Jos elämä ei tunnu hyvältä niin miksi et muuta valintojasi?

Ei voimavarat riitä, työ vie kaikki mehut.

Vierailija kirjoitti:

Sanomista siitä vain tulee jos kävelen tieheni perheen luota. Tuskin elämäni noin käytännössä paranisi yhtään huoltajuuskiistojen ja sen sellaisen myötä. 

 

Niin. Siis sinulla ei ole mahdollisuutta elää hyvää elämää missään?

En voi ikääntymiselleni,enkä sairauksilleni mitään,enkä perimälleni!

Vierailija kirjoitti:

Miten voisivat, kun yksi poliittinen suuntaus oikein vaatimalla vaatii ettei saa tehdä oman hyvinvoinnin eteen mitään ja ainoana ratkaisuna esitetään sitä, että autuus tulee vain siitä, että muilta siirretään hyvinvointia niile, joilla sitä on vähemmän.

Vasemmistolaisuuden ajattelutavan kiteyttää se että "jos poni ei pärjää ravihevoselle, niin ainoa ratkaisu on katkaista ravihevoselta ensin yksi jalka. Jos ei vieläkään pärjää, niin sitten katkaistaan toinen jne."

Vierailija kirjoitti:

En voi ikääntymiselleni,enkä sairauksilleni mitään,enkä perimälleni!

Eri asia kuin ettet voi millekään mitään. 

Ap, useimmille hylkääminen on kuitenkin vain pakotie. 

1. Kumppanin voi toki jättää, mutta jos siihen ei ole isompaa syytä, siis vain oma tylsyyden kokeminen, eikö kannattaisi miettiä yhdessä miten molemmilla voisi olla suhteessa hyvä olo ja jos omat voimat loppuvat, etsiä apua. 

2. Työpaikan voi myöskin vaihtaa, vaikkei uutta olisi tiedossa, mutta tällöin kantaa riskin mahdollisesta työttömyydestä. Voisiko työpaikalla nostaa kissan pöydälle ja sanoittaa tunteensa? Edes yrittää löytää ratkaisuja? 

3. Jos laihdutus ei vain onnistu, etkä kaikesta huolimatta ole 00 koossa, voisiko tyytyä terveellisyystekoon?

Mun perusongelmani on krooninen sairaus. En päässyt itse valitsemaan näitä geenejä.

jep siis ku on huumeongelma ja alkoholiongelma ja peliriippuvuus ja kaikkee nii miksi et vaa muuta valintojasi... tai on anoreksia tai jotain muuta nii miksi et vaa muuta valintojasi......... vai oisko kyse kuitenki ihan oikeesti ongelmasta? vai miksi luulet, että näitä hoidetaan ammatti-ihmisten toimesta??

ihmismieli on vähä monimutkasempi ...... v*tuttaa vähä nää yksoikoset ihmiset, joilla ei mitää ymmärrystä mistään

saa sellasen käsityksen, että muihin riippuvuuksiin on hyvä ymmärrys alkoholi, huumeet, kofeiini, nikotiini, uhkapelaaminen, jne... sokeri/rasva riippuvuuteen ei taas mitään ymmärrystä, vaikka se on ehkä helpoiten ymmärrettävissä kun vähän viitsii ajatella....

ihminen on kuitenkin luonnostaan riippuvainen sokeriin/rasvaan, joillain se vaan menee liiallisuuksiin..

Vierailija kirjoitti:

Miten vaikutat esim. siihen, että löytyy sopiva kumppani, jonka kanssa on myös sitä kemiaa? Joillekin ilmeisesti riittää deittiapistä valittu kuka tahansa ja ulkoiset puitteet kunnossa tms., mutta itselleni ei. Tämä ihmisten välinen kemia ja sopivuus on mielestäni sellainen asia, johon ei voi paljon itse vaikuttaa. Jos toinen ei tunnu oikealta, niin ei sitä suhdetta voi pakottaa.

 

Mitä enemmän panostat itsesi kehittämiseen sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on saada hyvä kumppani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kasvat aikuiseksi, ymmärrät, etteivät asiat ole mustavalkoisia ja niihin vaikuttaa monen monta sisäistä ja ulkoista muuttujaa.

Kun kasvat aikuiseksi näet mistä asioista olet vastuussa, pystyt myöntämään ne, osaat ottaa vastuun niistä ja lopetat itsesäälisenä ajopuuna selittelyn elämän harmaan sävyistä. Tulee lopetettua se jatkuva valittaminen niistä asioista, joita olisi itsellä valta muuttaa ja joihin pystyy vaikuttamaan.

Puolet viestistä on tarpeetonta v*ittuilua jonka kohdistit keksimääsi hahmoon.

Itse asiassa voin varmuudella todeta että tämä hahmo on omakuvasi. Eipä käy sääliksi.

Vierailija kirjoitti:

No joo kaksiteräinen miekka tuo. On totta, että omiin valintoihin ja asenteisiin voi vaikuttaa, mutta sattumalla on myös tosi iso merkitys. Ihmisille tyypillistä toimintaa on laittaa epäonnistumiset muiden piikkiin ja onnistumiset on aina omaa ansiota, siinä ei ole sattuma vaikuttanut yhtään.  Kaikki ei voi saada hyväpalkkaista ja miellyttävää työpaikkaa noin esimerkiksi, vaikka kuinka olisivat hyviä työssään ja luonteeltaan jaloja. Se, että joku on tullut valituksi 200 hakijan joukosta johonkin pestiin ja sieltä valtaistuimeltaan heittelee muille kaikentietäviä kommenttejaan on myös järjen köyhyyttä. Joukossa oli varmasti ainakin 20 yhtä hyvää ja pätevää, todennäköisesti joku parempikin. Sattumalta tämä yksi nyt valittiin. Samoin toisilla on karmeat elintavat ja elävät 8-kymppisiksi, toinen terveysfanaatikko kuolee nelikymppisenä syöpään.

 

 

Jos et saa töitä 200 joukosta, voit myös valita kehittää taitojasi enemmän, jotta työllisyysmahdollisuutesi paranevat enemmän tulevaisuudessa, tai voit vaikkapa perustaa oman yrityksen, jolloin et ole riippuvainen muiden tarjoamista työpaikasta. Vaikka sattuma voi joskus vaikuttaa, oma aktiivisuus ja asenne on usein se, mikä tuo niitä uusia mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Mun perusongelmani on krooninen sairaus. En päässyt itse valitsemaan näitä geenejä.

Mutta sen sairauden ei pidä antaa estää sinua elämästä. Ellei kyse ole sairaudesta joka vie nopeasti hautaan.

Ja kyllä tiedän mistä puhun. 

Taasko joku etuoikeutettu onnekas kermaperse on jakamassa elämän "viisauksia"?

Osittain olen samaa mieltä aloittajan kanssa, mutta en ihan täysin. Kun sairaus osuu kohdalle eikä sitä pysty poistamaankaan, niin pitää vaan oppia hyväksymään se, vaikka aiheuttaisikin jatkuvia kipuja. Tämä ei kuitenkaan ole kovin helppoa ja vaikka onnistuisikin, välillä on silti sellaisia päiviä tai kausia, ettei vaan jaksaisi enää. Tässäkin auttaa kyllä, jos oppii olemaan itselleen armollinen eikä vaadikaan itseltään silloin juuri mitään. Ongelma syntyy, jos joku muu - puoliso, lapset, työnantaja tms - kuitenkin vaatii. 
Toinen mieleeni tullut asia on se, että toiveet olisi hyvä olla kutakuinkin realistisia. Itse teinivuosieni alussa haaveilin lentoemännän ammatista. Noh, en koskaan kasvanut niin pitkäksi, että olisin lentoemännän hommiin päässyt. Joskus haaveilin omakotitalosta, mutta koska sairastin jo nivelreumaa, tiesin, että pidemmän päälle en pystyisi huolehtimaan omakotitalon kunnossapidosta. Katsoin, että tuo haaveeni oli epärealistinen ja siksi luovuin koko haaveesta. 
Sitten on sellainen asia kuin resilienssi. Eli miten hyvin ihminen kestää pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Resilienssi on yksilöllinen ja siihen vaikuttaa monet asiat. Lähtien sieltä omasta lapsuudesta. Kärjistettynä esimerkkinä lapsi, jota rangaistaan epäonistumisesta verrattuna lapseen, jota rohkaistaan ja kannustetaan yrittämään uudelleen epäonnistumisenkin jälkeen. Hyväkin resilienssi voi kadota, jos kerta toisensa jälkeen vain epäonnistuu ja pettyy. Tulee vaihe, jossa ei uskalla enää edes yrittää.