Lue keskustelun säännöt.
Passiiviset ja ehkäilevät kaverit, mikä avuksi
Ilmeisesti aika yleinen ongelma. Näen paljon omalla ja muiden kohdalla sitä että ei sitouduta mihinkään menoihin vaan laitetaan kutsuun ehkä ja tullaan paikalle jos huvittaa just sillä hetkellä. Isoihinkin juhliin, esim tasakymmensynttärit, vaikea tietää onko juhlijoita tulossa 10 vai 50 kun kutsuun ei ole vastattu eikä muistutuksiin reagoitu. Sitten ruoka ja juoma joko loppuu kesken tai sitä menee roskiin
Eipä ole tullut järkättyä mitään koko tänä vuonna koska tuntuu ettei kukaan enää arvosta toisten vaivannäköä
Voisipa ihmisille antaa tähtiarvostelut sen perusteella kuka sopii asioita mutta peruu viime tinkaan, ei vastaa kutsuun juuta eikä jaata, sanoo tulevansa mutta ei tulekaan, sanoo että ei tule mutta ilmaantuu paikalle ja odottaa lautasta eteensä yms
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Aika usein kyllä tulee muuta, kun elää kiireistä elämää. Vai oliko niin että ainoastaan hautajaiset käy peruutuksen syynä ja vaikka lapsen turnausmatka ei? Jos näin tiukat säännöt on, niin saa puolestani jäädä koko tyyppi historiaan. Ihme ystävyys sellainen että väkisin pakotetaan tulemaan, vaikka vieras haluaisi itse olla jossain muualla, kuten katsomassa lapsensa tärkeää hetkeä.
Tuleeko sulle siis yllärinä, että ohoh, ens vkonloppuna onkin lapsen turnausmatka? Kyllä meillä on kalenterissa nuo koko vuoden ajalle. Jos jaana laittaa kutsun, voin heti kertoa, että voi olisi kiva tulla, mutta valitettavasti killekallen turnaus on just silloin, joten en pääse.
Siitä tässä on kyse. Ei siitä, että sut pakotettaisiin tulemaan. Outo ajatuskin, aikamoiset kuvitelmat itsestään täytyy olla, jos kuvittelee, että ihan pakolla joku haluaa juuri sinut tulemaan.
Mutta järjestäjää kohtaan on kohteliasta kertoa, oletko tulossa &n
Ei minulla ainakaan ole aina kaikki kalenterit synkassa ja ajan tasalla. Olen vain ihminen. Ja jos joku kysyy 3kk ennen jonnekin, niin hyvin harva juttu on silloin vielä varmuudella tiedossa. Voi myös olla että miehen piti mennä johonkin lasten kanssa, mutta joutuukin työmatkalle, jolloin minä lähden sinne sitten.
Pakolla tarkoitin sitä, että jos jätän tulematta mielestäni hyvästä syystä, niin silloin en kuuntele mitään valitusta tai syyllistämistä, koen sen pakottamiseksi. Eikä se tarkoita että olen jotenkin erityinen, vaan että kutsuja on liikoja vaativa persoona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäily on epävarmuutta siitä haluaako tulla.
Kyllä jokainen joka haluaa tulla, pystyy ilmoittamaan käytännössä heti tuleeko vai ei.
Joku tylsistynyt kotirouva ehkä.
Mitenkään en voi ennustaa puolen vuoden päähän työvuorojani. En tiedä onko lapsi silloin kipeä, olenko itse, pitääkö koira viedä lääkäriin yms. Jos tuollaista aletaan vaatia, niin en tule. Toivon myös, että tätä kunnioitetaan eikä aleta soittelemaan perään, miksi en tule.
Kuulostat juuri siltä mistä tässä ketjussa puhutaan. Eli koska et voi "tietää" mitä kyseisenä ajankohtana elämässäsi tapahtuu, et muka voi vastata mitään.
Kyllä voit. Vastaat kyllä jos ko. tilaisuus kiinnostaa ja ei jos ei kiinnosta. Kaikki esittämäsi syyt jäädä pois ovat luonnollisesti
Paitsi että tässä ketjussa on "tiedetty" jo monen toimesta, että ei niillä kaikilla peruneilla varmasti voinut olla oikeasti hyvä syy. Kiva sitten arvella, että uskoikohan kutsuja minun syyn vai en, jos asenne on tuo.
Minusta hyvä syy on mikä vain sellainen jonka vuoksi juhliin ei halua lähteä. Pakotetut osallistumiset jääköön menneisyyteen.
-eri
"Jos tämä on sinulle noin vaikeaa, niin voit vastata ettö Tulen, jos ei ole mummon hautajaisia samaan aikaan."
Kiitos mutta sanon jatkossakin kuten itse haluan, eli että tulen jos ei tule muuta siihen. Ja se pitää sisällään kenen tahansa hautajaiset, sekä muut sellaiset menot mitkä menevät jaanan synttärien edelle tärkeysjärjestyksessä.
Jos joku välttämättä haluaa ymmärtää asian jotenkin niin, että vain odotan kivempaa kutsua tmv, niin se on heidän oman päänsä luoma virheellinen kuvitelma, eikä minun vastuullani.
Meillä siis logiikka se, että halutaan nähdä niin että kaikilla on hauskaa ja hyvä fiilis, eikä pakotettuna ja väsyneinä. Usein joutuu muutaman kerran siirtämään, mutta sitten kun se onnistuu niin kaikki on parhaimmillaan ja nauttii yhdessäolosta, kun se ei ole pakkopullaa.
Jep. Jättäydyin eroon tämmöisestä iloisesta joukosta. Ei ollut kivaa järjestää töitä ja harrastusmenoja jne vain huomatakseen, että ahah, onkin taas peruuntunut. Aika monet ikävät illat tuli vietettyä kotona yksin, kun oli varautunut tapaamiseen, joka ei sitten taas kerran ollutkaan totta. En sitten enää nauttinut niistäkään, jotka onnistui, viimeinen pisara oli, kun olin hommannut ravut jne. ja alettiin vääntämään siirtämistä. Mihin mä laitan 8lle tarkoitetut ravut??
Kun sitten aloin jättäytyä suoraan pois, kovasti hämmästeltiin, että ai mä luulin, että ainakin sä tulet ja pari oli laskenut sen varaan, että saa multa kyydin/yöpaikan/aamiaisseuraa seur pvnä jne. Oltiin sitten vähän närkästyneitä, kun sanoin, että en olekaan nyt tulossa, joten mitään noistakaan ei voi järjestää, sori.
Näistä on enää yksi ystäväni, hän, jonka kanssa on helppo sopia asioita ja sovittu pitää. Muitakin olisi ihan ok tavata, mutta en jaksa sitä säätämistä. Mulla on tarpeeksi kiireistä elämä ilman sitä veivaamistakin.
En lukenut koko ketjua. Olen syntynyt 1961 ja mun lapsuudessani juhlat oli jotain arjesta poikkeavaa. Varsinkin tarjottavien osalta. Siihen aikaan ei ollut vielä edes mitään kerran viikossa karkkipäivää eikä aikuisetkaan mitään kakkuja, karkkeja, jätskejä yms vedellyt joka päivä eikä edes joka kuukausi. Nyt, kun kaikkia herkkuja on yllinkyllin ihan vaan kaupan hyllystä mukaansa nappaamalla, niin juhlien valmisteluita ei enää arvosteta. Kun sukukin oli hajonnut pitkin Suomea ja jokainen kaukopuhelu maksoi, niin yhteydenpitokaan ei ollut niin tavallista kuin nyt digitaalisella aikakaudella. Oli siis hienoa päästä tapaamaan niitä kauempana asuviakin ihmisiä. Nyt voit seurata somesta, mitä sukulaisille tai kavereillesi kuuluu. Pysyt heidän elämästään paljon paremmin kärryillä kuin lankapuhelinten ja etanapostin aikaan. Tarve kokoontua yhteen on siis vähentynyt. Moni asia, mikä ennen oli juhlaa, on nykypäivänä ihan arkista. Kyllä sen skumppapullon voi kotonakin avata vaikka maanantai-iltana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakolla tarkoitin sitä, että jos jätän tulematta mielestäni hyvästä syystä, niin silloin en kuuntele mitään valitusta tai syyllistämistä, koen sen pakottamiseksi. Eikä se tarkoita että olen jotenkin erityinen, vaan että kutsuja on liikoja vaativa persoona.
Nyt onkin kyse siitä, ilmoitatko, ettet tule. Kun olet sanonut, että tulen, jos ei ole muuta, kerrot kai heti, kun muuta ilmenee, etkä jätä vain menemättä? Monet nimittäin jättävät vain menemättä, kun eiväthän mitään varmaa luvanneetkaan ja ymmärrät varmaan, että se on järjestäjälle tosi ikävää? Ei se mitään liikoja vaatimista ole, jos haluaa tietää, kuinka moni osallistuu johonkin, mitä heille järjestää!
Älä nyt. Kyllä kymppisynttärit kannattaa aikuisellekin järjestää vai unohdetaanko koko 50-vuotiuspäivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin puolen suku on sellainen. Vastaavat kutsuun ehkä tai eivät tule.
Omat kaverit peruvat menot viime tingassa. Joskus oon juhlapuku päällä odotellut, kun oharit tulevat.
Vierailija kirjoitti:
Pakolla tarkoitin sitä, että jos jätän tulematta mielestäni hyvästä syystä, niin silloin en kuuntele mitään valitusta tai syyllistämistä, koen sen pakottamiseksi. Eikä se tarkoita että olen jotenkin erityinen, vaan että kutsuja on liikoja vaativa persoona.
Nyt onkin kyse siitä, ilmoitatko, ettet tule. Kun olet sanonut, että tulen, jos ei ole muuta, kerrot kai heti, kun muuta ilmenee, etkä jätä vain menemättä? Monet nimittäin jättävät vain menemättä, kun eiväthän mitään varmaa luvanneetkaan ja ymmärrät varmaan, että se on järjestäjälle tosi ikävää? Ei se mitään liikoja vaatimista ole, jos haluaa tietää, kuinka moni osallistuu johonkin, mitä heille järjestää!
Tietenkin ilmoitan heti jos jotain tulee! Jotkut eivät ilmeisesti kuitenkaan kestä edes sitä, tämän ketjun perusteella, vaan alkavat heti epäillä valehtelua tai arvottaa mielessään syyn hyväksyttävyyttä. Aivan kuin kutsun esittäjä myönteisen vastauksen saatuaan jotenkin omistaisi sen kutsutun henkilön tietyn ajankohdan, ja olisi oikeutettu määrittelemään mitä kutsutun "kuuluisi" silloin tehdä. Jotenkin häiriintynyttä tuollainen. Jokainen aikuinen ihminen päättää itse mitä tekee, eikä ole tilivelvollinen jokaisen kutsun esittäjälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt. Kyllä kymppisynttärit kannattaa aikuisellekin järjestää vai unohdetaanko koko 50-vuotiuspäivä?
Aika monet nykyisin unohtavatkin. Ollaan synttärinä matkoilla ja se siitä.
Noin 3,5 v paikkakunnalle muuton jälkeen jaksoin vetää perässä yhtä vanhaa tuttua ("ystävää") jonka olen tuntenut vuosikymmeniä. Tuntyi että 9/10 jonkun asian tekemisedtä, tapaamisesta, ehdotuksesta tms tein ja myös toteutin minä. 1/10 oli hänen puolelta pyyntö vaikka lähteä pizzalle. Tai jos sanoi vaan et mennäänkö lounaalle jonnekin, hänellä ei ollut juuri mitään idistä, aina samat ehdotukset tai sitten minun piti keksiä paikka, katdoa aukioloajat ja paikadta riippuen usein (ei aina) varasin pöydänkin. Olikohan niin et yhteen konserttiin hän jopa ehdotti itse et hän varaa liput.
Se on myös jännä piirre joissakin että he ovat (minkä tahansa suhteen) passiivisia vapaamatkustajia, mutta sitten heitä kuitenkin ainakin salaa ärsyttää toisen kyky ottaa asiat haltuun, tehdä, viedä eteenpäin, organisoida, sanoa mitä haluaa, kykyä päättää asioista tms (mihin itse me eivät pysty). Tästä voi tulla jopa katellisuutta. Näin luullakseni kävi minun ja tämän tuttunikin ystävyyssuhteessa, josta ehkä johtui hänen ajoittainen meko outo nokitteleba ja kuittaileva käytös minua kohtaan kunnes tuli mitta täyteen. Nyt emme ole olleet kohta puoleen v missään tekemisissä. Saa nähdä jääkö tämä oikeasti tähän vai tapaillaanko joskus ihan pokkana kun ei olisi mitään tapahtunutkaan. En jotenkin usko että hän hyvin passiivisena ja hyvin erilaista elämää kuin minä, viettävänä ainakaan hänen toimestaan tapaamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ap:lle voisin vadtsta, että nykypäivän aikuiset ovat saaneet jo sellaisen kasvatuksen että muita ihmisiä eikä heidän vaivannäköä arvosteta. Se ei enää kuulu käytöstapavalikoimaan. Minäkeskeisyys ja oman edun ja mukavuuden tavoittelu on nro 1. Monien ihmisten on hyvin vaikea, josko mahdotonta kyetä asettumaan toisen asemaan tai ajatella adiaa toisen näkökulmadta. Senhän huomaa missä tahansa ihmissuhteessa.
Ei yhtään ajatella että ei nelihenkinen perhe voi mennä pieniin rippijuhliin ilmoittautumatta tai vadtaavadti mitä siitä seuraa jos ilmoittaudutaan mut sit ei mennäkään. Mitä väliä, me tehdään niin kun meitä hyvittaa välittämättä muiden tunteista ja tilanteista. Tätä on havaittavissa joka yhteiskunnan tasolla, joka organisaatiossa, päiväkodista hoivakotiin, työssä, harrastuksissa, pari- ja ystävyys suhteissa jne.
Teeppä joskus niin että heität kaverille ilmaan jonkun jutun mihin ois kiva lähtee ja vähän niinku kysyt et kiinnostasko häntä, jos kiinnostaa ni jätä selkeästi ilmaan joku sopiva lause, et katotaan lähempänä ja oo yhteyksissä ni mietitään aikataulua tms. Sit jos hänestä ei kuulu ni menet vaan sinne xx paikkaan ilman häntä ja sit oot seuraavalla viikolla ihan ihmeissäs et voi eiiiii, no mä luulin ettet sä oo lähdössä kun et ilmottanu mitään ni mä menin sit jonku muun kans. Ja muista lause... "hitsi oispa ollu kiva ku oisit ollu mukana meillä oli tosi hauskaa, SOVITAAN seuraavan kerran ajoissa ".
Mä opetin erään uuden ihan muuten mukavan tutun kysymään vaikka aamusta jos haluaa ulkoiluseiraa iltapäivästä tai mieluusti edellisenä päivänä, kun en ole kotona istumassa toimettomana koko päivää odottaen et kysyykö kerran kuussa sunnuntaina ulkoilemaan. Hän ei yhtään osannut ennakoida eikä tajua et mullakin voi olla muita suunnitelmia joita olisin voinut aikatauluttaa siten et teen xx adian aamupäivästä ja hänen lenkkiseurana olen iltapäivällä. Häneltä tuli usein viedti et lähetkö ulkoilemaan tyyliin puolen tunnin sisällä. No voi v... olisitko voinu vaik kysyä jo aamusta tuon ku tiesit on hyvä ilma ja oot yksin kotona. Mut jotkut elää tälladissakin adioissa ihan kädestä suuhun, ei ne mieti etukäteen eikä toisten näkökulmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sellanen ns perässävedettävä ystävä joka kyllä lähtee ehkä n kerran kk jonnekin (ollaan jo keski-iän ylittäneitä) mut ei itse ehdota mitään. Hän on ollut pääsääntöisesti tällänen vähän aina mut nyt vanhemmiten muuttunut entistä passiivisemmaksi. Hädin tuskin jaksaa / viitsii käydä osa-aikatyössä ja lopun ajan on kotona sisätiloissa kun mikään ei oikeesti kiinnosta. Elämänpiiri käpertyy käpertymistään eikähän hän osaa oikein jutellakaan mitään muuta kuin omista ja lähipiirin arki asioistaan. Lisäksi on tullut selkeästi jo sikäli outoja aivopieruja esille et mietin onko hänestä tulossa avoimen vit u...mainen vai onko vähän tyhmä kun päästelee suustaan sellaista mitä ei nyt oikeesti vanhalle ystävälle todellakaan sanottas, paljastaa kateellisuutensa ja katkeruutensa. Harmi et ihmisidtä tulee entidtä enemmän erakkoja ja koko elämä typertyy todella pieneen ja yksinkertaiseen piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloitus on selvästi miehen tekemä
Veikkaisin lisääntymisikänsä ohittanutta naistaOlet selvästi uros, eikä sinua ole mieheksi kasvatettu. Sääli.
Ei huono käytös liity introverttiyteen. Normaalilla tunneälyllä varustettu introvertti katsoo kalenteria ja miettii, onko juhlien lähettyville mietitty jo liikaa sosiaalisia menoja ja jos on, kiittää kutsusta ja ilmoittaa, ettei pääse silloin.
Kutsun järjestäjän usein täytyy tietää hyvin paljon etukäteen, montako vierasta on tulossa, jos täytyy järjestää juhlatila ja pitopalvelu. Jos joku ei tiedä, uskaltaako sitoutua kahden kuukauden päästä, niin sitten vastaus kutsuun on ei
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät vaan mitenkään voi paljon etukäteen ihan varmoja saapumisestaan olla. Mutta silloinkin voi toki esittää jonkunlaisen arvauksen - eli kertoa haluaako ylipäätänsä tulla, riippumatta siitä onnistuuko se todella vai ei.
Kyllä pitää voida sanoa myös ehkä - minusta se tarkoittaa, että haluaisi tulla muttei tiedä vielä varmaa pääseekö. Eli se on enemmän kuin ei mitään vastausta.
Mielummin varataan vähän liikaa kuin liian vähän. Tosin, ymmärrettävää että vaikeaa arvioida jossei yhtään tiedä montako saapuu. Ehkä syytä selittää, että tarjoilujen määrän selvittämiseksi tahtoo sen vastauksen... kun nykyihmiset ei ilmeisesti tajua ajatella niin pitkaälle.
Ja voi todellakin pyytää saapujia tuomaan jotain.
Ja jos joku ihan ilmoittamatta juhliin saapuukin, silloin pitäisi sen saapujan ihan jo itsekkin ymmärtää, ettei voi olettaa saavansa tarjoiluja.
Okei. Olet nyt juhlien järjestäjä. Kutsut juhliin 50 henkilöä.
Juhliin ilmoittautuu 9 henkilöä, 32 sanoo ehkä tulevansa, 6 sanoo ettei pääse.
Monelleko varaat ruokaa, jotta tarjoiluja on mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ilmaiset sen, että odotat vastausta?
Itse riitelin kaverin kanssa ilmaisusta, ilmoitathan tulostasi. Itse käsitin tuon, että pitää ilmoittaa, jos tulee. Hänestä olisi pitänyt ilmoittaa myös, jos ei ole tulossa.
Tietenkin ilmoitetaan molemmissa tapauksissa! Tulosta ilmoittamista on myös ei-tulemisesta infoaminen. Ehkä joku asperger tulkitsisi ohjeen noin yksisilmäisesti.
En ole asperger ja tuo muotoilu kuulostaa siltä että pitäisi ilmoittaa tulemisesta - ei siitä jos ei ole tulossa.
Jos omaat minkäänlaisia käytöstapoja, tiedät että kutsusta kuuluu kiittää. Samalla voit ilmoittaa oletko tulossa vai et.
Kutsuun vastataan tuleeko vai ei. Jos juhlat ovat 3 kuukauden päästä ja sinne on tarkoitus mennä, niin vastataan kyllä tulemme, kiitos kutsusta.
Ei vastata ehkä sen takia, että koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua. Tietenkin voi tapahtua vaikka mitä, mutta sillä olettamalla mennään, ettei mitään ylivoimaista estettä tule jos sellaista ei ole tiedossa. Tapahtuma merkitään kalenteriin ja se ajankohta pidetään vapaana kaikesta muusta niin ei tule päällekkäisyyksiä.
Jos nyt kuitenkin jotain tapahtuu, mummon hautajaiset samana päivänä tai jää tuhkapilven takia jumiin 2000 km:n päähän, niin se on sitten asia jolle ei voi mitään ja juhlien järjestäjä ymmärtää tämän syyn. Juhlien järjestäjälle ehkä-ihmiset ovat hankalia, koska tarjoilut haluaa mitoittaa saapuvien vieraiden mukaan. Juhlien luonteesta ja koosta riippuen pari ehkää ei ole ongelma, mutta 20 on jo. Lisäksi juhlien järjestäjänä ehkä on hieman loukkaavaa, koska se aiheuttaa tunteen, että minä ja juhlani eivät ole heille tärkeä tapahtuma (no tullaan, jos sattuu huvittamaan ja muutakaan ei ole).
Ap:n kysymykseen mikä avuksi näiden ehkä-ihmisten kanssa. En tiedä, heitä aina on. Sukulaisille ei voi mitään. Mutta kaveripiiristä olen pudotellut tällaisia jahkaajia pois, jotka eivät osaa sanoa, säätävät, vekslaavat, peruvat ja siirtävät. Jos lähdetään yhdessä jonnekin harrastamaan tai reissuun niin lähden sopimaan asiaa niiden kanssa, jotka reippaasti ilmoittavat lähtevänsä. Jahkailijat putoavat jakelusta ja siinähän ihmettelevät, miten jäivät taas kyydistä.
Ei minun juhliin ainakaan saavu kukaan ilmoittamatta ilman murtovälineitä.