Turvallisen lapsuuden eläneet saavat uskomattoman hyvät eväät elämään verrattuna
turvattoman lapsuuden eläneisiin. Lapsuuden perheen ilmapiiri ja vanhempien jaksaminen ja kyky kasvattaa lasta sanelee monelle joko hyvän tai huonon loppuelämän.
Itse en kiintynyt lapsena turvallisesti keneenkään aikuiseen ja sen vaikutukset on olleet järisyttävät mun itsetuntoon, terveyteen (sekä fyysinen että henkinen), ihmissuhteisiin ja oikeastaan ihan kaikkeen. Ilman turvaa ei voi elää omannäköistä elämää, vaan jokaista valintaa ja tekemistä ohjaa pelko ja turvan etsiminen.
Edes perheen köyhyys ei välttämättä vaikuta lapsen tulevaisuuteen, mikäli lapsi saa kokea olevansa turvassa ja rakastettu.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on, siksi ois hyvä että mielenterveys ja päihdeongelmaiset eivät lapsia tehtailisi, mutta eipä tuota vieläkään saada heiltä estää, kun aikuisen yksilön oikeudet ovat paljon suuremmat kuin lapsen, sterilisaatio minusta ois hyvä olla pakollinen tietyille ihmisille.
Tarkoitatko siis että ap:n ei pitäisi olla olemassa? Aika törkeää. Kaikki ovat yhtä arvokkaita lapsuuden olosuhteista riippumatta.
Mietitään vaikka tätä kuolleen Milo - pojan äitiä ja isä puolta , edes näissä asioissa meillä ei saada pistää kummaltakin piuhoja poikki, vaan nää ihmiset saavat jatkossa lisääntyä niin paljon kuin haluaa. Kyllä minusta pitäisi lakia muuttaa siihen suuntaan että joissakin tapauksissa ihmisen lisääntymiskyky pitäisi saada estää.
Heidän lapset huostaanotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on, siksi ois hyvä että mielenterveys ja päihdeongelmaiset eivät lapsia tehtailisi, mutta eipä tuota vieläkään saada heiltä estää, kun aikuisen yksilön oikeudet ovat paljon suuremmat kuin lapsen, sterilisaatio minusta ois hyvä olla pakollinen tietyille ihmisille.
Tarkoitatko siis että ap:n ei pitäisi olla olemassa? Aika törkeää. Kaikki ovat yhtä arvokkaita lapsuuden olosuhteista riippumatta.
Kyllä minä mielelläni olisin jäänyt syntymättä, kun koko elämän ollut sellainen olo takaraivossa etten vaan sovi tänne maailmaan jotenkin.
Keskusteluapu ja jossain harrastuksessa tai ammatissa pärjääminen olisi auttanut. Et ole niin uniikki, kuin luulet, vaan tuolla on paljon samanla
Mitä sillä on uniikkiuden kanssa mitään tekemistä jos ei koe sopivansa tähän maailmaan? Ajattelet siis että kyse on pelkästä huomiohakuisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan, että ketjuun saapuu ensimmäinen "aikuisen on otettava vastuu omasta onnestaan, ei kukaan vanhempi ole täydellinen" kommentoija....
No, jos on tarpeeksi turvaa, niin jotenkin selvitään. Liian täydellisten vanhempien lapset ne pulassa ovat myös, koska eivät uskalla. Sopivan epätäydellisten aikuisten lapsilla on hyvät näkymät. Uskaltavat kiintyä ja uskaltavat tehdä toisin kuin vanhempansa.
Kenellekään en toivo turvatonta lapsuutta.
Vaikea kuvitella että "liian täydellisten" vanhempien lapsella voisi olla jotenkin kauhea elämä. Hänellähän kun kaiketi on ne täydelliset ja läsnä olevat kannustavat vanhemmat jotka ei örvellä ja väittäisin ettei se nyt erityisemmin traumatisoi.
Sinun on vaikea kuvitella sitä tilannetta, mutta silti kaikkien muiden pitäisi automaattisesti ymmärtää miten vaikeaa juuri sinulla on ollut?
No mietihän nyt vähän. Toisella ollut kännäävät väkivaltaiset vanhemmat eikä juuri lapsen olot kiinnostelleet, toisella päinvastoin. Eiköhän tuosta nyt automaattisesti ilmene kummalla ollut vaikeaa.
Minä olen oireillut pitkin elämää, mutta vasta reilu 30 vuotiaana aloin romahtamaan niin etten ole kennyt työelämään ollenkaan kohta kahteen vuoteen. En vieläkään tajua miksi. Minulla oli näennäisesti kaikki hyvin, unelmien työ, oma asunto. Jollain mekanismilla olin selviytynyt siihen asti kunnes en enää. Nyt vasta terapiassa on alkanut tajuamaan miten kauhean yksin sitä on ollut lapsena, ja että kaikki ei todellakaan ollut hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä Ap. Silti meiltä kaikilta odotetaan samaa ja tuomitaan samalta pohjalta. Mietittävää joillekin.
Odotetaan kenen taholta? Sinun itsesi?
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli turvallinen ja onnellinen lapsuus kotona, mutta koulussa kiusattiin ja syrjittiin, ja sairastuin myöhemmin mt-ongelmiin.
No mietipä jos lisäksi olisi kiusattu vielä kotonakin? Minuakin kiusattiin, ja kun lopulta uskaltauduin kertoa äidille, hänen vastauksensa oli "no mitä sinä teit niille ensin, ei ne varmaan ihan syyttä kiusaa".
Noiden mainittujen tapauksessa on asiallista kysyä, onko heillä oikeutta edes elää koskaan enää vapaana tai olla edes hengissä.