Miksi koulusta pitää hankkia uusia ystäviä mutta työpaikalta ei missään tapauksessa saa?
Oletteko koskaan miettineet, miksi lapsena ja nuorena koulu- ja opiskeluaikana yleensä oikein tuetaan hankkimaan kouluyhteisöstä uusia ystäviä vapaa-ajalle, mutta työelämässä aikuisilla on yleensä jyrkkä asenne että työyhteisö ei ole uusien ystävien hankkimista varten (riippumatta siitä onko omaa perhettä, tai onko muita velvollisuuksia)? Samalla tavalla siellä koulussa ollaan pakottavan ulkoisen tarpeen takia ja nähdään samoja tyyppejä joka tapauksessa joka päivä. Eikö olisi helpompaa pitää päiväkoti/kerho/koulu/opiskelu/lapsen harrastuskaveritkin erillään vapaa-ajasta tällä yleisellä logiikalla?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Jonninjoutavaa paskaa tämä aloitus.
Ei ole vaan hyvä kysymys. Aina palstalla hoetaan että työkaverit on vain TYÖkavereita. Ei ole montaa päivää kun viimeksi luin.
Ilo huomata, että suurin osa on kuitenkin avoin kohtaamaan ihmisiä myös aikuisena paikasta riippumatta. Ei tässä niin jyrkkiä ollakaan. -ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi töistä ei ystäviä saisi hankkia
Ihmettelee vaimo joka juuri kielsi miestään ystävystymästä sen nuoren kaunottaren kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle on töistä ystäviä löytynyt eikä sitä kukaan ole estellyt
Juuri kehuit, että sun ei tarvii käydä fyysisestä työpaikalla kuin 3kk välein ja sattuuko kukaan muu olemaan siellä juuri sinä päivänä, aika pieni todennäköisyys, että miten te tuolla nykyään muka ystävystytte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonninjoutavaa paskaa tämä aloitus.
Ei ole vaan hyvä kysymys. Aina palstalla hoetaan että työkaverit on vain TYÖkavereita. Ei ole montaa päivää kun viimeksi luin.
Mä ajattelen niin, että työkaverit ovat vain työkavereita, jos heitä ei tavata eikä heihin muutenkaan pidetä mitään yhteyttä kuin työajalla töissä. Eihän lapsillakaan kaikki luokkakaverit ole mitään ystäviä, jos heitä tapaa vain koulupäivän aikana koulussa. Tai päiväkoti-ikäiset vain päiväkodissa. Harrastuskaveritkin on usein vain harrastuskavereita, jos heitä ei tavata muualla kuin siellä harrastuksessa. Lasten kohdalla tilanne on kuitenkin sillä tavalla helpompi, että yleensä ne päiväkotikaverit ja luokkakaverit asuvat suunnilleen samalla alueella. Lasten on siis helppoa viettää mukaviksi kokemiensa lasten kanssa myös vapaa-ajalla. Työpaikoilla taas työntekijät tulevat hyvin eri puolilta ja vaikka Helsingissä sijaitsevassa työpaikassa voi olla ihmisiä myös Espoosta, Vantaalta, Kirkkonummelta, Keravalta, Sipoosta, Lohjalta jne. Kun työpäivä päättyy, kaikki lähtevät omiin suuntiinsa.
Jossain tukipakettifirmoissa vain poltellaan tupakkia ajankuluksi ja koitetaan haalia lisää ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa ollaan lapsia, työssä aikuisia ja ystäväpiiri on jo syntynyt. Työpaikka on työn tekemistä varten eikä ystävyyden solmimista varten, se pitää tehdä vapaa-ajalla.
Se nuorena hankittu ystäväpiiri monilla pienenee, jos ei muuten niin ystäviä alkaa kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on aika hyvä aloitus itse asiassa. Kyseenalaistetaan ajattelukaavoja.
Mitä kaavoja? Eihän tuo koske kuin jotain tosi introvertteja, muut ystävystyvät töissäkin.
Mutta ärsyttäviä ovat nekin ihmiset jotka ajattelevat, että lasten pitäisi olla ystäviä vain sen perusteella, että ollaan samassa päiväkodissa tai naapurissa, tai ollaan saman ikäisiä. Ja ne jotka ajattelevat että pitäisi olla tekemisissä vain koska ollaan sukua.
Eilisen jutut on tämän päivän kalapaperia
Aika hyvä tuuri käy jos työpaikalla löytyy samanhenkinen ihminen jonka kanssa aidosti ystävystyy ja joka on luotettava. Eihän koulussakaan kaikkien kanssa ystävystytty. Osa koulukavereista oli ihan kamalia tyyppejä. Heidän kanssaan oli vain pakko olla tietty aika samassa tilassa.
Suurin osa töissä on kuitenkin vain sattumalta samassa paikassa ja tosiaankin työtä tekemässä. Tämä olisi kuitenkin hyvä muistaa. Plussaa on että tulee työkavereiden kanssa toimeen. Ja iso juttu on että kaikki on kivoja/asiallisia. Tämäkään ei ole mikään itsestäänselvyys työpaikoilla. Itselläni on käynyt työkaverien suhteen hyvä tuuri. Kaikki on nykyisessä työpaikassa ihan ok tyyppejä.
Kyllä töissä saa ystävystyä, mutta hyvin usein näillä ekstrovertti-hirmuhallitsijoilla se menee toiseen ääripäähän: sinun on pakko olla ystäväni. Työajalla on pakko olla teennäistä ryhmäytymistä, hassunhauskaa tuolileikkiä jne. ja sitten on ikävä ankeuttaja ja jopa kiusaaja, jos ei halua väkisin olla Irmalle ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapset saa hankkia uusia ystäviä mutta aikuiset ei?
Ihan laki olemassa
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on aika hyvä aloitus itse asiassa. Kyseenalaistetaan ajattelukaavoja.
Huonosti muotoiltu. Ei kukaan kiellä hankkimasta ystäviä työpaikalta. Niin ei vain usein tehdä.
Toki, monessa viestissä ja sanomisessa on jotain huonoa jos oikein kirjaimellisesti ottaa
Vierailija kirjoitti:
Koulussa ollaan lapsia, työssä aikuisia ja ystäväpiiri on jo syntynyt. Työpaikka on työn tekemistä varten eikä ystävyyden solmimista varten, se pitää tehdä vapaa-ajalla.
Itse ainakin näen viisaaksi pitää työkavereihin asialliset ja hieman etäisemmät välit. Tullaan kyllä hyvin toimeen töissä, mutta en ole yhteyksissä muuten kuin työasioissa.
Olin oikeasti todella hämmentynyt kun eräs alaiseni kutsui minut 50v juhliinsa. Pitkän harkinnan jälkeen kyllä menin mutten viihtynyt kauempaa kuin kohteliaisuus ja käytöstavat vaativat.
Työpaikka ystävyydestä ongelmia voi tulla etenemisessä. Yhtäkkiä sun kaverista, joka tietää susta todella paljon henkilökohtaisia asioita, tuleekin esihenkilö. Tällöin voi käyttää tietojaan sua vastaan.
"Perusteluna, että joku voi käyttää niitä minua vastaan."
Hyvä perustelu. Toisaalta ihmissuhteet on aina riski, vaikka koulustakin tuttu ystävä voi alkaa käyttää tietoja vastaan ja alkaa vaikkapa kiusata.