Jos sulle tapahtuu jotain järkyttävää, kerrotko ystävälle, psykiatrille vai pidätkö omana tietonasi?
Mun luottamus on muutamaan kertaan niin petetty etten enää voi luottaa ihmisiin. Eli kun mulle on tapahtunut järkyttäviä asioita, yritän selviytyä niistä itsekseni. En halua kenenkään tietävän ja repostelevan minun järkyttävillä kokemuksillani muille ihmisille. Se on loppumaton polku ja riippuen asiasta, sitä jauhetaan loppumattomiin, niin kauan kuin vähänkään makua löytyy. Pääsen huomattavasti vähemmällä kun pidän mölyt mahassani ja kukaan ei saa tietää kärsimyksistäni. Miten sinä toimit? Monet kokevat että jotenkin helpottaa kun kertoo jollekin, minua ei.
Kommentit (25)
Useammalle ystävälle. Paljon järkyttävää on tapahtunutkin. He vastaavasti kertovat omista huolistaan minulle.
Mitä järkyttävää? Se on aina suhteellista. Työjutuista ehkä työkavereille, muuten yleensä ystäville tai vaikka sisaruksille.
Älä ikinä luota psykiatriin , ikinä, ikinä, luottaisin ammattirikolliseenkin enemmän
Vierailija kirjoitti:
Älä ikinä luota psykiatriin , ikinä, ikinä, luottaisin ammattirikolliseenkin enemmän
Ja joo, ikävä tulla petetyksi, oli kyseessä kuka tahansa ihminen, se tuntuu pahalta. Mutta tuo ammattikunta on oikeasti vallassa aiheuttaman vahinkoa elämääsi. Todellakin muutakin kuin vain emotionaalista.
Sehän riippuu ihan tilanteesta, perheelle tai ystäville yleensä.