Lue keskustelun säännöt.
Miksi koulusta pitää hankkia uusia ystäviä mutta työpaikalta ei missään tapauksessa saa?
27.12.2025 |
Oletteko koskaan miettineet, miksi lapsena ja nuorena koulu- ja opiskeluaikana yleensä oikein tuetaan hankkimaan kouluyhteisöstä uusia ystäviä vapaa-ajalle, mutta työelämässä aikuisilla on yleensä jyrkkä asenne että työyhteisö ei ole uusien ystävien hankkimista varten (riippumatta siitä onko omaa perhettä, tai onko muita velvollisuuksia)? Samalla tavalla siellä koulussa ollaan pakottavan ulkoisen tarpeen takia ja nähdään samoja tyyppejä joka tapauksessa joka päivä. Eikö olisi helpompaa pitää päiväkoti/kerho/koulu/opiskelu/lapsen harrastuskaveritkin erillään vapaa-ajasta tällä yleisellä logiikalla?
Kommentit (29)
Jonninjoutavaa paskaa tämä aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa ollaan lapsia, työssä aikuisia ja ystäväpiiri on jo syntynyt. Työpaikka on työn tekemistä varten eikä ystävyyden solmimista varten, se pitää tehdä vapaa-ajalla.
Miksi töistä ei ystäviä saisi hankkia
"Koulussa ollaan lapsia, työssä aikuisia ja ystäväpiiri on jo syntynyt. Työpaikka on työn tekemistä varten eikä ystävyyden solmimista varten, se pitää tehdä vapaa-ajalla."
Ok, mutta missä? Harrastusporukoista saa vaan harrastuskavereita.
Miksi lapset saa hankkia uusia ystäviä mutta aikuiset ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulle on töistä ystäviä löytynyt eikä sitä kukaan ole estellyt
Minusta tämä on aika hyvä aloitus itse asiassa. Kyseenalaistetaan ajattelukaavoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on paljon hyviä ystäviä työpaikoilta.
"Enpä ole ikinä kuullut ettei töissä saa ystävystyä."
Itse monesti. Esim.tänään näin linkkarissa "humoristisen" postauksen jossa työkaveri pyysi toista ulos porukalla, ja tähän oli vastannut että "ehei nyt sentään, nään teitä muutenkin monta tuntia viikossa niin ei nyt liian hurjaksi ruveta". Tämä oli saanut paljon kannustusta että just noin, töissä ollaan töissä eikä ne ole koskaan oikeita ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lapsuudesta ja nuoruudesta kertynyt riittävä määrä ystäviä, lisäksi perhe, sisarukset ja vanhemnat, joten en vaan ehdi hengailemaan työkavereiden kanssa työpaikan ulkopuolella. Työkaverit on kyllä hyviä ystäviä, mutta riittää että nähdään siellä töissä ja jutellaan tauoilla
Olen elämäni aikana ollut aika monessa työpaikassa, mutta yhdessäkään ei ystävystyminen työkavereiden kanssa ollut kiellettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minulla on lapsuudesta ja nuoruudesta kertynyt riittävä määrä ystäviä, lisäksi perhe, sisarukset ja vanhemnat, joten en vaan ehdi hengailemaan työkavereiden kanssa työpaikan ulkopuolella. Työkaverit on kyllä hyviä ystäviä, mutta riittää että nähdään siellä töissä ja jutellaan tauoilla"
Varmasti monilla näin, ei siinä.
Minun jo 80-vuotias äitini on aina varoittanut kertomasta liikaa asioitaan työkavereille. Perusteluna, että joku voi käyttää niitä minua vastaan. Kysyin häneltä joskus, onko hänelle joskus käynyt noin, niin ei tietenkään, koska hän ei kertonut kenellekään mitään elämästään.
Minä olen aina ollut avoin ihminen ja ystävystynyt monien ihmisten kanssa, joiden kanssa pidetään yhteyttä, vaikka työpaikat ovat vaihtuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on aika hyvä aloitus itse asiassa. Kyseenalaistetaan ajattelukaavoja.
Kyseenalaista vain oma järjen juoksisi jos sulla edes järkeä on.
Vierailija kirjoitti:
"Enpä ole ikinä kuullut ettei töissä saa ystävystyä."
Itse monesti. Esim.tänään näin linkkarissa "humoristisen" postauksen jossa työkaveri pyysi toista ulos porukalla, ja tähän oli vastannut että "ehei nyt sentään, nään teitä muutenkin monta tuntia viikossa niin ei nyt liian hurjaksi ruveta". Tämä oli saanut paljon kannustusta että just noin, töissä ollaan töissä eikä ne ole koskaan oikeita ystäviä.
Minä ymmärrän molemmat puolet. Jos töistä löytyy jollekin aidosti hyvä ystävä, niin mikäs sen hienompaa. Mutta ärsyttäviä ovat nekin ihmiset jotka ajattelevat, että ollaan ystäviä sen perusteella, että ollaan samassa työpaikassa. Minä en halua enkä tarvitse enempää ystäviä ja on raskasta, jos töissä on joku, joka olettaa ja odottaa ystävyyttä.
Kyllä saa. Itseasuassa, halutaanko. Arvomaailma on ystävyydelle tosi tärkeä. Aikuisten arvomaailma on jo muokauttunut. Jos löytää ystäviä, mikäs siinä. Mutta on kiusanhenkiä, tärkelijöitä, narsistejä. Silloin on viisampi päättä, että työsuhde on vaan työsuhde. Tajuaisitko?
Suomalaiset, maailman epäsosiaalisin kansa.
Ei kai kukaan ajattele, että ollaan ystäviä vaan sen takia että ollaan samassa työpaikassa, tai koulupaikassa, tai opiskelupaikassa. Eikä kukaan myöskään ajattele, että kaikkien kanssa olisi pakko olla ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Minun jo 80-vuotias äitini on aina varoittanut kertomasta liikaa asioitaan työkavereille. Perusteluna, että joku voi käyttää niitä minua vastaan. Kysyin häneltä joskus, onko hänelle joskus käynyt noin, niin ei tietenkään, koska hän ei kertonut kenellekään mitään elämästään.
Minä olen aina ollut avoin ihminen ja ystävystynyt monien ihmisten kanssa, joiden kanssa pidetään yhteyttä, vaikka työpaikat ovat vaihtuneet.
Samaa mieltä. Ei kannata puhua työkavereille yhtään mitään. Kaikista pahinta ovat selkäänpuukottajat.
Itse avauduin yhdelle työkaverilleni yhdessä valtion työpaikassa että olin ollut koulukiusattu, hän sanoi minulle etten ikinä saa puhua siitä kenellekään muulle työpaikalla....
Kunpa olisn muistanut tuon ettei työkavereille saa puhua mitään työpaikalla, en olisi joutunut kiusatuksi viimeksi työpaikalla.
Enpä ole ikinä kuullut ettei töissä saa ystävystyä.