Mihin syövässä oikeasti kuolee?

Helvetilliseen kipuun, järkyttävä kohtalo ja monet meistä tulee tuon saman kokemaan. OLetko se juuri sinä ? sitä en tiedä. Ehkä, ehkä et.

Se on tosi vaihtelevaa. Esimerkiksi äidilläni alkuperäinen syöpä oli gynegolokinen, se saatiin hoidettua,  mutta sen etäpesäke menikin keuhkoihin, eli syöpä muuttui keuhkosyöväksi. Hänellä oli happilaitteet antamassa lisähappea, mikä aluksi auttoi. Mutta lopulta happisaturaatiot oli jatkuvasti alle 70 ja sitten hän vaan sai sydänkohtauksen ja kuoli.

Isällä taas oli maksasyöpä, eli hän oli loppuvaiheessa sekava, eikä ymmärtänyt enää asioita ja höpisi outoja. Hänet sitten loppuvaiheessa tuutattiin täyteen morfiinia ja haukkoi henkeä jonkun  verran ja sitten kuoli. Äitiin verrattuna hän ei loppuaikoina enää ollut tässä maailmassa, eikä tajunnut mistään mitään. Äiti sen sijaan oli loppuun asti ihan järjissään, hän vaan sai sydänkohtauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan sulla ap syöpä aivoissa?

Mikähän vika nyt tässäkin kysymyksessä on.

ei mikään, täysin asiallinen oletus ap,n tilasta

Isäni vastustuskyky tuhottiin sädehoidolla toisella puolella Suomea, sitten viikko sairaalassa ikkunat auki ja taksilla takaisin kotisairaalaan. No sille tuli se ilmeisen toivottu keuhkokuume ja henki pois.

Vierailija kirjoitti:

Vaikkapa nälkään kun ei enää ruoka maistu, tai tukehtumalla kun keuhkot täyttyy nesteellä, usein keuhkokuumeeseen tai vaan elintoiminnot  hiipuu tai romahtaa nopeasti. Riippuu syövästä mikä ja missä tm. Joskus lääkkeiden sivuvaikutuksiin esim. hengityslamaan.

Jälkimmäistä epäilen aika useissa tapauksissa. Useiden syöpien loppuvaiheet ovat erittäin kivuliaita, ja nykyään onneksi monin paikoin ymmärretään jo antaa riittävää kivunlievitystä. Opiaatit sitten aiheuttavat suurina annoksina hengityslaman.

Vierailija kirjoitti:

Kun en muista aikoihin lukeneeni näin typerää aloitusta. Luulatavasti aloittajalla on syöpä aivoissa. Kuolet kohta syöpään aivoissa. Voit siinä miettiä miten kuolet syöpään aivoissa.

Minä taas luulen, että sinulla on syöpä aivoissa. 

Ihminenhän kuolee loppupeleissä joko hapenpuutteeseen, verenpaineen laskuun tai keskushermoston toiminnan lakkaamiseen. Yksikin niistä riittää. 

Tietysti jos esim. räjähtää kappaleiksi, on melko akateeminen kysymys, mikä oli syynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun en muista aikoihin lukeneeni näin typerää aloitusta. Luulatavasti aloittajalla on syöpä aivoissa. Kuolet kohta syöpään aivoissa. Voit siinä miettiä miten kuolet syöpään aivoissa.

Onko sulla menkat vai mikä kiukuttaa?

 

Sillä on joko hiekkaa p*llussa tai esinahan alla

Tuttu sai jonkun suolisto syövän, lopulta se kai levisi keuhkoihin ja sinne alkoi kertyä nestettä niin paljon ettei hengittäminen enää onnistunut. Olettaisin että ihminen kun pikkuhiljaa tukehtuu, sydän lakkaa toimimasta ja sen jälkeen aivoille tapahtuu format c:\

Tautiin minminun tietääkseni.

Faija kun kuoli syöpään, oli viime metreillä pelkkää luuta ja nahkaa ja kovissa kipulääkkeissä. Kai se nälkään kuoli viimeistään kun kaiken mitä mahaan laittoi, tuli samantien ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikkapa nälkään kun ei enää ruoka maistu, tai tukehtumalla kun keuhkot täyttyy nesteellä, usein keuhkokuumeeseen tai vaan elintoiminnot  hiipuu tai romahtaa nopeasti. Riippuu syövästä mikä ja missä tm. Joskus lääkkeiden sivuvaikutuksiin esim. hengityslamaan.

Jälkimmäistä epäilen aika useissa tapauksissa. Useiden syöpien loppuvaiheet ovat erittäin kivuliaita, ja nykyään onneksi monin paikoin ymmärretään jo antaa riittävää kivunlievitystä. Opiaatit sitten aiheuttavat suurina annoksina hengityslaman.

Oon melko varma, että isäni kuoli juuri tuohon opiaattien yliannostukseen. Oon siis se, joka kertoi äitini kuolleen keuhkosyövästä johtuneeseen sydäriin ja iskä maksasyöpään. Vaikkei varsinaista eutanasiaa olekaan tarjolla, kyllä se oli aika selvää, että lääkkeisiin isäni sitten "lopetettiin" kun hänen vointinsa meni riittävän heikoksi. 

Että sikäli mun mielestä ei ole huolen häivää. Ilmankin eutanasiaa kyllä syöpäpotilaat hoidetaan toivottomassa tilassa  ainakin tajuttomaan tilaan ja sitten vaan lisätään lääkitystä niin että on henki pois. Mulla on sikäli tästä kaikesta ihan hyvä fiilis. Ei se ihan niin mee kuin joskus jotkut kauhutarinoita kertoilee, että annetaan vaan hitaasti tajuissaan kuolla kamalaan oloon ja hitaasti tukehtumiseen. Ei ei, kyllä siinä vaiheessa on jo lääkityksellä hoidettu niin ettet oo enää tässä maailmassa.

Ap hyvä, kyllä se syöpä ihan itsessään tappaa.

Isäni eturauhassyöpä oli levinnyt keuhkoihin ja luustoon, ja hänellä oli niin kovat kivut että hän kuoli sairaalasängyssä sydänkohtaukseen.

Minulla on lymfaattinen leukemia, joka ei sinällään tapa, mutta se alentaa immuniteettiani niin että kuolen johonkin infektioon.

Äänestämällä perussuomalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Saattohoidossa kuolee nälkään ja janoon. Kipupumpulla taju pois, nesteytys ja ravinteet lopetetaan. Laillinen ja raaka eutanasia, koska muunlainen eutanasia on kiellettyä. Ainakin äiti lähti näin.

Miten saman tilanteen voi kaksi ihmistä käsittää täysin eri tavalla? Myös minun äitini kuoli saattohoidossa kuukautta aiemmin löytyneeseen haima- ja sappitiehytsyöpään. Kyllä se syömisen ja nesteen lopettaminen oli ihan äitini oma toive. Kun kuolema lähestyy, ei keho enää tunne samanlaista nälkää tai janoa. Se syöminen ja juominen pahentaa oloa. Äidilleni syöminen oli mahdotonta, kaikki tuli ulos. Ei se nälkä tapa vaan syöpä. Äitini myös toivoi nukutuksen loppuajaksi. Eli hänelle kipulääkitys ja nukutus olivat armollinen toimenpide. Niihin hän ei myöskään kuollut vaan viikon nukkumisen jälkeen sydän lakkasi lyömästä. Se nukutus oli sitä paitsi hetken liian kevyt, äiti havahtui kipuihin, kunnes sai lisää lääkettä. Olin paikalla kun äiti sai nukutteen. Hän oli toivonut sitä jo viikkoja. Äiti hyvästeli meidät ja kiitti hoitohenkilökuntaa. Vielä viikon valvoimme äidin vierellä.

Vierailija kirjoitti:

Äänestämällä perussuomalaisia.

Silloin on loppu jo lähellä.

Olipa paljon syöpäkokemuksia ihmisillä. En olisi arvannut.

Omalle isälleni kehittyi aikoinaan sädehoitojen myötä veritulppa-alttius jota sitten lääkittiin. Loppuvaiheessa isä itse halusi lopeta ohennuslääkkeet kun aiheutti mm. verivirtsaisuutta ja hb oli jo valmiiksi matala. Vikoina päivinä esiintyi hengenahdistuskohtauksia ja epäilemmekin äidin kanssa, että virallinen kuolinsyy oli keuhkoveritulppa vaikka syöpä se isän pääasiallinen tauti olikin.