Missä vaiheessa tätiytyminen tapahtui?

Vaihdevuosien ja parin sairauden jälkeen olen alkanut muuttua. 55v vielä ihan tyttönen, sitten raju pudotus 59v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Olen 66 enkä ole vielä alkanut tätiytyä.

 

Minä olen vasta 63v, enkä hahmota itseäni tätinä. Sama vaatekoko ja  myös samantyyliset vaatteet kuin parikymppisenä.

 

Muoti muuttunut moneen kertaan. Ei enää pukeuduta kuin parikymppisenä. Herätys tähän päivään.

 Mutta hienoa että joku pukeutuu retrosti 60-luvun vaatteisiin, tai 70-luvun. Mistä löytääkään niitä, esim. niitä värejä?

Minua alettiin sanoa tädiksi, kun olin 12-vuotias. Sitä ennen tuntemattomat olivat viitanneet minuun sanalla tyttö. Varsinainen täti en ole vieläkään, sillä sisaruksellani ei ole lapsia.

Jos ulkonäön muutoksesta puhutaan, niin aloin näyttää vanhalta 36-vuotiaana. Sitä aiempia kuvia kun katsoo, niin näytin ihan ikäiseltäni, mutta tuossa kohtaa tapahtui yhtäkkinen vanheneminen.

Ei taida enää löytyä aitoa 60- tai 70-luvun vaatetta, ovat kaikki kulahtaneet tai kuluneet puhki ja poistuneet kierrosta. Muoti kiertää niin nopeasti, että noista vuosikymmenistä inspiroituneita vaatteita löytää kyllä.

Mä olin täti 1-vuotiaana, sillä veljeni sai silloin ekan lapsensa. Noh, nyt olen 42 ja yhtäkään ryppyä ei ole mutta leukalinjasta huomaa, että en ole enää nuori. Olen laihtunut ja käyn salilla ahkerasti, lihasprosenttini on 28 mikä on ikäiselleni naiselle kova. Olen mielestäni paremman näköinen kuin parikymppisenä ja myös itsevarmempi. Hiukset ovat edelleen hyvin pitkät. Kukaan ei ole tädiksi tai mummeliksi sanonut, mutta en toisaalta välittäisi helvettiäkään vaikka sanoisi :D

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan hirveästi ihmisestä. Katsokaapa vaikka jotain Jenni Haukiota kolmevitosena ja JaloTiinaa nelivitosena. Kumpi on tätiytynyt, missä iässä ja näin pois päin. Mutta karkeasti sanottuna jotkut aloittavat tätiytymään heti kun 30v on mittarissa ja toiset ei ole tätejä vielä kuusikymppisinäkään.

niin, toisella on aivot ja toisella on "nuorekas ulkonäkö" :D Lähiöbaarin prinsessa olisikin ollut uskottava pressan vaimo.

Minusta tuli täti 16-vuotiaana.

Valokuvien perusteella olin n. 45-vuotiaana tosi "täti", mutta nyt 57-vuotiaana ja 20 kiloa keveämpänä näytän vähemmän "tädiltä" kuin silloin. Helppo vinkki painonpudotukseen: juo vähemmän alkoholia, laihtuu ihan itsestään, pahemmin muuttamatta ruokavalioa!

Olen useamman nuoren täti, on ihanaa olla täti! Olen se "cool aunt", joka ei ole ihan niin konventionaalinen kuin keskiluokkaiset vanhempansa ja isovanhempansa. Opettanut ne kaikki kakarat ajamaan käsivaihteista henkilöautoa. Koska olen suvun paras kuski - yliopistokoulutus ja kaikki, mutta ABCED-ajokorttilaisena mieluummin ajan raskasta ajoneuvoa pitkin maanteitä kuin käpistelen tietokonetta etä- tai lähitoimistolla.

Että tämmöinen "täti". Roolimalli nuorille naispuolisille (ja miksei miespuolisillekin) sukulaisille, että ei tartte toteuttaa suvun odotuksia tai mukautua sukupuolistereotypiohin.

Että olen ylpeästi täti, mutten ehkä "tätimäinen".

Pitäisi tämmöisistä aloituksessa vähän avata, mitä "täti" Ap lle tai keskustelijalle tarkoittaa. 

Se on epämääräinen juttu, josta herää epämääräinen mielikuva. En sanoisi tuntemiani naisia "tädeiksi" muuten kuin vitsinä. 

Kukkamekoilla ja kukkamekoilla on eroa. Joku Laura Ashley -tyylinen on täti, joku Lindex/H&M/Gina tms. 1960-luvun tyylinen mustapohjainen, amarylliskuvioinen A-linjainen halterneck ei ole "täti".

Vielä muutama vuosi sitten olin huolissani, että en pysy muodin mukana tai sitten että yritän olla nuorekas, mikä on noloa. Hävetti käydä reiveissä kun saako nyt täti tanssia vanhanaikaisine askelineen, enkä olisi kesällä pitänyt liian lyhyitä shortseja koska ei tässä iässä enää. Miehille en todellakaan flirttaillut, etten ahdistaisi heitä olemuksellani. Olin kovin tietoinen että olen ikääntynyt nelikymppinen, eikä pitäisi häiritä ihmisiä vastenmielisyydelläni. Ajattelin olevani täti. 

Mutta sitten tapahtui käänne ja tätiys keikahti yli. En edelleenkään flirttaile miehille, mutta siksi että en enää ole kiinnostunut miehistä. Pidän mitä vaatteita huvittaa, eikä kiinnosta, olenko pudonnut muodin kelkasta. Jos on liian lyhyet shortsit niin katsokoon muualle. Leikkasin tätitukan, ja se on aivan mitäänsanomaton ja laittamaton. 

Itsevarmuuteni salaisuus on se että mikään ei enää kiinnosta. Esimerkeissä puhuin ulkonäöstä, mutta ulottuu se muuallekin.  Olen aivan valmis kuolemaan vanhuuteen, ja sitä odotellessa voin haistattaa kaikille asemaan katsomatta pitkät paskat. 

Tätiytyminen alkaa kun nainen tanakoituu ja tukka lyhenee ja värjätään sellaiseksi kummalise. Väriseksi esim punaiseksi ja  naamalle ilmestyy silmälasit  ja vaatetus muuttuu sellaiseksi kaapu asuiksi ja puhe muuttuu sellaiseksi kotkotukseksi....

Voi hyvänen aika sentään.....tunnetko tyypin

25-vuotiaana rupsahdin, mutta elin vielä seuraavat 10 vuotta kieltovaiheessa ja uskottelin kaikille olevani vielä nuori ja kaunis. vasta 35-vuotiaana myönsin tätiytyneeni. muut sen minusta huomasivat jo paljon aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Valokuvien perusteella olin n. 45-vuotiaana tosi "täti", mutta nyt 57-vuotiaana ja 20 kiloa keveämpänä näytän vähemmän "tädiltä" kuin silloin. Helppo vinkki painonpudotukseen: juo vähemmän alkoholia, laihtuu ihan itsestään, pahemmin muuttamatta ruokavalioa!

Olen useamman nuoren täti, on ihanaa olla täti! Olen se "cool aunt", joka ei ole ihan niin konventionaalinen kuin keskiluokkaiset vanhempansa ja isovanhempansa. Opettanut ne kaikki kakarat ajamaan käsivaihteista henkilöautoa. Koska olen suvun paras kuski - yliopistokoulutus ja kaikki, mutta ABCED-ajokorttilaisena mieluummin ajan raskasta ajoneuvoa pitkin maanteitä kuin käpistelen tietokonetta etä- tai lähitoimistolla.

Että tämmöinen "täti". Roolimalli nuorille naispuolisille (ja miksei miespuolisillekin) sukulaisille, että ei tartte toteuttaa suvun odotuksia tai mukautua sukupuolistereotypiohin.

Että olen ylpeästi täti, mutten ehkä "tätimäinen".

Tuo alkoholivinkki on muuten varmasti hyvä, mutta osa meistä ei ole tähänkään saakka käyttänyt lainkaan alkoholia.

En tiedä, itselläni se ei kai ole vielä tapahtunut, olen 33, mutta ymmärrän tosi hyvin miten se voi alkaa. Olen itse synnyttänyt kaksi lasta peräkkäisinä vuosina ja nyt tässä yritän palautua normaaliin vartalooni. Vaan se ei olekaan niin helppoa ja ymmärrän todella hyvin niitä ihmisiä jotka raskauksien jälkeen ostavat isompia vaatteita ja joille jää kiloja vaikka sellainen 10-15 verrattuna aikaan ennen ensimmäistä raskautta. Kun kiloja tulee ja jää, halutaan pukeutua mukaviin väljiin vaatteisiin, ehkä hieman tätimäisiinkin. Ehkä lapsiperhearjen keskellä hiusmalli vaihdetaan käytännöllisempään ja tylsempään? Ehkä jotkut mukavammat tätimäiset kengät, ei ehkä samanlaista panostusta meikkiin, tai mites korut? Ehkä joku rento huivi kaulaan jne. Menee muutama vuosi ja täti look on valmis aikalailla itsestään. Eikä siinä mitään! Jotenkin ymmärrän erittäin hyvin että siihen saattaa ajautua ihan huomaamatta. Yritän itse kuitenkin nyt palata normaaliin painooni, saada vyötärön takaisin ja farkut mahtumaan jalkaan, että voisin katsoa kuvia ja todeta olevani oma itseni, en vielä isossa neuletakissa tai tunikassa kulkeva täti-ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Olen 66 enkä ole vielä alkanut tätiytyä."

60v. ja ihan täti. Myös mummu. Ja kaikkea muutakin. Toisaalta kuuntelen raskasta musiikkia (myös klassista) ja ajan moottoripyörää. Onko nyt kyse vain ulkonäöstä? Sehän riippuu ihan tilanteesta. Harmaita en aio enää ikinä peittää, mieli on se, joka ratkaisee.

Ps. Mitä pahaa tätiydessä?

Vierailija kirjoitti:

47 ja NUORI :D paremminkin tyhmä MUORI :D

 

Sillee kuunnellaan nuorten räppiä vestareilla, ei helvata näille junteille saa nauraa"

 

 

Mitä ihmettä aiot itse kuunnella, kun lähestyt viittä kymmentä? Jenkkaa ja humppaa? Kukahan tässä nyt on juntti?

Eri

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, itselläni se ei kai ole vielä tapahtunut, olen 33, mutta ymmärrän tosi hyvin miten se voi alkaa. Olen itse synnyttänyt kaksi lasta peräkkäisinä vuosina ja nyt tässä yritän palautua normaaliin vartalooni. Vaan se ei olekaan niin helppoa ja ymmärrän todella hyvin niitä ihmisiä jotka raskauksien jälkeen ostavat isompia vaatteita ja joille jää kiloja vaikka sellainen 10-15 verrattuna aikaan ennen ensimmäistä raskautta. Kun kiloja tulee ja jää, halutaan pukeutua mukaviin väljiin vaatteisiin, ehkä hieman tätimäisiinkin. Ehkä lapsiperhearjen keskellä hiusmalli vaihdetaan käytännöllisempään ja tylsempään? Ehkä jotkut mukavammat tätimäiset kengät, ei ehkä samanlaista panostusta meikkiin, tai mites korut? Ehkä joku rento huivi kaulaan jne. Menee muutama vuosi ja täti look on valmis aikalailla itsestään. Eikä siinä mitään! Jotenkin ymmärrän erittäin hyvin että siihen saattaa ajautua ihan huomaamatta. Yritän itse kuitenkin nyt pala

Hyvä kommentti! Näin siinä käy, tätiytyy ihan huomaamatta lasten ehdoilla ja sitten valokuvassa huomaa itsensä, että "voi luoja". Useimmat hyväksyvät tilanteen ja osa alkaa taistella vastaan. Molemmat vaihtoehdot OK.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan hirveästi ihmisestä. Katsokaapa vaikka jotain Jenni Haukiota kolmevitosena ja JaloTiinaa nelivitosena. Kumpi on tätiytynyt, missä iässä ja näin pois päin. Mutta karkeasti sanottuna jotkut aloittavat tätiytymään heti kun 30v on mittarissa ja toiset ei ole tätejä vielä kuusikymppisinäkään.

 

niin, toisella on aivot ja toisella on "nuorekas ulkonäkö" :D Lähiöbaarin prinsessa olisikin ollut uskottava pressan vaimo.

Nyt puhutaan tätiytymisestä, eikä presidentin puolison uskottavuudesta. Miten vertaisit uskottavuutta nykyisen presidentin puolison (s.1970) ja edellisen (s.1977) kesken? Kumpi tätimäisempi? Kummalla aivot?

Tätiytymistä vastaan taistelulla on myös hintansa. Aluksi kaikki ihastelevat muodonmuutosta ja uusista ystävistä saatua energiapiikkiä. Kannustivat elämään vihdoin itselleen (nuorinkin oli jo silloin yliopistossa,) enkä jäämään tyhjään kotiin. Mieskin koki todellista ylpeyttä vaimostaan, mutta nopeasti palasi töiden jälkeen sohvalle ja minä en jäänyt hänen seurakseen. Alkoi syyllistäminen menoista ja mustasukkaisuus ulkonäöstä. Erohan siitä tuli.