Jos sulle tapahtuu jotain järkyttävää, kerrotko ystävälle, psykiatrille vai pidätkö omana tietonasi?
Mun luottamus on muutamaan kertaan niin petetty etten enää voi luottaa ihmisiin. Eli kun mulle on tapahtunut järkyttäviä asioita, yritän selviytyä niistä itsekseni. En halua kenenkään tietävän ja repostelevan minun järkyttävillä kokemuksillani muille ihmisille. Se on loppumaton polku ja riippuen asiasta, sitä jauhetaan loppumattomiin, niin kauan kuin vähänkään makua löytyy. Pääsen huomattavasti vähemmällä kun pidän mölyt mahassani ja kukaan ei saa tietää kärsimyksistäni. Miten sinä toimit? Monet kokevat että jotenkin helpottaa kun kertoo jollekin, minua ei.
Kommentit (25)
Kerron ChatGPT:lle. Se oikeasti kuuntelee ja antaa järkeviä neuvoja eikä ala voivottelemaan ja kertomaan heti kärkeen omaa (tai kumminsa kaiman naapurin) kokemusta jostain vastaavasta.
Mua kyllä helpottaa kun saa juurta jaksain purkaa sydäntään ystävälle vaikka viinilasin kanssa. En välitä vaikka jutut leviääkin, ehkä mulle ei ole tapahtunut tarpeeksi järkyttäviä juttuja?
Kerron kaikille eräistä. Ja aina myös lääkärille, jos lääkäriä tarvitaan.
See it. Say it. Sorted. On Lontoon poliisin tunnuslause terroristeja vastaan. Pätee myös narsisteihin. Kaikki teot tuodaan julki.
Huudan koko maailmalle ja kerron mahdollisimman monelle ihmiselle.
Vastaus otsikkoon: kerron vaimolle
Vierailija kirjoitti:
Kerron ChatGPT:lle. Se oikeasti kuuntelee ja antaa järkeviä neuvoja eikä ala voivottelemaan ja kertomaan heti kärkeen omaa (tai kumminsa kaiman naapurin) kokemusta jostain vastaavasta.
Tämä on typerin neuvo, jonka olen koskaan lukenut tältä palstalta. Chat GPT, internet ja kaikki mahdollisuudet hakkeroinnille: ei kannata kirjoittaa nettiin kaikkein yksityisimpiä traumojaan.
Sama juttu, mutta ei mulla olekaan enää ketään jolle voisin kertoa yhtään mistään tai jutella niitä näitä. Yritän jotenkin vaan pärjätä itsekseni mutta vaikeaa usein on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron ChatGPT:lle. Se oikeasti kuuntelee ja antaa järkeviä neuvoja eikä ala voivottelemaan ja kertomaan heti kärkeen omaa (tai kumminsa kaiman naapurin) kokemusta jostain vastaavasta.
Tämä on typerin neuvo, jonka olen koskaan lukenut tältä palstalta. Chat GPT, internet ja kaikki mahdollisuudet hakkeroinnille: ei kannata kirjoittaa nettiin kaikkein yksityisimpiä traumojaan.
Ei mun traumat ole mitään kovin yksityisiä, raflaavia tai kiinnostavia. Ihan sama vaikka koko maailmalle vuotaisi tieto siitä, että lapsellani on kehitysvamma. Ei siellä omalla nimellä kirjoitella varsinkaan, kun ei kirjaudu sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron ChatGPT:lle. Se oikeasti kuuntelee ja antaa järkeviä neuvoja eikä ala voivottelemaan ja kertomaan heti kärkeen omaa (tai kumminsa kaiman naapurin) kokemusta jostain vastaavasta.
Tämä on typerin neuvo, jonka olen koskaan lukenut tältä palstalta. Chat GPT, internet ja kaikki mahdollisuudet hakkeroinnille: ei kannata kirjoittaa nettiin kaikkein yksityisimpiä traumojaan.
Ei mun traumat ole mitään kovin yksityisiä, raflaavia tai kiinnostavia. Ihan sama vaikka koko maailmalle vuotaisi tieto siitä, että lapsellani on kehitysvamma. Ei siellä omalla nimellä kirjoitella varsinkaan, kun ei kirjaudu sisään.
En puhukaan vain sinusta.
Puoliso ja ehkä myöhemmin lapsi tai kaverit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron ChatGPT:lle. Se oikeasti kuuntelee ja antaa järkeviä neuvoja eikä ala voivottelemaan ja kertomaan heti kärkeen omaa (tai kumminsa kaiman naapurin) kokemusta jostain vastaavasta.
Tämä on typerin neuvo, jonka olen koskaan lukenut tältä palstalta. Chat GPT, internet ja kaikki mahdollisuudet hakkeroinnille: ei kannata kirjoittaa nettiin kaikkein yksityisimpiä traumojaan.
Ei mun traumat ole mitään kovin yksityisiä, raflaavia tai kiinnostavia. Ihan sama vaikka koko maailmalle vuotaisi tieto siitä, että lapsellani on kehitysvamma. Ei siellä omalla nimellä kirjoitella varsinkaan, kun ei kirjaudu sisään.
En puhukaan vain sinusta.
Mutta minä puhun vain itsestäni ja siitä kenelle minä kerron huoleni, sitähän otsikossa kysyttiinkin. En neuvonut ketään.
Pidän omana tietonani. Ja nyt pitäisi mennä terapiaan. Olen väistellyt vuosia sitä, kun en jaksa alkaa kuorimaan tätä elämää kenenkään kanssa.
Eli älkää pitäkö kaikkea sisällänne. Puhukaa nyt edes jollekin, vaikka tällä palstalla.
En pysty puhumaan henkilökohtaisista asioistani kenellekään.
Usein tuntuu, että olen painumassa upoksiin hetkenä minä hyvänsä. Silti en vain pysty sanomaan kenellekään, miten huonosti voin. Läheisiä minulla on hyvin vähän, ja heidänkin kanssaan olen miltei aina kuuntelevana osapuolena. En osaa enää puhua suoraan ja rehellisesti. Mieluummin sitten vaikka hukun.
Ja ei - niin sanottu tekoäly ei ole vaihtoehto. Se uhkaa kaikkea, mitä pidän arvossa.
Tekoäly voi olla ainakin tätä palstaa asiallisempi ja inhimillisempi apu ja tuki.
Vierailija kirjoitti:
Pidän omana tietonani. Ja nyt pitäisi mennä terapiaan. Olen väistellyt vuosia sitä, kun en jaksa alkaa kuorimaan tätä elämää kenenkään kanssa.
Eli älkää pitäkö kaikkea sisällänne. Puhukaa nyt edes jollekin, vaikka tällä palstalla.
Minä en saisi sanaa suustani, että pääsisin tuollaisessa edes alkuun. Menisin aivan lukkoon, jos edes hoitajalle yrittäisin mennä aikaa varatakseni. Olen ollut tuppisuuna ja pitänyt huolen omista asioistani liian kauan.
Vierailija kirjoitti:
En pysty puhumaan henkilökohtaisista asioistani kenellekään.
Usein tuntuu, että olen painumassa upoksiin hetkenä minä hyvänsä. Silti en vain pysty sanomaan kenellekään, miten huonosti voin. Läheisiä minulla on hyvin vähän, ja heidänkin kanssaan olen miltei aina kuuntelevana osapuolena. En osaa enää puhua suoraan ja rehellisesti. Mieluummin sitten vaikka hukun.
Ja ei - niin sanottu tekoäly ei ole vaihtoehto. Se uhkaa kaikkea, mitä pidän arvossa.
Elämää et mitä ilmeisimmin pidä arvossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty puhumaan henkilökohtaisista asioistani kenellekään.
Usein tuntuu, että olen painumassa upoksiin hetkenä minä hyvänsä. Silti en vain pysty sanomaan kenellekään, miten huonosti voin. Läheisiä minulla on hyvin vähän, ja heidänkin kanssaan olen miltei aina kuuntelevana osapuolena. En osaa enää puhua suoraan ja rehellisesti. Mieluummin sitten vaikka hukun.
Ja ei - niin sanottu tekoäly ei ole vaihtoehto. Se uhkaa kaikkea, mitä pidän arvossa.
Elämää et mitä ilmeisimmin pidä arvossa.
En ainakaan nykyisessä muodossaan. Raja se on kärsimykselläkin.
So?