Lue keskustelun säännöt.
Passiiviset ja ehkäilevät kaverit, mikä avuksi
Ilmeisesti aika yleinen ongelma. Näen paljon omalla ja muiden kohdalla sitä että ei sitouduta mihinkään menoihin vaan laitetaan kutsuun ehkä ja tullaan paikalle jos huvittaa just sillä hetkellä. Isoihinkin juhliin, esim tasakymmensynttärit, vaikea tietää onko juhlijoita tulossa 10 vai 50 kun kutsuun ei ole vastattu eikä muistutuksiin reagoitu. Sitten ruoka ja juoma joko loppuu kesken tai sitä menee roskiin
Eipä ole tullut järkättyä mitään koko tänä vuonna koska tuntuu ettei kukaan enää arvosta toisten vaivannäköä
Voisipa ihmisille antaa tähtiarvostelut sen perusteella kuka sopii asioita mutta peruu viime tinkaan, ei vastaa kutsuun juuta eikä jaata, sanoo tulevansa mutta ei tulekaan, sanoo että ei tule mutta ilmaantuu paikalle ja odottaa lautasta eteensä yms
Kommentit (277)
Jos juhliin on pukukoodit, niin taatusti sekin vähentää osallistujia. Juhliin osallistuminen vaatii toki järjestäjältä, mutta kyllä se vaatii osallistujaltakin. Etenkin jos pitää olla pukukin tärkättynä. Ajetaan ehkä toiselle puolelle Suomea. Pitää löytää majapaikka, lapsille hoitaja. Rahaa palaa bensaan. Juhlat kestävät yhden illan, mutta niihin osallistuminen vie periaatteessa koko viikonlopun. Juhlista kotiutuneena sitten sunnuntai-iltana väkerrät rästiin jääneet kotityöt ja maanantaina väsyneenä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Näin ekstroverttinä olen päättänyt etten kutsu enää ainoatakaan introverttiä enää koskaan mihinkään. Yksikin tuollainen epämääräinen ehkä tai ei, enkä laita enää koskaan yhtäkään kutsua."
Itse en tekisi tästä mitään introvertti-ekstrovertti-taustelua. Oman kokemukseni mukaan pahimmat ehkäilijät eivät nimittäin ole mitään introverttejä (koska kovin introvertti tietää yleensä jo ajoissa, ettei kuitenkaan halua tulla, hän ei vastaa "ehkä" vaan "ei"). Omassa tuttavapiirissäni pahimmat ehkäilijät ovat ihmisiä, jotka kyllä osallistuvat mielellään kaikenlaisiin sosiaalisiin tilaisuuksiin, mutta haluavat varata itselleen loppuun asti mahdollisuuden päättää mihin tilaisuuksista menevät. Vastataan siis "ehkä", koska halutaan varata itselle mahdollisuus tulla, jos mitään parempaa ei satu tarjolle. Jos tulee kiinnostavampi kutsu tai parempaa seuraa, mennään muualle. Eivätkä nämä ole edes mitään nuoria ihmisiä vaan esim. ihan perheitä.
Minusta nämä tyypit ovat myös kaikkein ärsyttävämpiä ehkäilijöitä. Jos ihmisellä on vaikka joku kuormitustilanne meneillään, tai esim. krooninen sairaus (olkoon fyysinen tai psyykkinen), eikä halua luvata tulevansa kun ei tiedä etukäteen päivän kuntoa, niin se on minusta ihan ymmärrettävää. Jos taas vastaa "ehkä" jotta voi pitää kaikki optiot auki parempien kutsujen toivossa, niin se on minusta yksinomaan törppöä.
Sori, mutta kuulostat alkoholistilta.
Voi rakentaa, vaikka minkälaiset kulissit ongelmansa ympärille, mutta krapula on aamulla. Miksi muuten järjestäisi juhlia, jos niissä tulee vain huono olo?
Heh heh. Kyllä meillä, lapsettomilla nelikymppisillä, on todellakin toisinaan näitä aikuisten juhlia, joissa nautitaan myös aikuisten juomia. Se kieltämättä tekee seuraavaksi päiväksi sen verran väsyneen olon, että en välitä kenenkään tulevan ovea koputtelemaan aamuisella. Kun saa nukkua tunnin, pari tavallista pidempään, ei ole huono olo, vaan juhlista jää kiva, kevyt olo. Siksi juhlat järjestetään niin, että on ainakin päivä välissä töiden kanssa, että saa levätä ja virkistyä ennen töitä.
Taisi entinen ystäväni löytää ketjuun ja kalikka kalahtaa. Jos, niin toivon, että itse olet kyennyt lopettamaan sen vähän liiallisen iltaviinin lipittelyn.
Vierailija kirjoitti:
Kyläily ja turhanpäiväiset juhlat on niin nähty. Pelkkää ekstroverttien huomionhakuisuutta. Korona-aika oli ihanaa kun ei tarvinnut koko ajan kieltäytyä mistään ja keksiä tekosyitä, aina oli hyvä peruste.
Luitkohan oikeastaan edes aloitusta? Kutsusta voi kiittää ja ilmoittaa että en pääse tulemaan. Se on ihan ok ja normaalia toimintaa. Se mikä sylettää on tämä nykyään normalisoitu "itsensä kuunteleminen" eli ei suoraan vastata kutsuun vaan savolaisittain väännetään että suattaapi olla tai olemati. Tai sanotaan että tullaan ja sitten 30 minuuttia juhlien alun jälkeen laitetaan tekstari et emmä nyt ehkä tänään jaksakaan. Se on kiva emännälle ja isännälle kun on varannut tarjottavat 30 hengelle ja puolet jättää tulematta kun eivät viitsi sen vertaa muita ihmisiä kunnioittaa. Olin itse juuri viikonloppuna juhlissa, jossa emäntä oli varautunut noin 15 hengen paikalle tuloon ilmoittautuneiden mukaan. Meitä tuli 6 sitten paikalle asti, muut veti radiohiljaisuuden tai saman päivän tekstariperuutuksen. Ja ennen kuin joku mussuttaa, niin ei, kaikilla ei varmastikaan ollut mitään oikeaa syytä muuta kuin oma itsekkyys.
Vierailija kirjoitti:
"Näin ekstroverttinä olen päättänyt etten kutsu enää ainoatakaan introverttiä enää koskaan mihinkään. Yksikin tuollainen epämääräinen ehkä tai ei, enkä laita enää koskaan yhtäkään kutsua."
Itse en tekisi tästä mitään introvertti-ekstrovertti-taustelua. Oman kokemukseni mukaan pahimmat ehkäilijät eivät nimittäin ole mitään introverttejä (koska kovin introvertti tietää yleensä jo ajoissa, ettei kuitenkaan halua tulla, hän ei vastaa "ehkä" vaan "ei"). Omassa tuttavapiirissäni pahimmat ehkäilijät ovat ihmisiä, jotka kyllä osallistuvat mielellään kaikenlaisiin sosiaalisiin tilaisuuksiin, mutta haluavat varata itselleen loppuun asti mahdollisuuden päättää mihin tilaisuuksista menevät. Vastataan siis "ehkä", koska halutaan varata itselle mahdollisuus tulla, jos mitään parempaa ei satu tarjolle. Jos tulee kiinnostavampi kutsu tai parempaa seuraa, mennään muualle. Eivätkä nämä ole edes mitään nuoria ihmisiä vaa
Jep, on eri asia jos on raskas tilanne päällä, sairautta jne. Silloin olen saattanut vielä erikseen laittaa tällaisille kutsun että olisi tosi kiva jos pääset, vaikka lyhyeksi aikaa mutta voit katsoa sitten tilanteen mukaan. Mutta sitten on erikseen oppoturnistit ja paremman seuran hakijat, joille ei sympatiaa heru. Ilmiö on niin yleinen nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos juhliin on pukukoodit, niin taatusti sekin vähentää osallistujia. Juhliin osallistuminen vaatii toki järjestäjältä, mutta kyllä se vaatii osallistujaltakin. Etenkin jos pitää olla pukukin tärkättynä. Ajetaan ehkä toiselle puolelle Suomea. Pitää löytää majapaikka, lapsille hoitaja. Rahaa palaa bensaan. Juhlat kestävät yhden illan, mutta niihin osallistuminen vie periaatteessa koko viikonlopun. Juhlista kotiutuneena sitten sunnuntai-iltana väkerrät rästiin jääneet kotityöt ja maanantaina väsyneenä töihin.
No mutta: kun kutsu tulee, sanot/viestit reippaasti: kiitos, en pääse osallistumaan. Problem solved molemmin puolin! Miksi se on niin vaikeaa?
Kukaan ei halua teitä juhliin, joille juhlat on vaan riesa ja rahanmeno. Mutta yleensä kohteliaisuudesta kutsuvat kuitenkin. Ja silloin on vain yksi pieni juttu, mitä teiltä toivotaan: kerro oletko tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ilmaiset sen, että odotat vastausta?
Itse riitelin kaverin kanssa ilmaisusta, ilmoitathan tulostasi. Itse käsitin tuon, että pitää ilmoittaa, jos tulee. Hänestä olisi pitänyt ilmoittaa myös, jos ei ole tulossa.
Tietenkin ilmoitetaan molemmissa tapauksissa! Tulosta ilmoittamista on myös ei-tulemisesta infoaminen. Ehkä joku asperger tulkitsisi ohjeen noin yksisilmäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyläilykulttuurissa on kyllä tapahtunut iso muutos. Jätetään tulematta, ei ilmoiteta mitään ja lopulta tuttavapiirissä kuihtuu koko vierailusysteemi. Ihmiset hankkii isoja olohuoneita ja isoja ruokapöytiä tuoleineen, mutta ketään ei käy. Tämä näkyy selvästi tällä uudella vauraalla alueella, jossa asun. Kyseessä voi olla myös joku keskinäinen elontasokilpailu, nk. kainuulainen kateus, jossa ei enää pidetä yhteyttä niihin, joita salaa kadehditaan. Meillä nimittäin käy vieraita enemmän kuin naapureilla, mutta talomme on vanhempi ja paikatkin vähän rempallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ilmaiset sen, että odotat vastausta?
Itse riitelin kaverin kanssa ilmaisusta, ilmoitathan tulostasi. Itse käsitin tuon, että pitää ilmoittaa, jos tulee. Hänestä olisi pitänyt ilmoittaa myös, jos ei ole tulossa.
Tietenkin ilmoitetaan molemmissa tapauksissa! Tulosta ilmoittamista on myös ei-tulemisesta infoaminen. Ehkä joku asperger tulkitsisi ohjeen noin yksisilmäisesti.
En ole asperger ja tuo muotoilu kuulostaa siltä että pitäisi ilmoittaa tulemisesta - ei siitä jos ei ole tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kaveripiirissä on kyllä ihan ok perua tai siirtää sovittu tapaminen jos jollekin tulee jotain muuta, eikä siis tarvitse olla hautajaiset tai vastaavaa, ihan riittää ilmoitus että menisin sittenkin mielummin tonne, voidaanko siirtää?
Esim voi olla että huomaa jonkun taidenäyttelyn vasta juuri ennen kuin se loppuu, tai joku toinen kaveri tarvitsee juttuseuraa vaikeassa tilanteessa, tai tanssitunnin korvaus onnistuu vain silloin, tai ihan vain väsyttää.
Meillä siis logiikka se, että halutaan nähdä niin että kaikilla on hauskaa ja hyvä fiilis, eikä pakotettuna ja väsyneinä. Usein joutuu muutaman kerran siirtämään, mutta sitten kun se onnistuu niin kaikki on parhaimmillaan ja nauttii yhdessäolosta, kun se ei ole pakkopullaa.
Tietenkin jos on joku isompi juhla, ettei sitä voi yhden tai kahden vuoksi siirtää, niin sitten se vain jää välistä, mutta mitä sitten? Kuka edes haluaa juhliinsa vieraita jotka katselevat kelloa ahdistuneina?
Olen ollut myös sellaisessa kaveriporukassa jossa painostettiin tapaamisiin. Jos sanoi kyllä, eikä sitten päässytkään, niin alkoi kauhea painostus ja syyllistys. Sitten siirryin sanomaan ehkä, ja tuntui että se on vielä pahempi! Tivattiin miksi, milloin sitten tiedät jne. Lopulta sanoin yhteisessä viestiketjussa, että en nyt toistaiseksi halua nähdä lainkaan, kun siitä tulee näköjään vain stressiä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika usein kyllä tulee muuta, kun elää kiireistä elämää. Vai oliko niin että ainoastaan hautajaiset käy peruutuksen syynä ja vaikka lapsen turnausmatka ei? Jos näin tiukat säännöt on, niin saa puolestani jäädä koko tyyppi historiaan. Ihme ystävyys sellainen että väkisin pakotetaan tulemaan, vaikka vieras haluaisi itse olla jossain muualla, kuten katsomassa lapsensa tärkeää hetkeä.
Tuleeko sulle siis yllärinä, että ohoh, ens vkonloppuna onkin lapsen turnausmatka? Kyllä meillä on kalenterissa nuo koko vuoden ajalle. Jos jaana laittaa kutsun, voin heti kertoa, että voi olisi kiva tulla, mutta valitettavasti killekallen turnaus on just silloin, joten en pääse.
Siitä tässä on kyse. Ei siitä, että sut pakotettaisiin tulemaan. Outo ajatuskin, aikamoiset kuvitelmat itsestään täytyy olla, jos kuvittelee, että ihan pakolla joku haluaa juuri sinut tulemaan.
Mutta järjestäjää kohtaan on kohteliasta kertoa, oletko tulossa - kun todennäköisesti teitä olisi tulossa vielä koko perhe, jonka syömiset ja juomiset on iso osa tarjoilujärjestelyjä.
Vähän vanhempana, näin 60-luvulla syntyneenä , onneksi omassa ystäväpiirissä tämä kohtelias käyttäytyminen toteutuu hyvin. Vietämme paljon rentoja illallisia, matkoja, tapaamisia niin toisetemme kotona kuin joskus ulkona syömässä jne. Pääsääntöisesti kaikki tietävät ovatko tulossa vai eivät, ja itetenkin jos tulee oikeista sairastumisia tms niin seon ihan ok perua. Luulisin että jokaiinen meistä toimii niin että ruokaa ja juomaa varataan aina riittävästi, yli arvioidun henkilöäärän, koska ruoat voi aina pakastaa, ja juomat säilyvät kyllä kuukausiakin. Ei ole ollut mitään ongelmaa tällä sukupolvella. Mutta nuorempien kohdalla kyllä huomaan tuota jahkailua, esim jos on tiedossa vaikka isommat kekkerit (tasakymmeniä vaikkapa) nii kyllä se on tuo nuori sukupolvi joka ei ikinä tiedä , huvittaako vai jaksaako, ja tietysti silloin se harmittaa jos tarjoilut on maksettu etukäteen vaikka 80 ihmiselle ja 65 tulee paikalle. Pitopalvelu kun laskuttaa tilatun määrän.
No onneksi huomenna on vapaamuotoiset illanistujaiset , ja mukava tässä on jo huomista valmistella, kun vain kivoja ihmisiä on tulossa kylään. Itse kun tykkään omista ystävistäni ja rennoista illanvietoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jotenkin valmistujaiset on vähän sellainen, että eivät ihmiset ehkä osaa varautua ilmoittautumaan kuukausia ennen. Ylioppilasjuhlat nyt sellaiset, että suunnilleen tiedetään, kenellä on tulossa ja milloin, väitöstilaisuus taas juhlava, mutta siitä ei ehkä käytettäisi nimitystä valmistujaiset. Jotain kandia/maisteria/AMK-valmistumista taas ehkä juhlitaan kaveriporukalla tyylillä kuohuvaa ja pikkusuolaista tarjolla."
Onko sillä tässä tapauksessa väliä miten ihmiset yleensä tapaavat mitäkin juhlia? Kirjoitin kutsuun ajankohdan, paikan ja pukukoodin, vastausta pyysin viimeistään kuukauden päästä kutsusta. Ei kovin monimutkaista mielestäni.
No kyllä minuakin vähän ihmetyttää tuo että 3 kk aiemmin valmistujaisiin? Ja vielä pukukoodi? Nehän on yleensä aika epämuodollisia. Ainoastaan väitöskaronkkaan on tapana laittaa p
Juuri siksi 3 kk ennen että mahdollisimman moni pääsee paikalle.
Ja pukukoodi on siis vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäily on epävarmuutta siitä haluaako tulla.
Kyllä jokainen joka haluaa tulla, pystyy ilmoittamaan käytännössä heti tuleeko vai ei.
Joku tylsistynyt kotirouva ehkä.
Mitenkään en voi ennustaa puolen vuoden päähän työvuorojani. En tiedä onko lapsi silloin kipeä, olenko itse, pitääkö koira viedä lääkäriin yms. Jos tuollaista aletaan vaatia, niin en tule. Toivon myös, että tätä kunnioitetaan eikä aleta soittelemaan perään, miksi en tule.
Kuulostat juuri siltä mistä tässä ketjussa puhutaan. Eli koska et voi "tietää" mitä kyseisenä ajankohtana elämässäsi tapahtuu, et muka voi vastata mitään.
Kyllä voit. Vastaat kyllä jos ko. tilaisuus kiinnostaa ja ei jos ei kiinnosta. Kaikki esittämäsi syyt jäädä pois ovat luonnollisesti ok mikäli joku niistä osuu kohdalle. Sitten onkin helppo pistää viestiä että hei, nyt kävikin näin ikävästi enkä pääsekään tulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä-vastaukset pitää eliminoida. Kutsu ihmiset tavalla, johon voi joko vastata kyllä tai ei. Vastaamattomuus tarkoittaa ei. Varaa ruokaa, juomaa ja istumapaikkoja vain kyllä-ilmoittaneille. Jos paikalle paukkii ei-vastanneita, voit kehtauksesi mukaan joko käännyttää heidät ovella tai olla tarjoamatta ruokaa ja juomaa. Tee iso numero siitä: "Voi kun te ette ilmoittaneet, että tulette. Tämäpä yllätys. Voi kun olisin tiennyt, niin tekin mahtuisitte." Nolaa heidät suureen ääneen. Vie vaikka kaikkien eteen, selitä tilanne ja kysy, olisiko joku kyllä-ihmisistä halukas jakamaan omasta osuudestaan tarjottavista näille noloille, jotka eivät ilmoittaneet saapuvansa.
No joo, helppo mun on täältä huudella kun mulla ei ole ollut tuota ongelmaa.
Rennommat kalaasit pienellä porukalla ollaan pärjätty tuli kaikki tai ei tai pari ylimääräistä. Isompia juhlia/ravintolavarauksia varten tarvitaan ehdoton kyllä tai ei. Eihän kukaan muuten niit
Kun nyt tässä on sanottu, että on kohteliasta ilmoittautua annettuun aikarajaan mennessä, niin kohteliasta käytöstä edellytän myös itseltäni. Ja tuollainen toisen nolaaminen ei olisi kohteliasta.
Poistan vain kutsulistalta jatkossa ne, jotka eivät osaa ilmoittaa tulostaan pyydetysti. Diskreetti tapa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä ilmoitan kutsujalle että saan tietää työvuorot ajankohtana x, ilmoitan tulostani silloin. Sairastumisia ei voi ennustaa, sen jokainen kutsujakin tietää.
Ei tämä mitään rakettitiedettä ole. "
Juuri näin! Ja jos on sitten ilmoittautunut ja tuleekin jotain tärkeämpää esim. mummon hautajaiset, niin sitten soitto tai viestiä kaverille, että nyt tulikin mummon hautajaiset, ymmärrät varmaan, että se menee tällä kertaa edelle. Ystävät todennäköisesti ymmärtää.
Mutta kyllä minustakin tuntuu, että korona-aika teki ihmisistä herkempiä jättämään tapahtumat väliin, jos itsellä tai lapsella on flunssan oireita. En tiedä, onko se pelkästään huono juttu, mutta onhan se luonut tällaista ehkäily-kulttuuria.
Ahaa, minä sain aiemmin ketjussa 40 alapeukkua kun sanoin että isovanhemman hau
Jos tämä on sinulle noin vaikeaa, niin voit vastata ettö Tulen, jos ei ole mummon hautajaisia samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ilmaiset sen, että odotat vastausta?
Itse riitelin kaverin kanssa ilmaisusta, ilmoitathan tulostasi. Itse käsitin tuon, että pitää ilmoittaa, jos tulee. Hänestä olisi pitänyt ilmoittaa myös, jos ei ole tulossa.
Tietenkin ilmoitetaan molemmissa tapauksissa! Tulosta ilmoittamista on myös ei-tulemisesta infoaminen. Ehkä joku asperger tulkitsisi ohjeen noin yksisilmäisesti.
En ole asperger ja tuo muotoilu kuulostaa siltä että pitäisi ilmoittaa tulemisesta - ei siitä jos ei ole tulossa.
Ei, ilmoita tulostasi = anna informaatio siitä, oletko tulossa vai et. Parempi muotoilu kyllä olisi kysyä suoraan: ilmoita, oletko tulossa. Nykyään on tosiaan pakko sanoa, että kerrothan siinäkin tapauksessa, että et pääse tulemaan, kun ihmiset ei tajua, että hiljaisuus on niin monitulkintainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en pysty sitoutumaan etukäteen kovinkaan varmasti, koska riippuu ihan päivän olotilasta onnistuuko osallistuminen. Kukaan tuskin haluaa mua sinne juhliin paniikkikohtauksia saamaan tai nurkkaan itkemään. Siksi vastaan aina, että voin tulla jos olotila sallii. Jos joku tästä loukkaantuu niin voi voi, en ole itse ailahtelevaa psyykeäni valinnut. Ja jos ei kelpaa muut ystäviksi kuin psyykkisesti täydelliset ihmiset niin ei väkisin, mutta minä en ole silloin se ongelma, vaan liian ulossulkevat kriteerit.
Minusta tällainen terveysongelma on ihan eri asia kuin se, että joku jää odottelemaan, olisiko jossain tarjolla jotain parempaa.
Lainaamasi kirjoittaja tietää tämän itsekin, mutta haluaa vain uhriutua täysin keskusteluun liittymättömästä asiasta. Purkaa vissiin katkeruuttaan "täydellisiä" ihmisiä kohtaan.
Itse olen aina psyykkisesti sairaana toivonut samaa kohtelua kuin fyysisesti sairaskin. Yleensä ymmärretään, ettei sairas jaksa esimerkiksi seurustella pitkään ja hän saa jossain vaiheessa vetäytyä lepäämään. Kukaan ei katso kieroon. Mutta jostain syystä masentuneen tai muuten vaan sosiaalisesti herkän tulisi jaksaa seurustelua loputtomiin.
Mielestäni oikeastaan jokaisella tulisi olla oikeus vetäytyä omaan rauhaan silloin, kun siltä tuntuu. Tämä on kuitenkin edellytys kaikelle yhdessäololle. Vapaaehtoisuus.