jotka on niin irrallaan todellisuudesta kuin olla ja voi."
Ok, ja sinun neuvosi oli mikä?
Kun on pian 50 vuotta elänyt niin on nähnyt niin monenlaista uutta alkua. Yksi työtoveri (yliopistokoulutettu) paloi loppuun ja lähti Lappiin retkioppaaksi. Sinne tielleen on jäänyt. Miksi hän ei löytänyt pelkkiä esteitä tilanteessaan, jossa työ ja ura oli vienyt häneltä mielenterveyden? Häntäkin on haasteteltu jossain iltapäivälehdessä, että jos oikeasti kiinnostaisi etsiä mahdollisuuksia, mitä tahansa mahdollisuuksia, niin on kumma ettei mikää tällainen inspiroiva tarina ole osunut silmään. Yksi poikaporukka lähti armeijan jälkeen Unkariin viinitilalle töihin (vain matkat, majoitus ja ruoka korvattiin) ja heistä yksi löysi sieltä kontaktit, joiden kautta innostui hakeutumaan rahtilaivalle töihin.
Ja minä vuonna nämä tapahtuivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppisopimuksella uuteen ammattiin?
Hyvä ajatus, mutta oppisopimuspaikoistakin on pulaa.
Baarin terassilla pari vuotta sitten tarjosin nuorelle oppisopimuspaikkaa kun hän oli vuodattanut minulle epätoivoista tilannettaan lukion kesken jättäneenä ja vailla suuntaa elämässä. Vaihdoimme numeroita ja kun hänestä ei pariin päivään kuulunut, lähetin hänelle oppisopimusohjelmasta yhtiössämme vastaavan henkilön yhteystiedot, että sopii puheluajan. Henkilö ei koskaan vastannut mitään, eikä palannut myöskään tälle henkilölle, joka oli valmis tarjoamaan paikkaa hänelle.
Ruikutusta ruikutuksen ilosta, ei mitään todellista mielenkiintoa parantaa tilannettaan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppisopimuksella uuteen ammattiin?
Hyvä ajatus, mutta oppisopimuspaikoistakin on pulaa.
Tämä. Oppisopimushan olisi aivan erinomainen mahdollisuus, mutta jos ei ole suhteita, lähes mahdoton saada paikkaa.
Sama ongelma on myös jos aikuispuolella opiskelee ja etsii harjoittelupaikkaa, ei löydy ei sitten millään ja opinnot senkus viivästyy.
"Ja minä vuonna nämä tapahtuivat?"
Molemmista rapia kolme vuotta.
"Näin oli ehkä joskus 1980-luvulla. Nykyään mansikkatiloille ei pääse töihin eikä siellä ansaitse tonneja, helposta puhmattakaan. Ehkä työtön saa enää ansaita mitään ilman että siitä rangaistaan."
Öö, ihan tuore kokemus: soitti, pääsi töihin. Varsin outoahan se olisikin ettei pääsisi kun tilat markkinoivat suomen kielisillä ilmoituksilla paikkoja joka ikinen kevät.
Ja kuten sanottu: 14 vuotta ikää, 10 pvää sai tehdä, muistaakseni 638 euroa ja joku sentti päälle tuli rahaa. Pointtihan ei edes ole se raha- poika sai rippilahjaksi samana kesänä kyllä ihan riittävästi karkkirahaa. Pointti on se, että nyt hänen ansioluettelossa lukee muun muassa että 14 vuotiaana keräsi mansikkaa, eikä että 20 ikävuoteen mennessä ei ole rikkaa laittanut ristiin. Ihme ruikuttajia sitä riittääkin. Pojan kavereista moni on ns kevytyrittäjiä, markkinoi jatkuvasti lumityö, nurmikonleikkuu, maalaus, koiranhoitoapua, lukion ohella. Itse olen ollut sillä linjalla että kouluaikaan koulu on pojan työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ja minä vuonna nämä tapahtuivat?"
Molemmista rapia kolme vuotta.
Niin. Silloin tilanne oli täysin erilainen.
Vierailija kirjoitti:
"Itseäni lähinnä huvittaa nämä "tee mitä tahansa työtä", "asenne ratkaisee" ja "menet vaan ja ostat" -kommentit, jotka on niin irrallaan todellisuudesta kuin olla ja voi."
Ok, ja sinun neuvosi oli mikä?
Kun on pian 50 vuotta elänyt niin on nähnyt niin monenlaista uutta alkua. Yksi työtoveri (yliopistokoulutettu) paloi loppuun ja lähti Lappiin retkioppaaksi. Sinne tielleen on jäänyt. Miksi hän ei löytänyt pelkkiä esteitä tilanteessaan, jossa työ ja ura oli vienyt häneltä mielenterveyden? Häntäkin on haasteteltu jossain iltapäivälehdessä, että jos oikeasti kiinnostaisi etsiä mahdollisuuksia, mitä tahansa mahdollisuuksia, niin on kumma ettei mikää tällainen inspiroiva tarina ole osunut silmään. Yksi poikaporukka lähti armeijan jälkeen Unkariin viinitilalle töihin (vain matkat, majoitus ja ruoka korvattiin) ja heistä yksi löysi sieltä kontaktit, joiden kautta innostui hakeutumaan rahtilaivalle töihin.
Juu näitä hienoja sankaritarinoita riittää. Minkä neuvon annat tällaiselle, jolla ei ole kontakteja, ystäviä keiden kanssa lähteä 18-vuotiaana viinitilalle, tai ylipäätään kykyä mennä vaeltelemaan Lappiin jossa en ole ikinä käynyt? Siis vaeltamassa ylipäätäänkään. Saako retkioppaaksi vaan mennä? Olen koko ikäni ollut vähävarainen, vähävaraisesta duunariperheestä. Meillä ei matkusteltu, puhuttu kieliä, käyty hienoja kouluja eikä kannustettu yhtikäs mihinkään, paitsi siihen duunarityöhön. Kaikilla ei ole elämä sellaista että asiat vain lutviutuu tai sellaista luonnetta että vaan mennään ja tehdään! Haluaisin ihan normaalin työn Suomesta, vaikka Sokoksen kassalta. Mutta en saa sellaista, pitääkö minun siis ruveta nyt elämäni sankariksi ja mennä Uuteen-Seelantiin asti silittämään delfiinejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harvalla on oikeasti mahdollisuus lähteä yhtäkkiä vaan johonkin. Tuskinpa nämäkään, jotka kehottavat muuttamaan johonkin Unkariin olisivat oikeasti itse valmiita toteuttamaan jonkun vastaavan tempauksen. Hyvä sieltä omasta vakituisesta työpaikasta on huudella, että ette ole riittävän avarakatseisia ja yritteliäitä.
Vierailija kirjoitti:
Aika harvalla on oikeasti mahdollisuus lähteä yhtäkkiä vaan johonkin. Tuskinpa nämäkään, jotka kehottavat muuttamaan johonkin Unkariin olisivat oikeasti itse valmiita toteuttamaan jonkun vastaavan tempauksen. Hyvä sieltä omasta vakituisesta työpaikasta on huudella, että ette ole riittävän avarakatseisia ja yritteliäitä.
Itse lähdin juuri pari viikkoa sitten ns. "varmasta työpaikasta". En voinut hyvin sillä työ oli ajoittain sekä henkisesti raskasta että työviikot liian pitkiä (60-70h matkoineen). Jonkun mielestä otin riskin, itselleni se oli ainoa vaihtoehto. Kun jostain tilanteesta saa tarpeekseen, pitää osata lähteä tavoittelemaan parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
110: Lähdit siis Unkariin rahattomana?
Vierailija kirjoitti:
110: Lähdit siis Unkariin rahattomana?
En suinkaan. Enkä ole ketään kehottanut lähtemään Unkariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laboratorioanalyytikko, siinä tutkinto jolla ei oikeesti pääse töihin ja syö kaikki korkeakoulu opintotuki kuukaudet. Ymmärrän
Niitä on koulutettu liikaa. Mutta ei se kyllä kaikkia tukikuukausia syö, koska se on alempi korkeakoulututkinto. Siitä voi jatkaa ylempiin tutkintoihin ja saada tukea niihin. Olisi järkevää yrittää vaikka johonkin maisteriopintoihin yliopistolle. Kemiaa tai jotain, mikä kiinnostaa ja mistä voisi saada töitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
110: Lähdit siis Unkariin rahattomana?
En suinkaan. Enkä ole ketään kehottanut lähtemään Unkariin.
Millä rahalla elät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 työpaikka ja 300-1000 hakijaa. Mites siis töihin mennään?
Vierailija kirjoitti:
1 työpaikka ja 300-1000 hakijaa. Mites siis töihin mennään?
Tee parempia hakemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko se suunta olla ylöspäin?
Ei tästä pitkäaikaistyöttömyydestä ainakaan alaspäin enää pääse.
Ap
Voin vakuuttaa, että kyllä pääsee.
Siksi kannattaa suuntautua ylöspäin, ettei ala luisua alemmas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
110: Lähdit siis Unkariin rahattomana?
En suinkaan. Enkä ole ketään kehottanut lähtemään Unkariin.
Millä rahalla elät?
Säästöillä, koska pienet menot. Enhän tosin ehtinyt aiemmin edes törsäämään kun olin aina töissä tai nukkumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 työpaikka ja 300-1000 hakijaa. Mites siis töihin mennään?
Tee parempia hakemuksia.
Entäs ne muut 299-999 hakijaa?
Vierailija kirjoitti:
"Näin oli ehkä joskus 1980-luvulla. Nykyään mansikkatiloille ei pääse töihin eikä siellä ansaitse tonneja, helposta puhmattakaan. Ehkä työtön saa enää ansaita mitään ilman että siitä rangaistaan."
Öö, ihan tuore kokemus: soitti, pääsi töihin. Varsin outoahan se olisikin ettei pääsisi kun tilat markkinoivat suomen kielisillä ilmoituksilla paikkoja joka ikinen kevät.
Ja kuten sanottu: 14 vuotta ikää, 10 pvää sai tehdä, muistaakseni 638 euroa ja joku sentti päälle tuli rahaa. Pointtihan ei edes ole se raha- poika sai rippilahjaksi samana kesänä kyllä ihan riittävästi karkkirahaa. Pointti on se, että nyt hänen ansioluettelossa lukee muun muassa että 14 vuotiaana keräsi mansikkaa, eikä että 20 ikävuoteen mennessä ei ole rikkaa laittanut ristiin. Ihme ruikuttajia sitä riittääkin. Pojan kavereista moni on ns kevytyrittäjiä, markkinoi jatkuvasti lumityö, nurmikonleikkuu, maalaus, koiranhoitoapua, lukion ohella. It
Kiitos kun tulit kertomaan meille kaikille noin selväsanaisesti, miten helvetan tyhmä haiseva persväli oikein olet. Ongelma kun tässä oli ihan joku muu kuin nuoren 14 vuotiaan karkkirahat samalla, kun vanhemmat maksavat kaikki kulut. Jos sinulla olisi aivot, tajuasit tämän etkä selittäisi noitä typeryyksiäsi täällä.
"Itseäni lähinnä huvittaa nämä "tee mitä tahansa työtä", "asenne ratkaisee" ja "menet vaan ja ostat" -kommentit, jotka on niin irrallaan todellisuudesta kuin olla ja voi."
Ok, ja sinun neuvosi oli mikä?
Kun on pian 50 vuotta elänyt niin on nähnyt niin monenlaista uutta alkua. Yksi työtoveri (yliopistokoulutettu) paloi loppuun ja lähti Lappiin retkioppaaksi. Sinne tielleen on jäänyt. Miksi hän ei löytänyt pelkkiä esteitä tilanteessaan, jossa työ ja ura oli vienyt häneltä mielenterveyden? Häntäkin on haasteteltu jossain iltapäivälehdessä, että jos oikeasti kiinnostaisi etsiä mahdollisuuksia, mitä tahansa mahdollisuuksia, niin on kumma ettei mikää tällainen inspiroiva tarina ole osunut silmään. Yksi poikaporukka lähti armeijan jälkeen Unkariin viinitilalle töihin (vain matkat, majoitus ja ruoka korvattiin) ja heistä yksi löysi sieltä kontaktit, joiden kautta innostui hakeutumaan rahtilaivalle töihin.