Mikä pilasi joulusi?

En sanoisi että joulu meni pilalle. Ihmettelen kuitenkin, miten muut onnistuvat yhä edelleen määräämään, mitä jouluna tehdään. Olen jo vuosia sitten ottanut sen linjan, että vietän joulun kotona. Piste. Näin menikin monta vuotta. Olen hyvä kokki ja emäntä, mies taas on raitis eli kuskaa autolla vieraita, jos tarvitsee.

Sitten tuli tämä joulu. Mies ilmoitti, että vanhempansa ovat kutsuneet meidät sinne. Okei, kiitos kutsusta, mutta haluan olla kotona. Ei, kun me mennään sinne. He kutsui. Minä luovutin. Ajattelin, että vanhat ihmiset haluaa olla kotonaan. Sen ymmärrän.

Näinkö se sitten aina menee? Että en saa kotonani olla? Mies ei sillä tavalla välitä koko joulusta ja siksi toimiikin kuskina. Minulle olisi tärkeää viettää joulu omalla tavallani. Olen tästä sanonut ja monta joulua menikin mukavasti. Nyt sitten saan kuulla, että onhan siinä päiviä olla kotona. No. Samat sanat, sanoisin. Silti minä olen tässä se pahis.

Vierailija kirjoitti:

Stressasin vähän liikaa ja olin kärttyinen. Muutama lasi viiniä tosin auttoi rentoutumaan. En edes tiedä miksi stressaan kun meille ei edes tule kuin vanhempani. Nyt harmittaa kun välillä sanoin jotain liian napakasti äidilleni. Muuten oli ihana joulu. 

Sama täällä. Ärähdin miehelle täysin turhasta, kun joulustressi alkoi ottaa valtaa,. Sain onneksi itseni kuriin nopeasti ja pyysin anteeksi. Joulusta tuli sitten oikein kiva ja rentouttava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri laittoi eilen iloisia joulukuvia someen vaikka tietää että meille tapaninpäivä on aina surullinen päivä koska menetin läheisiäni tsunamissa. Mutta kai jotkut helppoa elämää eläneet nauttivat siitä että saavat esitellä tätä elämäänsä.

 

 

Jotkut tykkää hieroa suolaa haavoihin, jossain vaiheessa se niille kostaantuu. Ei se että toiset ilakoi vaan se että monilla näillä ei ole tilanntajua ja empatiakykyä. 

Hei oikeasti. Ihan sairasta ajatella, että joku ilakoi teidän kiusaksi! 😵 Ettehän te voi olettaa, että koko muu maailma pysähtyy teidän kohtaaman surun vuoksi. Varsinkin, jos tapahtumista on jo kymmeniä vuosia aikaa. Elämä jatkuu. Iloitkaa ystävienne ilosta. 

Syöpä diagnoosi lässähti joulutunnelma ja olen shokissa. Pitkään oli siis rintakipuja jotka kuittasin fyysisellä raskaalla työllä, kävin hierojalla yms mutta ei auttanut, alkoi tulemaan molempiin rintoihin kipuaaltoja, kävin lääkärissä määrättiin röntgeniin yms tutkimuksiin, paljastui molemmissa rinnoista alkavaa syöpä kasvainta luultavasti molemmat rinnat leikataan, olen itkenyt ja tuntuu ettei saa henkeä

Vierailija kirjoitti:

Kaveri laittoi eilen iloisia joulukuvia someen vaikka tietää että meille tapaninpäivä on aina surullinen päivä koska menetin läheisiäni tsunamissa. Mutta kai jotkut helppoa elämää eläneet nauttivat siitä että saavat esitellä tätä elämäänsä.

Tsunamista on yli 20 vuotta, eiköhän ole kohtuutonta odottaa, että muut huomioivat sinut omissa päivityksissään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri laittoi eilen iloisia joulukuvia someen vaikka tietää että meille tapaninpäivä on aina surullinen päivä koska menetin läheisiäni tsunamissa. Mutta kai jotkut helppoa elämää eläneet nauttivat siitä että saavat esitellä tätä elämäänsä.

 

 

Jotkut tykkää hieroa suolaa haavoihin, jossain vaiheessa se niille kostaantuu. Ei se että toiset ilakoi vaan se että monilla näillä ei ole tilanntajua ja empatiakykyä. 

 

Hei oikeasti. Ihan sairasta ajatella, että joku ilakoi teidän kiusaksi! 😵 Ettehän te voi olettaa, että koko muu maailma pysähtyy teidän kohtaaman surun vuoksi. Varsinkin, jos tapahtumista on jo kymmeniä vuosia aikaa. Elämä jatkuu. Iloitkaa ystävienne ilosta. 

Sairasta on ettå tietää ystävälle tuon päivån olevan vaikea, ihankuin ei sais surra vuosipäivänä, sanotko oikeasti läheisensä menettäneelle "hei elämä jatkuu iloitse"! Ihankuin ei sitå tietäisi että elämä jatkuu,, kuitenkin pitäis ystävän mieliksi jatkaa eteenpäin ja viedä se muistelu ja suru jopa vuosipäivänä. 

joulu pilas mun arkipäivän.

Vierailija kirjoitti:

ei pilalla ehkä ,mutta omaisia kuollut paljon ja haikeus ja kaipaus lapsuuden maagisiin jouluihin jolloin omaiset elossa.

 

Sama täällä. Jouluna tulee käytyä neljällä eri hautausmaalla, silloin se tosiaan konkretisoituu miten paljon niitä rakkaita on tästä elämästä poistunut. Ikävä ei lopu koskaan.

"Sairasta on ettå tietää ystävälle tuon päivån olevan vaikea, ihankuin ei sais surra vuosipäivänä, sanotko oikeasti läheisensä menettäneelle "hei elämä jatkuu iloitse"! Ihankuin ei sitå tietäisi että elämä jatkuu,, kuitenkin pitäis ystävän mieliksi jatkaa eteenpäin ja viedä se muistelu ja suru jopa vuosipäivänä."

En sano, mutta et sä voi odottaa, että muut jättää elämänsä elämättä sun surun vuoksi. Sulle paras neuvo on pysyä ne raskaat päivät pois somesta. Keskity suruusi silloin ja anna muiden elää. Ei se ole sulta pois. 

Jokainen voi miettiä miten kohtelee toisia ja omia läheisiä. Onko pakko sanoa pahoja sanoja? Tuleeko hyvä mieli kun pilaat toisen mielen? Tarviiko kenties apua johonkin traumaan, aikuiset ihmiset pystyvät järkevään keskusteluun!!Kasvakaa aikuiset, Vai onko tarkoitus hajota ja hallitse tyyli? 

Vierailija kirjoitti:

Kaveri laittoi eilen iloisia joulukuvia someen vaikka tietää että meille tapaninpäivä on aina surullinen päivä koska menetin läheisiäni tsunamissa. Mutta kai jotkut helppoa elämää eläneet nauttivat siitä että saavat esitellä tätä elämäänsä.

Etköhän sinä tämän jo tiedäkin, mutta somessa ei ole pakko olla, jos kokee muiden jakaman sisällön ahdistavaksi tai epämieluisaksi. Jollei halua nähdä iloisia joulukuvia henkilökohtaisen tragedian vuoksi, somesta voi pysyä pois ko. ajankohtana tai poistaa tilinsä kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kaveri laittoi eilen iloisia joulukuvia someen vaikka tietää että meille tapaninpäivä on aina surullinen päivä koska menetin läheisiäni tsunamissa. Mutta kai jotkut helppoa elämää eläneet nauttivat siitä että saavat esitellä tätä elämäänsä.

Tämähän on ihan omastakin asenteesta kiinni, ei toisten ihmisten juhlat tai ilo ole pois sinulta. Kannattaa vaan yrittää tehdä siitä omastakin joulusta parempi, toki somessa ei myöskään ole mikään pakko olla jos ahdistaa. Meidänkin perheestä kuoli tsunamissa kolme, ja meillä joulut on ihan hyviä.

Vietin joulun yksin ja rahat vähissä. Toisten jouluiloa en kestänyt katsella somesta. Nopeasti vain laitoin omat terveiset enkä jäänyt katselemaan kuvia. Oppinut tämän auemmista jouluista. Kun ei vertaa jouluaan muihin, voi olla ihan hyvä fiilis. 

Pieni määrä herkkuja ja musiikkia radiosta. Kynttilät ja takkatuli. Ainakin rauhaisaa ja hiljaista. Yksi iltahan se vain on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri laittoi eilen iloisia joulukuvia someen vaikka tietää että meille tapaninpäivä on aina surullinen päivä koska menetin läheisiäni tsunamissa. Mutta kai jotkut helppoa elämää eläneet nauttivat siitä että saavat esitellä tätä elämäänsä.

 

 

Jotkut tykkää hieroa suolaa haavoihin, jossain vaiheessa se niille kostaantuu. Ei se että toiset ilakoi vaan se että monilla näillä ei ole tilanntajua ja empatiakykyä. 

Tai sitten jotkut vaan jatkaa elämää

Ei mikään, joulu oli aivan ihana. Oltiin puolison kanssa kahdestaan, ei mitään raivosiivousta tai ylenpalttista koristelua. Kokattiin yhdessä, nautittiin hyvästä ruoasta ja pelattiin lautapelejä takkatulen äärellä.

"Sairasta on ettå tietää ystävälle tuon päivån olevan vaikea, ihankuin ei sais surra vuosipäivänä, sanotko oikeasti läheisensä menettäneelle "hei elämä jatkuu iloitse"! Ihankuin ei sitå tietäisi että elämä jatkuu,, kuitenkin pitäis ystävän mieliksi jatkaa eteenpäin ja viedä se muistelu ja suru jopa vuosipäivänä."

Eihän siitä ollut kysymys, vaan tuo kommentoija valitti siitä, että joku toinen oli postannut someen oman kuvan kivasta joulustaan, kommentoijan mielestä sitä ei ilmeisesti olisi saanut tehdä.

Television joulujumalanpalvelus. Meni maku koko joulusta.

silmä mustana!

Vierailija kirjoitti:

silmä mustana!

Ah, nautiskele 😍😍😍🥰😝😝😘😗😘

Muija iän ikuinen pihtaus. Ei maistu jouluna. Eikä vieläkään.